Minna Kauppi kokkaa kotona kasvispainotteista kotiruokaa ja noudattaa mielellään kasvissesonkeja. Esimerkiksi vesimeloni-fetasalaatin kruunaa villiyrtit, ahvenpihvit nokkospesto.

”Kokkauksiani maistelevat puolisoni Simo Santapukki ja tammikuussa 2017 syntynyt poikamme Ukko. Meillä vallitsee keittiössä yksipuolinen kokkijärjestelmä eli minä kokkaan, sillä lapsiperheessä ruoka pitää saada pöytään usein nopeasti.

Simon ruuanlaittotyyli vaatii tunteja. Hän keskittää kokkaukset pääasiassa Santarannan mökille, jossa hän savustaa kalaa ja grillaa. Siellä meillä käy kesällä paljon vieraita.

Viikonloppuisin emme voi järjestää kutsuja, sillä Simolla on keikkoja. Myös kyläilyreissut menevät usein muusikoilta ohi, joten vietämme niitä lähisukulaisten ja ystävien voimin.

Ruokafilosofiani keskiössä on hyvä maku. Pidän syömisestä, ja vieläpä aika yksinkertaisesta ruuasta. Osittain urheilutaustani takia kaikki terveellinen on minulle herkkua. Olen huomannut, että moni urheilija pitää ruokaa polttoaineena, ja sitä tehdään ilman suuria konstailuja.

Innostuin ruuanlaitosta vasta, kun muutin omilleni. Ruokaa oli pakko tehdä, sillä pelkillä voileivillä ei elä – aktiiviurheilijan kulutus on niin suurta. Mallia otin lapsuudenkodistani. Meillä tehtiin terveellistä kotiruokaa eikä eineksiä ostettu. Meillä myös leivottiin paljon.

Lapsuuden vahva makumuistoni liittyy rakastamaani poronkäristykseen. Kun äitini kysyi, mitä ruokaa minun tekisi mieli, toivoin aina poronkäristystä. Äitini resepti on niiltä ajoilta, kun perheeni asui Lapissa ennen syntymääni.

Meillä on aina marjastettu ja sienestetty koko perheen voimin. Nautin syksyistä ja siitä, että suunnistajana löydän parhaat sieni- ja marjapaikat. Karttapussi toimii tarvittaessa sienikorin korvikkeena.

Kilpaurheilijan on syötävä lajin vaatimusten mukaisesti. Suunnistajille ei ole määritelty erityistä ruokavaliota, mutta kilpailukaudella kannattaa herkutella mahdollisimman vähän. Kestävyysurheilijan pitää ylipäätään syödä tarpeeksi välttyäkseen vammoilta.

Syön mieluummin mahdollisimman ravinteikasta ruokaa kuin käytän lisäravinteita. Olen myös tiedostanut, että jos syömistä tarkkaillaan jatkuvasti suurennuslasilla, siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Tietty rentous on hyväksi siinäkin asiassa.

Syömiseni on muuttunut yllättävän vähän aktiiviurheiluajoistani. Lopetin suunnistusurani viitisen vuotta sitten, mutta syön edelleen todella isoja annoksia verrattuna vaikkapa Simoon, eli aineenvaihduntani näyttäisi toimivan moitteettomasti. Herkkujen syömistä olen rajoittanut.

Suurin muutos on tullut Ukon myötä. Aiemmin käytin paljon vahvoja mausteita, kuten chilejä, mutta nyt makaronilaatikot ja nakkikeitot ovat palanneet ruokapöytäämme. Joskus teemme Ukolle oman annoksen ja maustamme omamme erikseen. Sama periaate toimii Simon kanssa, sillä hän ei syö lihaa.

Toukokuussa intoilen villiyrteistä. Luonnosta löytyy esimerkiksi nokkosia ja vuohenputkia. Kesällä saamme Santarannassa kalaa omasta rannastamme. Kalastaminen on leppoisaa puuhaa, ja Ukkokin alkaa jo ymmärtää onkimisen päälle. Pidän satokausiajatuksesta ja noudatan mielelläni kasvissesonkeja.

Suomalaisessa ruokakulttuurissa parasta on erityisesti ravintoloiden tarjonnan kehitys. Talvella ihastelimme vanhojen maajoukkuekavereideni kanssa tamperelaisen ravintola C:n osaamista ja persoonallista tapaa valmistaa taidokkaita annoksia suomalaisista raaka-aineista, kuten kuusenkerkästä ja horsmasta.

Kaapissani on aina voita, leipää ja salaattitarvikkeita sekä aineksia sämpylätaikinaan. Olen laiska leipoja, mutta sämpylöistäni saan kehuja. Kuohkeuden salaisuus piilee pitkässä kohotusajassa ja löysässä taikinassa. Taikinaan saan upotettua myös aamupuuron, porkkanaraasteen tai perunamuusin loput. Se on mahtavaa, koska en halua heittää ruokaa pois.

Pikaruokabravuurini on jauhelihasta, pastasta ja pakastekasviksista syntyvä sekoitus. Se valmistuu kymmenessä minuutissa, ja poikani pitää siitä. Olen sähäkkä liikkeissäni, joten kaikki valmistamani ruuat ovat pikaruokia. Munakkaat ja smoothiet syntyvät näppärästi ilta- tai välipalaksi.

Inspiraatiota ammennan omasta mielestäni, sillä olen todella huono seuraamaan ohjeita ja sovellan mielelläni. Saatan katsoa, mitä kaapissa on, ja kehitän löytämistäni raaka-aineista ruuan. Myös mieliteko voi toimia inspiraattorina, ja silloin voi syntyä vaikkapa thairuokaa.

Pahin mokani keittiössä sattui, kun leivoin mokkapaloja koulun myyjäisiin noin kymmenvuotiaana. Leivinjauhetta piti ohjeen mukaan laittaa yksi teelusikallinen.

Minulta menivät mittakaavat sekaisin, ja lisäsin taikinaan desilitran leivinjauhetta. Äitini alkoi epäillä toimiani, kun hänen piti avata toinen leivinjauhepurkki. Taikinaa maistellessa virhe paljastui.

Teemme usein Simon lempiruokaa riisipuuroa. Joka toinen kerta maito kiehuu yli, sillä en jaksa seistä kattilan vieressä.

Inhokkiruokia minulla ei ole, mutta ainakin toistaiseksi välttelen anjoviksia. En valitsisi vitriinistä muna-anjovisleipää.

Minuun teki vaikutuksen helsinkiläinen tähtiravintola Olo, jossa juhlistimme vuosipäiväämme kolme vuotta sitten. Se oli pitkäaikaisen haaveeni täyttymys.

Ravintoloissa nautin rauhassa siitä, että lautasella on ennenkokemattomia makuja ja että joku on nähnyt valtavasti vaivaa niiden hiomiseksi. Arvostan ammattitaitoa ja olen valmis maksamaan siitä.

Maailman ruokakulttuureista suosikkini on thaimaalainen. Olen kerran lomaillut Thaimaassa, ja ruokakokemuksenakin se oli ihana. Mieleeni jäivät erityisesti tuliset ja raikkaat keitot ja salaatit. Pidän siitä, että suutani polttelee.

Jos minä saisin päättää, ruokakaupoissa olisi tarjolla kassilohen sijasta helposti käytettäviä tuotteita suomalaisista kaloista, sillä olisi ihana käyttää enemmän kotimaista tuoretta kalaa. Olisi hienoa, jos tuore kala olisi jokapäiväinen vaihtoehto pienimmissäkin kaupoissa ja jos ahventa saisi muualtakin kuin ison marketin kalatiskiltä.

Haaveilen, että voisin tuottaa ruokapöytämme kasvikset omavaraisesti. Olen onnellinen, kun saan korjata satoa omasta maasta tai hyödyntää metsän antimia. Se on varmasti jonkinlainen omavaraisuusvietti.”

Artikkeli on julkaistu Eeva-lehdessä 5/2020.