No se on sellainen suorittajatyttö – ilmankos uupui.

Moni on kuullut sata kertaa, että työuupumus on kilttien ja tunnollisten nuorten naisten ammattitauti. Onko se totta?

”Kiltit ja tunnolliset kyllä kuuluvat riskiryhmään. He voivat ajatella, että töissä kuuluu jaksaa, vaikka mikä olisi”, sanoo ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti Liselotte Labbas Auntie Solutionsista.

Mutta työuupumus ei ole vain yhden ihmisryhmän asia, hän jatkaa. Kuka tahansa voi uupua, etenkin kun stressi suorastaan kuuluu nykyisin työelämään. Esimerkiksi sisukkaat ja kunnianhimoiset tyypit voivat ajatella samoin kuin tunnolliset suorittajat: on pakko jaksaa.

Usein työuupumuksen takana voikin olla ajatusvääristymä eikä persoona.

”Luullaan, että kaikki muut jaksavat ja minunkin pitää. Että tämäkin työtehtävä kuuluu minun tontilleni eikä kukaan muu pysty sitä tekemään. Ei haluta pettää kenenkään luottamusta – työelämässä on kova sana, että on luotettava.”

Nämä ovat hyviä piirteitä, mutta jos ne menevät liiallisuuksiin, voi omasta jaksamisesta huolehtiminen unohtua.

Työuupumus ei johdu koskaan vain työntekijästä. Labbas arvelee, että kyse on työntekijän ja työpaikan ominaisuuksien yhdistelmästä.

Hänen mukaansa monessa työpaikassa on, ikävä kyllä, huono työkulttuuri.

”Töissä ollaan ikään kuin koko ajan, sähköposteja luetaan iltaisin ja lomalla. Heitä, joilla on taipumusta uhrata työlle enemmän kuin heillä olisi antaa, myös hyödynnetään. Harvemmin töissä sanotaan, että älä tee noin paljon.”

Huonossa työkulttuurissa mittasuhteet monesti vääristyvät. Kun saa kollegalta meilin myöhään illalla, voi ajatella, että itse pitäisi puurtaa samalla tavalla – eikä tule ajatelleeksi, että ehkä työkaveri on pitänyt vapaata keskellä päivää ja tekee nyt tuntejaan täyteen.

Työpaikka voisi vaikuttaa pienilläkin teoilla sudenkuoppiin, joista työuupumus ponnistaa.

Hyvässä työpaikassa esimerkiksi on käyty läpi, mikä on hyvä taso, jonka alle ei saa mennä mutta jota ei kannata ylittääkään. Huonossa työkulttuurissa joku voi turhaan käyttää voimia ja aikaa hinkkaamalla kaikesta täydellistä, eikä kukaan ohjaa tekemään toisin. Hyvässä työpaikassa myös tiedetään, mitä tarkoittaa ”heti”. Huonossa työkulttuurissa työntekijä voi stressata turhaan, jos hän luulee, että heti on huomenna, vaikka tehtävän antajan mielessä oli ensi viikko.

”Huono johtaminen voi olla yksi työuupumuksen osatekijä, mutta yksinomaan se ei ole uupumuksen syy. Kaikki eivät uuvu, vaikka työpaikalla olisi huonoa johtamista.”

Työuupumus on hyvin henkilökohtainen kokemus – oma mieli ja keho laittavat stopin.

”Jokainen huolehtii loppupeleissä itse omasta jaksamisestaan. Kukaan muu ei voi tietää, kuinka väsynyt olet. Mutta työpaikka voi eri toimilla vähentää uupumusriskiä.”

Mikä sitten yhdistää ihmisiä, jotka eivät uuvu työssään?

Omista tuntemuksistaan toisten kanssa puhuva saattaa olla vähän kauempana työuupumuksesta kuin sellainen, joka sulkee suunsa, Labbas arvelee. He saavat ehkä nopeammin tukea.

”Jo se, että sanoo asioita ääneen auttaa huomaamaan, jos niissä ei ole mitään järkeä. Kun ne ovat vain omassa päässä, ne tuntuvat oikeilta.”

Jos epäilee olevansa matkalla kohti uupumusta, omia ajatuksiaan kannattaa haastaa. Voisiko olla, että teet vähän liikaa, vähän liian hyvin? Kysy mielipidettä kollegalta ja tukea työterveyshuollosta.

”Joskus kaverin mielipide voi olla ratkaiseva asia, joka antaa vahvistuksen ja rohkeuden asettaa omat rajat.”

Työuupumukselta voivat suojata hyvinkin arkiset jutut, jotka vaativat oman aikansa ja muistuttavat, että elämässä on muutakin kuin työ. Lapset pitää hakea tarhasta, koira viedä ulos, tanssitunti alkaa tiettyyn aikaan ja kalenterissa on säännöllinen tapaaminen äidin kanssa.

”Myös terve laiskuus on hyväksi. Laiskahan ei tee mitään turhaa, eikä liian hyvää.”

Töissä on hyötyä rohkeudesta vetää raja ja kyvystä sanoa ei.

Mutta ketään ei voi syyttää siitä, että miksi menit uupumaan, eihän työkaverisikaan uupunut.

”Ei kukaan tiedosta, että jos menen vielä tähän palaveriin, sitten kamelin selkä katkeaa ja uuvun. Työuupumus tulee tietyllä tapaa aina yllätyksenä.”

Edes paljon puhuttu resilienssi ei ole Vapaudu vankilasta -kortti. Se tarkoittaa kykyä hyödyntää omia voimavaroja ja vahvuuksia. Siksi toiset selviävät vaikeuksista paremmin kuin toiset.

”Mutta edes hyvä resilienssi ei automaattisesti suojaa uupumiselta.”

Juttu on julkaistu Trendissä.