Iranilainen Mehrnoosh Zolfaghari teki Finlandia-hymnille jotain odottamatonta ja sai suomalaiset itkemään: ”Suomi on antanut minulle tilaa”
Mehrnoosh Zolfaghari esitti Finlandia-hymnin ihan uudella tavalla. Ja nyt tuhannet tietävät hänet.
Iranilaisessa mytologiassa nimi Mehr liitetään auringon jumala Mithraan, joka symboloi oikeudenmukaisuutta, ystävyyttä ja intohimoa. Äiti on muistuttanut tästä muusikko Mehrnoosh Zolfagharia, 34, siitä lähtien, kun tämä oli pieni.
”Kun elämässä on tullut vaikeuksia, äiti on sanonut: ’Luuletko, että aurinko välittää tai ajattelee, kenelle sen pitäisi paistaa ja antaa lämpönsä ja valonsa. Odottaako se kiitosta?’ Ajattelutapa kuuluu vahvasti persialaiseen runouteen ja filosofiaan: Ole ystävällinen kaikille, mutta älä odota mitään takaisin. Jonakin päivänä saat vastakaikua. Sitä voi kutsua myös karmaksi.”
Teheranissa Iranissa musiikin maisteriksi valmistunut Mehrnoosh tuli kaksi ja puoli vuotta sitten opiskelemaan Suomeen Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan. Hän kertoo, että hänen piti aloittaa silloin kaikki, ei nollasta, vaan sen alapuolelta.
”En tuntenut ketään, eikä kukaan tiennyt, millainen muusikko olen. Eikä kukaan tietenkään tiennyt, millainen iranilainen perinnesoitin santoor on.”
Nyt moni tietää sen ja Mehrnooshin. Vuosi sitten Suomen itsenäisyyspäivänä Mehrnoosh julkaisi Instagramissa videon, jolla hän soittaa Jean Sibeliuksen Finlandia-hymnin santoorilla ja täyttää helsinkiläisen Musiikkitalon ison salin pelkällä musiikillaan.
Santoor muistuttaa kanteletta, mutta sen metallisia kieliä soitetaan lyömävasarapuikoilla. Mehrnoosh kuvaa soittimen sointia yhtä aikaa kirkkaaksi ja salaperäiseksi.
Videota on katsottu sittemmin yli 30 000 kertaa. Esitys oli Mehrnooshin kiitollisuudenosoitus Suomelle ja Sibelius- Akatemialle, jonka Global Music -koulutusohjelmasta hän valmistui viime keväänä musiikin maisteriksi.
”Suomalaiset ovat kirjoittaneet, että tulkintani on saanut heidät itkemään. Tuntuu hyvältä, että olen pystynyt koskettamaan jonkun sydäntä. Toisen kulttuurin musiikkia soittaessani tunnen myös erityisen suurta vastuuta ja kunnioitusta.”
Juuri Santoor toi Mehrnooshin Suomeen. Iranissa hän oli ollut kysytty santoorin opettaja. Sitten koronapandemia katkaisi ne työt.
Mehrnoosh päätti säveltää enemmän. Ehkä enteellistä, mutta säveltäessään hän käyttää Sibeliuksen mukaan nimettyä tietokoneohjelmistoa.
Mehrnoosh osallistui yhdysvaltalaiseen sävellyskilpailuun ja omaksi yllätyksekseen voitti sen. Hän haki tohtoriopintoihin Pittsburghin yliopistoon. Musiikilliset ansiot riittivät, englannintaito ei, ja Mehrnooshia kehotettiin pyrkimään kuukauden päästä uudestaan.
Ranskassa asuvalta ystävältä hän kuuli Sibelius-Akatemiasta. Mehrnoosh tunsi Sibeliuksen säveltäjänä, mutta helsinkiläisestä taideyliopistosta hän ei ollut kuullutkaan. Sen englanninkieliseen Global Music -koulutusohjelmaan voi hakea minkä tahansa perinteisen instrumentin taitaja.
”Mitä ihmettä, ajattelin. Minäpä pyrin Sibelius-Akatemiaan. Suoritin kaksipäiväiset pääsykokeet verkossa ja olin yksi kolmesta ulkomaalaisesta, jotka hyväksyttiin.”
Mehrnooshista käänne tuntui hyvältä siksikin, että Suomi on lähempänä kotimaata ja perhettä kuin Yhdysvallat. Iranilaisten on vaikeaa saada Schengen-viisumia, eikä sitä myönnetty hänellekään kansainvälisiä esiintymismatkoja varten. Opiskelua varten asia järjestyi.
Perhe tuki Mehrnooshia taloudellisesti Suomeen asettumisessa. Opintoihin hän sai apurahoja myös Sibelius- Akatemialta. Mehrnoosh elää Suomessa ensi kertaa erossa perheestään.
”Ensin olin hieman huolissani yksin asumisesta, mutta se ei aiheuttanutkaan pahoja tunteita vaan on tuntunut mukavalta. Minulla on omaa aikaa, tilaa ja vapautta. Hiljaisuus oli minulle ensin vaikeaa, ja täällä se on iso osa elämää. Mutta olen oppinut pitämään siitä. Se tuo rauhaa. En tunne itseäni yksinäiseksi, vaikka olen kaukana kotoa.”
Mehrnoosh syntyi nelilapsisen perheen toiseksi nuorimpana Iranin keskiosassa sijaitsevassa Isfahanissa, josta hänen isänsä on kotoisin. Äiti on Teheranista, ja perhe muutti sinne Mehrnooshin ollessa nelivuotias. Äiti on työskennellyt opettajana, isä kirjanpitäjänä, molemmat ovat nyt eläkkeellä.
”Minulla on mukava perhe, joka rakastaa musiikkia ja runoutta ja kunnioittaa perinteitä ja historiaa.”
Musiikkiin Mehrnooshia kannusti ennen muuta äiti.
”Äitini on kertonut, että kaksi-kolmevuotiaana laitoin laseihin erilaisia määriä vettä ja soitin lyijykynillä kuullakseni, millaisen äänen saan aikaan milläkin. Kun perheemme kävi ravintolassa, jossa oli musiikkia, menin muusikoiden ja soitinten luokse.”
Alakoulussa musiikkia ei opetettu, ja Mehrnoosh unelmoi lääkärin ammatista. Hän kuitenkin kävi musiikkitunneilla koulun jälkeen.
”Perheeni uskoi, että musiikki koskettaa ihmisten sielua ja voi parantaa. Vanhempani sanoivat, että musiikin avulla minusta voisi tulla sielujen lääkäri.”
Myös musiikinopettajat huomasivat hänet.
”Opettajani sanoivat, että olen virtuoosi, hyvin lahjakas muusikko. Kulttuurissamme emme sano itsestämme sellaisia asioita. Annamme toisten arvioida ja kertoa sen. Ajattelen, että teen aina parhaani ja luotan siihen, koska se tulee sydämestäni.”
Soittimeksi valikoitui santoor, kun Mehrnoosh oli yhdeksänvuotias. Yksitoistavuotiaana hän siirtyi kuusivuotiseen kouluun, jossa musiikkia opetettiin tavoitteellisesti.
”Halusin soittaa aina vain enemmän ja opiskella tekniikkaa ollakseni hyvä soittaja. Ajattelen, että nuo vuodet muovasivat minua paljon. Ne opettivat minua syventymään siihen, mitä teen.”
Mehrnoosh opiskeli santoorin ohella perinteisiä persialaisia lyömäsoittimia. Kolmena viimeisenä vuonna oli pakollista opiskella myös pianonsoittoa. Hänelle oli luontevaa jatkaa musiikkiopintoja yliopistossa Teheranissa. Siellä hän oli yksi huippuopiskelijoista.
”Ajattelin, etten koskaan lähde kotimaastani, koska rakastan sitä. Haluan palata vielä takaisin ja tehdä jotain hyvää sen avulla, mitä olen oppinut täällä.”
Valmistuttuaan Sibelius-Akatemiasta Mehrnoosh ei ollut varma, haluaisiko hän jäädä Suomeen, palata Iraniin vai lähteä johonkin muuhun maahan.
Sitten Sibelius-Akatemiasta pyydettiin häntä opettajaksi persialaisen musiikin yhtyeeseen ja santoorin soittoon.
”Se oli minulle merkki. Haluan luottaa elämän virtaan.”
Jo opiskeluaikana Mehrnoosh oli alkanut etsiä itselleen töitä sosiaalisen median kautta ilmoittautumalla open miceihin, eli tilaisuuksiin, joihin halutaan musiikkia. Hän haki niitä paljon ja soitti monissa paikoissa. Sen ansiosta hän vetää nyt suomalaisessa, äänentoistolaitteita valmistavassa yrityksessä Genelecissä Uncovering Music IDs -podcastia, jossa Sibelius-Akatemian maailmanmusiikin opiskelijat soittavat instrumenttejaan sekä kertovat niistä ja musiikistaan.
Kahdesti Mehrnoosh on soittanut santooria suomalaisen Tallari-yhtyeen kanssa Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla.
”Olin siitä hyvin onnellinen.”
Mehrnoosh haluaisi soittaa lisää suomalaista kansanmusiikkia ja kantelemusiikkia sekä tehdä enemmän yhteistyötä erityisesti suomalaisten kanteleensoittajien kanssa.
Heinäkuussa hän julkaisi ensimmäisen levynsä, Mirror.
”Haluan yhdistää perinteistä, elektronista ja kokeellista musiikkia. Eniten musiikkiani inspiroi luonto.”
Kotimaastaan Mehrnoosh kaipaa perhettään, äidinkieltään ja ruokaa.
”Olen kuitenkin onnekas, kun minulla on oman maani soitin. Aina kun tartun santooriin, pääsen mielessäni kotiin ja hyviin muistoihin.”
Mehrnoosh opiskelee suomea. Hänestä on tärkeää, että hän oppii kielen, sillä ymmärtääkseen kulttuuria sitä on osattava. Mehrnoosh toivoo jäävänsä Suomeen.
”Suomi on antanut minulle tilaa. Olen vapaa valitsemaan, mitä haluan tehdä. Tahdon olla hyvä muusikko, jota ihmiset haluavat kuunnella.”
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 11/2025.
