Totuus somessa: Kuka vain voi aloittaa sijoittamisen! Kuuntele inspiroiva podcast rahasta! Säästin asunnon käsirahan, sinäkin voit! Oma totuus: Pankkitilillä juuri tarpeeksi, ja kuuntelen mieluummin musiikkia.
Kuulostaako tutulta?
Samalla kun puhe rahasta on muuttunut avoimemmaksi ja sijoittamisesta ja säästämisestä keskustellaan monien kuulokkeissa, moni tuntee jäävänsä keskustelun ulkopuolelle ihan vain siksi, ettei ole asiasta kiinnostunut.
Hävettää, sillä kyllähän tiedostavan, fiksun tyypin pitäisi olla kiinnostunut!
”Kaksi–nelikymppiset naiset ovat ottaneet ilmiön omakseen. Mukana on voimaantumista: miksi emme ole tajunneet, että olemme raha-asioissa yhtä hyviä kuin miehet. Samalla on unohtunut, että se maailma ei ole kaikkien todellisuutta”, sanoo psykologi Maarit Lassander.
Joskus sijoittaminen ei vastaa omia arvoja
Ilmiö on Lassanderille tuttu: häneltä ilmestyi alkusyksystä kirja Rahaviisaus – Mitä jokaisen tulisi tietää rahasta ja mielen hyvinvoinnista. Kirjalla hän haluaa muistuttaa, että oman rahasuhteen tiedostaminen vie kohti omannäköistä elämää. Ilmiö on tuttu hänelle myös siksi, että hän on tuntenut olevansa yksi niistä ulkopuolisista.
”Opiskeluaikoina ajattelin, että ne, jotka sijoittavat opintolainansa ja puhuvat osakkeista, näyttävätkin ihan erilaisilta kuin minä. Jos yrittäisin samaa, he huomaisivat heti, etten tajua mitään.”
Myöhemmin Lassander on oivaltanut, että suhde rahaan ei liity vain omaan persoonaan – vaikka siihen, onko huoleton vai tarkka – vaan se voi olla opittu malli tai itselle kerrottu tarina siitä, millainen rahankäyttäjä on.
”Minulla ja monella muulla kyse on siitä, että pelkkä ajatus oman talouden hoitamisesta aiheuttaa epämukavia tunteita. Taloustaidot eivät oikeastaan ole monimutkaisia, mutta niiden oppimisen esteenä on tunteita ja asenteita. Silloin on vaikea ottaa vastaan kylmää faktaa.”
Moni pienituloinen ahdistuu keskustelusta tietysti siksi, ettei ylimääräistä yksinkertaisesti ole.
”Olen seurannut sometilejä, joilla ihmiset kertovat, miten he ovat pienilläkin tuloilla päässeet tavoitteisiinsa: velattomiksi vuodessa, säästäneet kymppitonnin, aiemmin eläkkeelle. Mutta tsemppimeininki ei auta, jos joutuu miettimään jatkuvasti, ostaisiko ruokaa vai vaatteita.”
Usein mainostetaan, että kymppi riittää sijoittamisen aloittamiseen. Mutta vaikka se kymppi ylimääräistä olisikin, ei ehkä ole sen sijoittamiseen tarvittavaa energiaa.
”Vaatii jo paljon, että pystyy ottamaan asioista selvää ja olemaan keskustelussa mukana.”
Rahapuhe voi tuntua vieraalta myös siksi, että se ei vastaa omia arvoja ja vakaa talous ei tunnu ponnistelujen arvoiselta asialta. Toisille on normi, että menestyminen näkyy pankkitilillä – mutta toisille ei.
”Jos ei tunnista normia omakseen, voi tulla ulkopuolisuuden tunne: miksi kaikki muut ovat tästä innostuneita ja minä en koe tätä tärkeäksi.”
Mikä määrä tietoa riittää?
Oli suhde rahaan millainen tahansa, Lassander kehottaa miettimään sitä. Vaikka lopputulema olisi se, että raha ei ole itselle tärkeä asia, sekin on hyvä tiedostaa.
”Raha on kaikkien elämässä. Ei ole mahdollista valita, että en ota osaa siihen. Siksi on hyödyllistä ymmärtää, miten se liittyy omaan elämään ja mitä rahalla tavoittelee.”
Sijoittamismaailmaan liittyy monia vaikeita termejä ETF-sijoittamisesta indeksirahastoihin. Lassander on ratkaissut asian sillä, että hän hyväksyy asian: hänen ei tarvitse osata kaikkea, ja aina voi kysyä neuvoa pankista.
”Ihan kaikessa tiedossa voi mennä syvään päähän, tai sitten voi toimia sillä tietomäärällä, joka on olennaista.”
Vaikka asiasta puhuvat nykyisin muutkin kuin valkokaulusmiehet, moni on silti aika etuoikeutetussa asemassa oleva alan opiskelija, Lassander muistuttaa.
”Vieläkin monipuolisempaa talouspuhetta voisi olla.”
Jokaista kipeää asiaa kohti on toinen ihminen, joka kamppailee saman ongelman kanssa. Häpeän vastalääke on se, että puhuu asiasta eikä jää sen kanssa yksin.
”Kun puhuu ihmisten kanssa, joihin luottaa, antaa itselleen mahdollisuuden saada empatiaa.”
Juttu on julkaistu Trendissä.