Uutisankkuri Marjukka Havumäki jäi eläkkeelle keskellä elämänsä raskainta vuotta – työhuolet ja omat surut yllättivät
Halu keskittyä hyvään antaa Marjukka Havumäelle toivoa vaikeinakin hetkinä. Työelämän viime metreillä hän kohtasi niin läheisten menetyksiä kuin raskaat muutosneuvottelutkin.
”Omat murheeni ovat lopulta aika pieniä.”
Niin toimittaja ja uutisankkuri Marjukka Havumäki ajatteli usein, kun kohtasi työssään kauheuksia.
Uutistoimittajana hän käsitteli esimerkiksi Estonian uppoamista, terrori-iskuja WTC-torneihin ja Kaakkois-Aasian tsunamia.
Toki työhön mahtui myös paljon muuta. Marjukka selosti muun muassa Linnan juhlia, presidenttien hautajaisia, kuninkaallisten häitä ja Charles III:n kruunajaisia.
Lokakuussa 39-vuotinen ura Ylen uutistoimituksessa päättyi. Marjukka jäi eläkkeelle.
”Viisi viime vuotta olivat raskaimpia. Kriisien keskellä ei ole ollut lainkaan hengähdystaukoa: koronavuodet, Venäjän sota Ukrainassa, Lähi-itä….”
Työn raskautta lisäsivät Ylen muutosneuvottelut, joissa henkilöstö väheni yli kolmellasadalla ihmisellä. Myös uutistoimituksen henkilöstöä karsittiin.
Marjukka otti vastaan eläkekannustimen ja jäi eläkkeelle hieman etuajassa. Hän iloitsee siitä, että pystyi osaltaan pienentämään irtisanomistarvetta.
Pitkän uran aikanakaan Marjukka ei turtunut muiden kärsimykselle.
”Esimerkiksi kuvat sota-alueilta tuntuvat aina yhtä surullisilta, samoin nuorten auto-onnettomuudet. Uutistenlukijalla on asiallinen rooli, mutta toivottavasti minusta on välittynyt myös lämpöä.”
Eniten Marjukka iloitsi, kun sai uutisoida positiivisesta kehityksestä, esimerkiksi toukokuussa Kiinan päästövähennyksistä.
”On ihanaa, jos uutisissa joskus on pilkahdus valosta.”
”Kuoleman lopullisuus pysäytti. Siihen liittyy paljon haikeutta ja surua.”
Valonpilkahduksia on todella tarvittu.
”Kulunut vuosi on ollut elämäni raskain”, Marjukka sanoo.
Muutosneuvottelujen keskellä Marjukka kohtasi henkilökohtaisia menetyksiä. Tammikuussa Marjukan isä kuoli lähes 92-vuotiaana. Isän kunto oli jo pitkään heikentynyt ja liikkuminen käynyt kömpelöksi. Marjukka ehti vierailuillaan miettiä moneen kertaan, jäisikö tapaaminen viimeiseksi.
”Kun olimme siskoni kanssa laskemassa uurnaa, kuoleman lopullisuus pysäytti. Siihen liittyy paljon haikeutta ja surua, vaikka kuolema tuossa iässä tuntuukin luonnolliselta.”
Eniten Marjukka kantaa huolta 92-vuotiaan äitinsä pärjäämisestä. Puolisonsa kuoltua tämä asuu Jyväskylässä yksin.
Vähän aikaa sitten Marjukka menetti myös ystävänsä pyöräilyonnettomuudessa.
”Ystävä oli terve ja elinvoimainen, ja kuolema tuli täysin yllättäen. Olen saanut paljon muistutuksia siitä, miten arvaamatonta elämä on. Siksi sitä on turha suunnitella liian pitkälle.”
Luit lyhennelmän jutusta, joka on julkaistu Eeva-lehdessä 11/2025. Haastattelussa Marjukka kertoo, mitä odottaa alkaneilta eläkepäiviltä ja mitä aikoo nyt tehdä. Hän puhuu myös perheen merkityksestä ja etenkin siitä, mitä kehitysvammainen Kalle-poika on perheelle opettanut. Entä mikä lähiaikojen onnellinen tapahtuma antaa Marjukalle toivoa tulevaisuudesta?
