Millariikka Rytkönen kertoo hetkestä, jolloin hän romahti työkavereidensa edessä: ”Väitteet jyräävästä johtamistavastani olivat liikaa”
Suuttumus ja vitutus ovat ay-johtaja Millariikka Rytkösen käyttövoimia, mutta jaksaminen voi silti olla välillä kortilla – eikä siitä puhuta hänen mielestään tarpeeksi.
Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen, 48, kertoo Eevan juttusarjassa elämänsä rooleista.
Suorittaja | Kivusta on voitava puhua
”Olen hyväksynyt sen, että tapani tehdä ammattiyhdistystyötä Tehyn puheenjohtajana ahdistaa joitakin. Minut luokitellaan usein kovanaamaksi ja ay-jyräksi, vahvaksi ihmiseksi. Oikeasti olen maailmanparantaja ja aktivisti. Suuttumus on käyttövoimani ja vitutus voimavarani. En häpeä vaatia enkä anna periksi.
Voimat voivat silti ehtyä tällaisessakin asemassa, eikä siitä puhuta.
Keväällä 2022 käytiin työmarkkinahistorian tiukimpia neuvotteluja. Tilanne oli äärimmäisen paineistettu. Olin jaksanut neuvotella kuukausia vailla vapaapäiviä, mutta neuvottelujen jälkeen julkisuudessa esitetyt nimettömät väitteet jyräävästä johtamistavastani olivat liikaa. Ne tuntuivat mustamaalaukselta.
Ensin menetin yöunet. Sitten alkoi ahdistaa. Lopulta istuin työterveyslääkärillä ja itkin. Eniten itkin sitä, että tunsin tulleeni kohdelluksi epäreilusti. En voinut vaitiolovelvollisuuden vuoksi oikoa väitteitä.
”Lopulta avauduin Tehyn hallituksen kokouksessa ja kerroin, että olen pohjamudissa. Taisin itkeä räkäitkua, ripsivärit valuivat. Jälkeenpäin mietin, että ai kamala.”
Olin ajatellut, että riittää, kun teen työni suoraselkäisesti ja hyvin, mutta se ei riittänytkään. Minä, joka en pienestä hätkähdä, menin samanlaiseen tilaan kuin synnyttäjä kivuissaan: käperryin sisäänpäin.
Lopulta avauduin Tehyn hallituksen kokouksessa ja kerroin, että olen pohjamudissa. Taisin itkeä räkäitkua, ripsivärit valuivat. Jälkeenpäin mietin, että ai kamala. Samalla muistutin itselleni, että johdan isoa, vaikutusvaltaista liittoa ja olen vastuussa isoista asioista, joten minun on voitava kertoa, kun minuun sattuu.
Turvallisempaa paikkaa tällaiselle avautumiselle ei ollut: Tehyn hallituksen kaikki 15 jäsentä ovat koulutukseltaan hoitajia.
Sain tukea hallitukselta ja johtoryhmältä eli lähimmiltä työkavereiltani sekä ystäviltäni ja perheeltäni. Se auttoi eniten. Muutaman kunnolla nukutun yön jälkeen nousin kanveesista johtamaan joukkoja.
Olen tarpeen tullen hyvin päämäärätietoinen. Eniten minua oli satuttanut se, että jotkut todella olivat halunneet minulle pahaa. Asia on minulle vieläkin vaikea.”
Luit lyhennelmän haastattelusta, joka on julkaistu uudessa Eeva-lehdessä 4/2024. Haastattelussa Millariikka puhuu elämänsä rooleista ja siitä, miksi hän on pitänyt aikuisenakin yllä lapsuudenperhekulissia ja mistä kipeä kelpaamattomuuden tunne juontaa. Hän kuvailee rakkausvajetta ja sitä, miten se aiheutti vuosien syömishäiriön. Millariikka kertoo myös, milloin ja kenen kanssa hän tunsi itsensä ensimmäistä kertaa täysin hyväksytyksi ja rakastetuksi.
