Viisihenkinen seurue meloo kohti Ahvenanmaan edustalla sijaitsevaa Utön majakkaa. Leena Pitkänen kuulee voimistuvaa ujellusta, ja parin kilometrin päästä sen syy selviää. Melojat kohtaavat näkymän, jota Leena ei unohda koskaan: satakunta hyljettä paistattelee päivää rantakalliolla. Melojat pysyvät loitolla, jotta he eivät häiritse hylje­laumaa. Pari pötköttelijää kuitenkin kiinnostuu yleisöstään ja lähtee uiskentelemaan melontaseurueen vanavedessä.

Upeampaa harrastusta saa hakea, Leena miettii. Meloessa ei koskaan tiedä, millaisen elämysmatkan päivän retki tarjoilee.

Sano enemmän kyllä, niin voit päästä seikkailuun. Motto on kirjattu Leenan Liikuta mua -blogiin, jonne hän kirjaa päiväkirjamerkintöjä melontareissuilta. Asenne kuvaa myös Leenan melontahistoriaa. Hän tutustui lajiin 17-vuotiaana isosena rippileirillä mutta hurahti vasta kolmekymppisenä.

Vauhdikkaan opiskelijaelämän jälkeen Leena kaipasi elämäänsä jotakin uutta. Hän ilmoittautui paikallisen melontaseuran kurssille.

– Kurssin lopussa kysyin Irinalta, saisinko hänestä jatkossa melontaseuraa. Siitä yhteinen harrastus lähti. Meistä tuli pian sydänystäviä, ja olin Irinan häissä hänen kaasonaankin.

Retkimelontaa pääsee parhaiten harrastamaan melonta­seurassa. Kajakin, melan ja aukkopeitteen saa käyttöönsä noin satasen vuosimaksulla, ja sillä saa meloa niin paljon kuin haluaa.

Aloittelijoille on vain yksi vaatimus: peruskurssille vaaditaan hieman uimataitoa.

Melonta ei ole voima- vaan tekniikkalaji. Kajakilla voi kaatua, mutta taitoa harjoitellaan peruskurssilla.

– Veteen muksahtaminen ei ole ajatuksena monellekaan mukava, mutta harjoittelu tuo varmuutta ja fiiliksen siitä, että selviän tiukan paikan tullen.

Neljä vuotta sitten Leena muutti työnsä perässä Helsingistä Turkuun. Ennen kuin hän oli pakannut ainuttakaan muuttolaatikkoa, Leena googlasi jo turkulaisia melontaseuroja. Asunnon hankinnan tärkeä kriteeri oli se, että kajakkivajalle pääsisi pyörällä.

Elämänmuutos jännitti tavallista vähemmän, kun Leena tiesi, että hän löytäisi melontaseurasta samanhenkistä porukkaa.

– Melojat ovat järjestään todella mukavia tyyppejä.

Leena oli oikeassa: uusia ystäviä löytyi nopeasti. Parasta on se, että laji tuo yhteen eri-ikäisiä ihmisiä.

– Edustan alle nelikymppisenä seuran nuoriso-osastoa. Suuri osa melontakavereistani on ollut keski-ikäisiä tai jopa eläkeläisiä. Melonta ei katso ikää.

Kun seura järjesti koskiretken Kymijoelle, Leena löysi itsensä melomasta neljän entuudestaan tuntemattoman miehen seurassa.

– Nuotion äärellä istui viisi melojaa eikä iällä, sukupuolella, koulutustaustalla tai ammatilla ollut merkitystä. Tällaiset kokemukset ovat minulle lajin suola.

Seurat järjestävät useiden viikkojen reissuja, mutta melontaa voi harrastaa vaikka tunnin kerrallaan.

– Voin kantaa kajakin vesille työpäivän päätteeksi ja käydä vain nollaamassa ajatukset. Voin myös suunnitella lomareissuni sen mukaan, minne lähtisin melomaan.

Viime kesänä Leena meloi seurakaveriensa kanssa Saaristonauha-nimisen reitin, joka kulkee Kotkasta Ahvenmaan kautta Turkuun. Kolmen viikon pituisen reissun jälkeen Leenaa ei harmittanut, että ulkomaanmatkat jäivät koronapandemian vuoksi tekemättä. Hän oli elämysmatkansa saanut.

Luonto näyttelee harrastuksessa suurta roolia.

– Keväisin on mahtava seurata muuttolintujen kuhertelua ja kuunnella haahkojen pulputusta. Melontakavereihini kuuluu biologi, joka kertoo retkillä kiehtovia asioita ympäröivästä luonnosta. Olen myös ottanut tavakseni opetella jokaisella melontareissulla yhden kasvin nimen.

Aina luonto ei näyttäydy yhtä romanttisena. Kajakista näkee lähietäisyydeltä, mitä maapallolle kuuluu.

– Levätilanne lyö välillä kirjaimellisesti päin kasvoja. Yhtenä kesänä teimme retken Tove Janssonin mökkisaaren Pellingin edustalle. Vesi oli niin sameaa vihreää puuroa, että oli vaikea uskoa silmiään.

Sade ei ole melojalle katastrofi, sillä lajissa kastuu muutenkin.

– Jos sateen aikaan on tyyntä, ääni on mieletön. Ihan kuin vesipisarat soittaisivat meren pintaa.

Tyynellä, aavalla merellä tuntuu siltä kuin leijuisi avaruudessa.

– Se on oma sielunmaisemansa, kun ei näe vastarantaa. Taivaan väritkin erottuvat silloin paremmin.

Joskus puuskainen tuuli voi sotkea aikataulut. Ärsyyntymisen sijasta kauniissa merimaisemassa maadoittuu. Koska säätä ei voi muuttaa, silloin vain odotellaan.

Vaikka hyljebongailut jättävät ikuisen muistijäljen, voimakkaimmat onnellisuuden puuskat Leena saa useimmiten pienistä jutuista.

– Ne ovat täydellisiä hetkiä, kun istuu iltaa auringon lämmittämällä kalliolla. Teltat on pystytetty, hiet huuhdeltu rantaveteen ja kiire unohtunut kauas mantereelle.

1. Se vahvistaa etenkin keski- ja ylävartalon lihaksia. Kajakin kantaminen rantaan, pakkaaminen ja varusteiden huoltaminen ovat myös hyvää lihaskuntotreeniä.

2. Laji on muutakin kuin liikuntaa. Melontaretkellä saa luontoelämyksiä lintubongailusta kasvien tunnistamiseen.

3. Se parantaa unenlaatua ja vähentää stressiä. Melontaseurasta löytää samanhenkistä seuraa.

Lähde: Suomen Melonta- ja Soutuliitto ry

Melonnassa kastuu. Valitse vettä pitävät ja nopeasti kuivuvat varusteet. Leena suosii melontaretkillä kevyitä ja lämpimiä materiaaleja.

Kuvatekstit: Riikka Väänänen, kuvat: valmistajat.