Radiotoimittaja Minna Kuukka voitti keväällä 2021 MTV3:n ruokakilpailun MasterChef Vipin. Minnan lempiresepti on nerokas, jatkojalostunut lohikeitto.
Minna Kuukka ja nerokas lohikeitto
”Olen kasvanut lohikeitolla, sillä isäni oli innokas kalanlaittaja. Hän lähti varhain lauantaisin ja sunnuntaisin Lahden torille ostamaan tuoretta kalaa, josta tehtiin lapsuudenkodissani viikonloppuruokaa.
Reseptini on jatkojalostunut perinteisestä lohikeitosta nykyiseen muotoonsa aikojen kuluessa. Halusin muokata keittoa hieman maukkaammaksi ja aloin tehdä kokeiluja.
Luin joskus juustoisesta keitosta, ja siitä keksin lisätä omaan versiooni sulatejuustoa. Tykkään paksusta, kermaisesta ja suurustetusta liemestä.
Lohikeitossa pitää mielestäni olla mahdollisimman paljon makua, siksi lisään siihen tavallisen lohen lisäksi kylmäsavulohta. Tapa on peräisin isältäni, ja se on ihan nerokas. Näin keittoon tulee lievä savun maku ja enemmän tasoja.
Minun lohikeittooni ei kuulu tilli, sillä en ole sen suuri ystävä. Yrtin maku dominoi keitossa liikaa. Siksi olen korvannut tillin ruohosipulilla. Sitä voi laittaa myös erilliseen kippoon tarjolle, jos ei ole varma, onko ruohosipuli kaikkien mieleen.
Lohikeittoa syömme yleensä perheen kesken. En muista tarjonneeni sitä vieraille muuten kuin mökillä kesäisin.
Olen hurmannut kalakeitollani myös veljenpoikani. Hänen isänsä, pikkuveljeni, on todella hyvä kokki. Olinkin ylpeä, kun veljenpoikani sanoi, että keittoni on parempaa kuin hänen isänsä tekemä.
Keiton kera tarjoan hyvää leipää, kuten tuoreita sämpylöitä. Luotto-ohjeeni on taivaallisen helppo. Taikinaa ei tarvitse vaivata, ja sen voi tehdä edellisenä iltana jääkaappiin valmiiksi. Näin taikinasta saa helposti lämpimät sämpylät myös aamiaiselle.”
Kokkausta maku edellä: ”Käytän kermaa ja voita”
”Olen pääasiassa arkikokkaaja. Varsinkin nyt korona-aikana olen saanut laittaa paljon ruokaa perheelleni, koska kaksoseni ovat olleet paljon kotona ja tarvitsevat lounaan sekä illallisen.
Viihdyn yleensä keittiössä. Meillä on aina porukkaa ammentamassa ruokaa kattilasta. Minulle tulee lämmin, hyvä mieli omieni ruokkimisesta. Parasta on, kun ruokapöydässä kaikki ovat hetken hiljaa, keskittyvät syömiseen ja kuuluu vain tyytyväistä yninää.
Kokkaan maku edellä ja käytän kermaa ja voita. Nälän saa pois millä vain, mutta minulle ruuan pitää olla muutakin kuin vatsan täytettä. Kaiken ruuan, arkisen lihamakaronilaatikonkin, kuuluu olla herkullista.
On vain harvoja raaka-aineita, joista en pidä. Yksi on varsiselleri. En ikinä käytä sitä ja maistan, jos sitä on ateriassa. En välitä myöskään aurinkokuivatuista tomaateista. Niissä on epämiellyttävä, nahkea suutuntuma.
Kokkaamista olen harrastanut pienestä pitäen. Olin lapsena kokkileirilläkin ja leivoin kavereideni kanssa. Aina en kuitenkaan jaksa tehdä itse. Silloin tilaamme ateriat kotiinkuljetuspalvelun kautta.
Yhdessä syöminen on hyvä syy kokoontua. Kun meille tulee vieraita, tarjoan vaikka juustovalikoiman, jos vieraat eivät ole tulleet varsinaisesti syömään.
On ihana saada kutsu illalliselle toisten luo. Koska kokkaan itse, tiedän, että illallisen valmistamisessa on iso homma.
Ennen lapsia kävimme mieheni kanssa enemmän fine dining -ravintoloissa. Nykyään syömme niissä harvoin, mutta silloin on hienoa saada ateria, jollaista en itse osaisi valmistaa.
Mieleenpainuvimmat ruokamuistot minulla on pikkuveljeni kokkauksista. Joulupäivänä menemme aina mieheni ja lasteni kanssa hänen perheensä luokse syömään blinejä. Veljeni tekee ne itse alusta loppuun pieteetillä. Hänen muikunmätiblininsä ovat herkkuani.
Ihailen myös poikani kummisetää. Hän on erittäin taitava valmistamaan lihaa, kuten grillaamaan pihvejä. En osaa tehdä liharuokia erityisen hyvin, ja niiden kanssa riittää haastetta. Pihvi, jolla saisin syöjiltä jalat alta, on vielä tekemättä.”
Katso Minnan lohikeiton resepti Eevan Instagramista:
Artikkeli on julkaistu Eevassa 7/2021.
