”Ei sen pitäisikään kuulua”, aloittaa Mari Kalamo, gynekologian erikoislääkäri ja osastonlääkäri Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) naistentautien klinikasta.

Lausunto on pienoinen yllätys siihen nähden, että Eeva.fin kyselyssä jjopa 60 prosenttia vastaajista kertoi tunteneensa kipua gynekologisissa tutkimuksissa tai toimenpiteissä. Kyselyyn saatiin yli 600 vastausta loppuvuodesta 2022.

Kuukautiset ovat usein kivuliaat, ja synnyttäminen on kivuliasta. Ajatus voi potilaan omassakin päässä olla se, että myös gynellä kipu, ikävä kyllä, kuuluu asiaan.

”Voi siis olla, että on olemassa vanhakantainen ajatus, että kipua kuuluisi vain kestää ja että se kuuluisi asiaan lääkärillä. Mutta terveellä ihmisellä tavalliseen gynekologiseen tutkimukseen hyvin harvoin oletetaan liittyvän kipua. Lähtökohtaisesti kyseessä ei ole kivulias tutkimus”, Kalamo sanoo.

”Ensinnäkin jännittävä ja avuttomuuden tunnetta kenties tuottava tilanne saattaa voimistaa kiputuntemusta”, Mari Kalamo sanoo.

Gynekologisessa tutkimuksessa ihminen on jalat korotettuina asennossa, jossa omaa kehoa on osittain mahdotonta kontrolloida. Ei voi ottaa jalkoja alleen, vaikka tekisi mieli.

”Siinä ei myöskään näe, mitä itselle tehdään. Samalla hyvin yksityisiin ja arkoihin paikkoihin kosketaan.”

Ihmiskehon aroissa eli erityisen kipuherkissä alueissa on runsaasti hermopäätteitä. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi ulkosynnyttimien ja peräaukon alueet, joilla gynekologisessa tutkimuksissa ja toimenpiteissä operoidaan.

”Myös limakalvot ovat samasta syystä herkkiä kehon osia”, sanoo naistentautien ja synnytysten ylilääkäri, dosentti Pauliina Aukee Keski-Suomen keskussairaalasta, Sairaala Novasta.

”Esimerkiksi hammastoimenpiteet voi olla erittäin herkkiä tästä syystä. Gynekologilla potilas ei silti välttämättä oikein edes näe itse, koska toimenpide alkaa. Siitä voi tulla kontrollin menetyksen ikävä tunne”, Aukee pohtii.

Sairaalan poliklinikalle oppiin tulevia lääketieteen opiskelijoita ohjeistetaankin Aukeen mukaan kertomaan potilaille, että välineet voivat tuntua kylmiltä. Siitä, kuten kivun tuntemuksista, pitää kertoa lääkärille.

”Opiskelijoille kerrotaan myös, että tutkimus aloitetaan vasta, kun potilas on siihen valmis. Joskus taas kivun tunne aiheutuu siitä, että ihminen tulee gynekologille ensimmäistä kertaa jonkin vaivan kanssa, ja kipukohtaan koskeminen sattuu.”

On mahdollista, että aiemmin kivuton tutkimus tuntuu kivuliaalta esimerkiksi tulehduksen tai puhjenneen sairauden takia.

Kipua aiheutuu myös siitä, jos instrumentti, kuten emättimen seinämien levityksen apuna käytettävä spekula, laitetaan sisään äkkiä ja potilasta varoittamatta. Juuri siksi potilaalle kerrotaan, että tutkimus alkaa pian, ja häntä kehotetaan rentoutumaan. Lantionpohjan lihakset rentoutuvat parhaiten, kun molemmat kädet ovat rinnan päällä ja itse loitontaa reisiä, Aukee neuvoo.

Opiskelijoille ohjeistetaan, että potilaalta pitäisi sitten vielä erikseen kysyä, onko hän valmis ja saako aloittaa.

”Kipua tulee siitäkin, jos instrumentti on väärän kokoinen. Tavallisessa tutkimuksessa käytettävät instrumentit eivät kuitenkaan aiheuta kipua, kun niitä käytetään oikein ja varovasti”, erikoislääkäri Mari Kalamo sanoo.

Instrumentteja, kuten spekuloita, on lukuisia eri kokoja. Heti tutkimuksen alussa välineitä ei kuitenkaan tarvita. Tavanomaisessa gynen rutiinitarkastuksessa lääkäri tekee potilaalle ensin sisätutkimuksen käsin ja tunnustelee emättimen kautta kohdunkaulan ja munasarjat.

Sen jälkeen lääkäri tarkastaa spekulan avulla emättimen pohjukan ja seinämät.

Eeva.fin kyselyssä moni kertoi, että spekulalla suoritettu tutkimus oli joskus tehnyt kipeää – väline oli esimerkiksi tuntunut liian isolta tai lääkäri kovakouraiselta.

”Spekuloita on runsaasti erikokoisia”, Mari Kalamo kertoo.

Asiantuntijoiden mukaan on silti mahdollista, että valikoima on esimerkiksi terveysasemalla suppeampi kuin erikoissairaanhoidon poliklinikalla, koska pienellä terveysasemalla saatetaan tehdä vain muutama gynekologinen tutkimus viikossa. Samaan aikaan naistentautien poliknikalla tehdään mahdollisesti satoja tutkimuksia. Jokainen yksikkö valitsee ja tilaa omat välineensä.

”Itse toimin paitsi erikoissairaanhoidon poliknikalla myös yksityisellä lääkäriasemalla, joissa on molemmissa hyvin valikoimaa. Toimipisteeseen pitäisi hankkia vähintään paria kolmea eri kokoa spekuloita, se auttaisi jo paljon”, Mari Kalamo sanoo.

Jos joutuu käymään gynen tarkastuksissa usein, saattaa osata itse pyytää lääkäriä käyttämään pienintä ja kapeinta mahdollista välinettä.

”Välineistä voi aina keskustella lääkärin kanssa ja kertoa, jos väline on tehnyt aiemmin kipua. Silloin lääkäri ottaa erilaisen välineen, jos se on tarjolla”, Pauliina Aukee sanoo.

”Toisaalta sopivan instrumentin valinta tai koon arviointi ei ole koskaan potilaan vaan lääkärin vastuulla”, Mari Kalamo muistuttaa. Ei korvalääkärikään kysy potilaalta, minkä kokoiset korvakäytävät tällä on.

”Gynekologi levittää potilaan häpyhuulia ja katsoo, minkä kokoinen emättimen aukko silmämääräisesti on. Siihen vaikuttaa esimerkiksi se, onko synnyttänyt. Jos on, kudokset usein venyvät enemmän. Sen jälkeen lääkäri kokeilee välinettä, joka hänen silmiinsä vaikuttaa sopivalta. Itse kysyn siinä kohdassa joka kerta, onko väline ok.”

Jos potilas protestoi, Kalamo vaihtaa välineen pienempään. Myös tekniikka on tärkeä: spekulaan laitetaan liukastetta, minkä jälkeen se viedään anatomisesti oikeassa kulmassa ihmisen sisään.

”Välineen oikeanlaisessa käytössä on myös käsityötaitoa mukana.”

Kivun aiheuttaminen tietoisesti tuskin on yhdenkään lääkärin tavoitteena eettisesti mutta ei myöskään siksi, että kivun pelko tai kiputuntemus saa esimerkiksi lantionpohjan lihakset jännittymään. Tutkimusta on silloin vaikea tai mahdoton suorittaa.

”Ilman muuta potilaan kannattaa aina sanoa, jos tutkimus tai toimenpide sattuu”, Kalamo kannustaa.

”Tietysti se edellyttää sitä, että lääkäri myös kommunikoi. Tilanne voi olla pelottava, jos lääkäri sanoo kerran, että nyt tutkitaan, mutta ei kysy sen jälkeen enää mitään. Ei siinä silloin uskalla ehkä ottaa kipua puheeksi.”

Eeva.fin kyselyssä vastaajat kertoivat kivun lisäksi huonoista kohtaamisista lääkärin kanssa. Ylilääkäri Pauliina Aukee kertoo, että Keski-Suomen keskussairaalassa kerätään kuukausittain asiakaspalautekyselyjä.

Lue lisää kyselystä: 60 prosenttia naisista on kokenut kipua gynekologisissa tutkimuksissa tai toimenpiteissä – ”Kun levittäjä työnnetään sisään, sattuu aina”

”Onneksi olemme saaneet sekä pistein että kirjallisin palauttein hyviä kokemuksia käynneistä. Sitten on potilaiden kirjallinen palautekanava, jonne tulee tarkempia käyntikokemusten selvittelypyyntöjä, risuja ja ruusuja. Kohtelu ja kuunteleminen on niissä usein se asia, jota toivotaan parannettavaksi.”

Kielteinen palaute kohtelun osalta koskee tyypillisesti sitä, että ammattilainen on kyllä ollut asiallinen mutta ei ole tuonut esille empatiaa.

Vastaavasti kiitokset hyvin sujuneista käynneistä koskevat usein sitä, että kohtelu on ollut huomaavaista ja lääkäri on esimerkiksi kysynyt erikseen potilaan vointia tai tuntemuksia.

Tutkimuksesta tiedetään, että toimivalla vuorovaikutuksella on vaikutusta hoidon koettuun toimivuuteen. Plasebolla tarkoitetaan kaikkea sellaista vaikutusta, joka ei suoraan selity esimerkiksi lääkehoidolla. Sitä voi saada aikaan esimerkiksi se, että potilas kokee ammattilaisen kuuntelevan.

Kuuntelu hyödyttäisi siis lääkäriäkin. Miksi ihmeessä se on sitten asia, johon aika ei aina tunnu riittävän?

”Etenkin sairaalamaailma on hektinen ympäristö”, Pauliina Aukee sanoo. Lääkäri saatetaan kutsua esimerkiksi jopa kesken tutkimuksen toisaalle kiireesti apuun.

”Silloin se (kuuntelu ja kohtaaminen) saattaa unohtua. Tai toimenpide voi olla teknisesti niin hankala, että puhe saattaa jäädä vähemmälle.”Olennainen osa vastaanottokäyntiä on myös se, että lääkäri kirjaa potilastietojärjestelmään kaiken kuulemansa ja käynnin kulun. Potilaalle se voi näyttäytyä henkisenä poissaolona tai jonakin ”ylimääräisenä”, vaikka kirjausten tekeminen on ratkaisevaa esimerkiksi oikeanlaisen jatkohoidon kannalta.

”Erityisesti gynekologin on kaikesta huolimatta oltava hienotunteinen”, Mari Kalamo sanoo.

”Vastaanotolla puhutaan erityisen herkistä ja yksityisistä asioista. Uskon, että huonot kokemukset ovat todellisia, vaikka voikin olla, että ne kuuluvat esimerkiksi mediassa useammin kuin hyvät. Jos ihminen on tyytyväinen käyntiinsä, hän tuskin kirjoittaa siitä nettiin.”

Pauliina Aukee kertoo, että Keski-Suomen keskussairaalan naistentautien polin vastaanotolla on aina mukana erikoislääkärin lisäksi kätilö. Tästä on tullut potilailta hyvää palautetta, mikä osaltaan kertoo kohtaamisen tärkeydestä.

”Hoitajan läsnäolo voi vaikuttaa kokemuksiin positiivisesti. He voivat olla potilaan vierellä, kertoa mitä tapahtuu ja jäädä juttelemaan sekä purkamaan tunteita vastaanoton jälkeen, kun lääkärin aikaa menee varsinaiseen hoitoon ja tietojen tallentamiseen. Toivottavasti jatkossa näitä loistavia kätilöitä riittäisi kaikkiin pisteisiin, joissa tehdään gynekologisia tutkimuksia.”