Muutosten keskellä elänyt Marjo Rantanen: ”Turvallisuus syntyy hyvästä parisuhteesta ja omasta vahvuudesta”
Tunnelmajohtamiseen erikoistunut valmentaja Marjo Rantanen selittää oppinsa selkeästi ja omakohtaisesti. ”Tein ison uramuutoksen, ja löysin ilon sekä sisäisen lapseni. Minun on helppo nauraa itselleni.”
Laitetaan hyvä kiertoon. Tällä aiheella Marjo Rantanen aloitti esityksensä edellisenä iltana puhuessaan Mäntyharjulla paikallisille yrittäjille. Ensin hän kertoili, kuinka maksoi kassajonossa tuntemattomalle ihmiselle tältä puuttuvat pari euroa ja kuinka hyvät teot tulevat aina takaisin. Sitten hän kiepsautti aiheen vitsiksi ja muisteli, kuinka hänen lapsensa selittivät avioeroa, että äiti laittoi vain hyvän kiertämään.
Kevennykset ovat tärkeä osa Marjon luentoja. Lämmin huumori on mainio keino käsitellä myös kipeitä asioita, kuten vaikka avioeroa tai työpaikan haasteita.
Marjon ura yrittäjänä alkoi, kun hän teki rohkean elämänmuutoksen vuonna 2016. Takana oli tradenomin koulutus ja 17 vuoden hyväpalkkainen työ samassa pelialan yrityksessä, mutta sitten alkoivat yt-neuvottelut.
Potkut eivät osuneet Marjoon, hän olisi saanut jatkaa, mutta huonommalla palkalla, ja tuskin työpaikan henkikään olisi enää ollut entisensä. Niinpä hän listasi itselleen, mitä oikeasti haluaa ja päätti toteuttaa unelmansa.
”Kun astuin työpaikkani ovesta ulos, Esplanadilla satoi hiukan vettä, mutta aurinko pilkisti pilvien takaa. Ajattelin, että tämä on loppuelämäni ensimmäinen päivä. Olin päättänyt perustaa oman yrityksen.”
Nyt kahdeksan vuotta urahypyn jälkeen Marjo on 48-vuotias kahden aikuistuvan tytön äiti, kahdesti eronnut nainen ja kysytty esiintyjä sekä tietokirjailija. Hän istuu helsinkiläisravintolassa ja pohtii nopeasti vilahtaneita viime vuosia.
Marjon yt-neuvottelujen aikaan kirjoittamalla unelmalistalla luki yrityksen perustamisen lisäksi muun muassa kirjan kirjoittaminen. Ideakin hänellä oli. Hän oli miettinyt paljon työpaikkojen tunnelmaa ja halusi pohtia sitä.
”Jos ihmisillä on hyvä olla työpaikalla, myös yritys menestyy. Joku on sanonut, että jos toimiston kahvihuoneesta ei kuulu naurua, on syytä olla huolissaan. Kun tunnelma on hyvä, ihmiset sitoutuvat työnantajaansa ja suosittelevat yritystä muille.”
Tunnelma on tärkeä kokouksissa ja esiintymisissä kuten myös kaikissa sosiaalisissa tilanteissa ja vapaa-ajan ihmissuhteissa.
”Ihmiset eivät aina muista, mitä sanoit tai teit, mutta he muistavat tunteen, jonka heissä herätit. Kannattaa satsata hyvään tunnelmaan ja pyrkiä olemaan jokaisessa kohtaamisessa aidosti läsnä.”
Kirjan nimi oli Tunnelmamuotoilu. Aihe kiinnosti, ja kirjan jälkeen Marjo sai monia esiintymispyyntöjä. Nykyisin häntä mainostetaan tunnelmajohtamiseen erikoistuneena valmentajana.
”Kaikki lähtee siitä, miten puhumme itsellemme. Jos puhumme kannustavasti ja kauniisti, se kantaa hedelmää kaikissa kohtaamisissa.”
Osatakseen puhua itsestään kauniisti, pitää tutustua itseensä. Ellei tunne itseään, ei voi olla paras versio itsestään. Marjo korostaa, että oikeastaan ihminen ei muutu, mutta itsetutkistelun myötä eri puolet nousevat esiin ja saavat tilaa. Hän tutustui itseensä uramuutoksensa myötä nelikymppisenä, mutta toki itseään kannattaa tutkailla nuorempanakin.
”Tai vanhempana. Koskaan ei ole liian vanha löytämään omat vahvuutensa.”
Marjo on lukenut sveitsiläisen psykiatrin C.G. Jungin oppeja ja pitää erityisesti käsitteestä sisäinen lapsi.
Hän vertaa tilannetta autolla ajoon: Kuskin paikalla on Luontainen minä, ratinkääntäjä, joka ajaa, on tekemässä matkaa. Vieressä etupenkillä huomauttelee Ihanneminä.
Jos tälle apukuskille antaa vallan, hän voi suostutella valitsemaan eri reitin. Takapenkillä istuu Sisäinen lapsi. Se on kuin kärsimätön teini, jolla on omat, välillä hullutkin marinat ja toiveet.
Kun eri puoliinsa tutustuu, niin oikea tasapaino ja suunta löytyy vähitellen. Marjo huomasi, että kiireinen arki oli tehnyt hänestä turhan vakavan ja suorituskeskeisen. Sittemmin hän on siirtänyt yhä enemmän valtaa etupenkin suorittajilta takapenkille, sisäiselle lapselleen.
”Äiti on kertonut, että vitsailin paljon lapsena, nyt keski-ikäisenä olen löytänyt kepeän puoleni uudestaan.”
”Ihmiset eivät muista, mitä sanoit, mutta he muistavat tunnelman, jonka herätit.”Marjo Rantanen
Kun Marjo aloitteli uutta elämäänsä, kolmantena asiana unelmalistalla oli stand up. Hän oli ollut työkavereidensa kanssa katsomassa Jukka Lindströmin stand up -keikkaa. He nauroivat paljon, ja jälkeen päin Marjo ajatteli, että kyllä hänkin tuohon pystyisi.
Unelman synnyttyä Marjo muisti isänsä opin: Tutustu ensin elementteihin, varmista, kiinnostaako juttu tarpeeksi. Kun Marjo 16-vuotiaana haaveili lentäjän urasta, isä patisti hänet laskuvarjohyppykursseille. Ensin piti tutustua alan tärkeään elementtiin, ilmaan.
”Ensimmäisen hypyn jälkeen tiesin, että lentäjän ammatti ei sittenkään ollut minun juttuni.”
Komedian maailmaan Marjo hyppäsi menemällä stand up -kursseille.
”Siellä tajusin, että komedialla on selvät lait ja että humoristista asennetta voi opetella ja kehittää. Pitää yhdistellä asioita yllättävästi ja uskaltaa esittää tyhmältä tuntuvia kysymyksiä. Viihdyttämiseen liittyy suuri hyväksyminen ja luottamus, ja on mielettömän hieno tunne, kun saa ihmiset nauramaan. Oikeastaan nauru on luottamuksen yli muoto.”
Marjo huomasi, että viihdyttävää puhumista oppii vain puhumalla ja hän rohkaisee kaikkia pitämään enemmän puheita.
”Aloita vaikka sukujuhlista. Ole juuri se, joka uskaltautuu sanomaan jotakin. Ja rohkene olla ystävällisesti hauska. Totta kai se on noloa, mutta kun uskaltaa uudestaan ja uudestaan, häpeä jää taustalle ja ilo saa vallan.”
Esiintyminen jännitti Marjoa ensin suunnattomasti, ja epäonnistumiset hävettivät. Silti hän halusi jatkaa ja kiersi stand up -ryhmän mukana keikoilla eri puolilla Suomea.
Oma osuus oli aluksi lyhyt, ja montakin kertaa hän mietti, miksi haluaa nolata itsensä ja onko tässä mitään järkeä. Onnistuminen ja häpeä vuorottelivat, mutta vähitellen itseluottamus kasvoi.
”Äitini sanoi, että hänelle on täysi mysteeri, kuinka juuri minä uskaltaudun lavalle. Ehkä se oli aluksi outoa minullekin, mutta kun tarpeeksi monta kertaa uskalsin, onnistumisia tuli enemmän ja enemmän.”
Huumori ja ilo sopivat myös johtamisvalmennuksiin, joten Marjon elämän eri alueet tukevat sopivasti toisiaan.
Hän kertoo, kuinka erään sairaalan henkilökunnan huoneessa hoitajat kehottivat häntä katsomaan kattoon. Siellä oli keltainen tarralappu, jossa luki TUNNELMA. Heillä oli tunnelma katossa.
”Viihtyminen on tärkeä osa tunnelmaa, joten vitsailu kannattaa, mutta ihan kaikesta ei voi pilailla. Yritän olla tarkkana ja testailen, mitä juuri tämä yleisö haluaa ja kestää. Ilkeä en halua olla.”
Marjon elämänmuutos kannatti. Pari vuotta yrityksen perustamisen jälkeen ilmestyi toinen kirja, Tunnelmajohtaja, ja esiintymispyyntöjä tuli lisää. Vauhti oli kova, ja keikkatahti tuntui vain kiihtyvän. Vuonna 2019 Speakersforum valitsi hänet Vuoden puhujaksi.
”Lauri Tähkä on sanonut, että keikan jälkeen hän söi kaksi tuntia pullaa, jotta keho ja mieli palautuisivat keikasta. Minäkin tajusin ylikierrokset ja tiesin, että keikan jälkeen olisi pitänyt hellittää, mutta yleensä minulla oli aina kiire seuraavalle keikalle.”
”Kotona odottivat arkiset perhevelvollisuudet, ja omaakin elämää olisi pitänyt elää urahuuman keskellä. Huomasin, että liika on liikaa. En palanut loppuun, mutta läheltä piti.”
Marjo siteeraa lausetta, jonka joku viisas on sanonut: Jumala pysäyttää sen, mitä ihminen ei itse älyä pysäyttää. Samoihin aikoihin Vuoden puhuja -nimityksen kanssa korona lopetti kiireen kerta heitolla. Keikat loppuivat ja yhtäkkiä oli vain aikaa.
Marjo on omaa ihmistyyppiään tutkaillessaan tajunnut, että ulospäinsuuntautuvana ja valontuoja-tyyppinä on joskus vaikeaa vetää rajoja. Kun on paljon kiinnostavia asioita, on vaara, että oma elämä muuttuu pinnalliseksi ja sosiaalinen ja empaattinen ihminen alkaa elää toisten elämää.
Keikoillaan hän on joskus kysynyt, kuinka moni auttaa mummon tien yli, vaikka mummo ei halua mennä tien yli. Kysymys on aiheellinen. Voi nimittäin käydä niin, että liian innokkaasti autettu olisikin ollut menossa toiseen suuntaan.
Marjon mukaan hän on juuri sitä tyyppiä, joka haluaa auttaa, miellyttää ja olla tykätty. Hyvä ohje tehokkuusmaailmassa on kehotus: tee vähemmän kuin pystyt.
”On helppo neuvoa, että opettele sanomaan ei, mutta se on vaikea sana. Olen opetellut karsimaan tekemisiäni, mutta se läksy on vielä kesken.”
Lämmin huumori on mainio tapa käsitellä myös kipeitä asioita.
Syyskuussa ilmestynyt neljäs kirja on nimeltään Ansaitset parempaa.
”Nimi on hyvä, se on kuin taikasana. Keksin sen kolmisen vuotta sitten, ja kliseisesti sanottuna aihe valitsi minut. Siitä oli pakko kirjoittaa.”
Koronan jälkeen Marjon työtahti kiihtyi uudelleen, mutta pysähdys tuli taholta, johon ei voi itse vaikuttaa. Marjon isä oli rekkakuski ja muusikko, elämäntaiteilija. Hän sairastui verisyöpään ja kuoli vuosi sitten.
Marjo sai olla paikalla isän lähdön hetkellä, ja kokemus oli hyvin vahva. Oli luonnollista hiljentää omaa tahtia, kuunnella itseään.
”Ajattelin silloin, että isä vain siirtyi toiseen huoneeseen, eivät kuolleet hylkää läheisiään kokonaan. Yhä tunnen, että isä ei ole kokonaan poissa. Kokemani jälkeen pelkään kuolemaa vähemmän kuin ennen.”
Marjoa lohduttaa, että poisnukkuneet läheisemme ovat läsnä mielessämme ja muistoissamme.
”Saatan kuulla yllättävässä paikassa sattumalta isälle rakkaan bossanova-kappaleen tai yhtäkkiä mieleen tulee, että isä ajattelisi tästä näin.”
Toinen iso yksityiselämän muutos tapahtui samoihin aikoihin. Marjo oli jo vuosia sitten eronnut aikuistuvien tyttäriensä isästä, nyt myös vanhempi tytär Ada oli muuttanut omilleen ja viime vuoden alussa päättyi pitkä parisuhde.
”Loppiaisena lähti kuusi ja mies”, Marjo kuvailee stand up -tyyliin.
”Elämäntilanteeni on nyt uusi. Kotona on enää 16-vuotias Ida, ja hänkin on kovaa vauhtia itsenäistymässä.”
Kevättalvella, päivien pidentyessä tuntui myös parisuhdepuolella kirkastuvan, kun uusi rakkaus alkoi koputella oveen.
”Moni on sanonut, että on vasta keski-ikäisenä löytänyt oikean rakkauden, hyvän sielunkumppanuuden. Tuntuu, että minulle on käymässä juuri niin. Ihmettelen, että kuinka toisen kanssa voikaan olla näin kivaa ja helppoa.”
Marjo uskoo ajatukseen, että rakkaudessa on erilaisia vaiheita. Nuoruuden rakkauden kanssa tehdään ehkä lapset ja sen jälkeen opetellaan elämää ja tutustutaan paitsi itseen myös toiseen. On mahdollista, että näissä vaiheissa ihmiset kasvavat eri suuntiin, ja toisen kehityksen joko hyväksyy tai ei. Joskus eri vaiheet kypsyvät samassa pitkässä suhteessa, toisinaan parisuhteen opettelu vaatii useammankin erehdyksen.
”Olen hämmästyksekseni huomannut, että voi olla parisuhteita, joissa energiaa ei tarvitse hukata riitelemiseen.”
Omassa itsetutkiskelussaan hän sanoo olevansa vaiheessa, jossa hän – uuden uransa, erojen ja isän menetyksen jälkeen – opettelee seisomaan omilla jaloillaan ja uskomaan itseensä.
”Tällä hetkellä tärkeä sana minulle on turvallisuus. Ajattelen, että ansaitsen tuntea oloni turvallisemmaksi. Ja turvallisuus syntyy paitsi hyvästä parisuhteesta ja perheestä myös ennen muuta omasta vahvuudesta.”
Seuraava kirjakin on jo kehitteillä. Siinäkin tulee olemaan omakohtaisuutta sekä moniselitteisyyttä ja -mielisyyttä. Nimi on Sopivassa suhteessa.
Marjo Rantanen
on tunnelmajohtamiseen erikoistunut lisenssivalmentaja, tietokirjailija ja ammattipuhuja. Marjo asuu rivitalossa Vantaan Nikinmäessä, mutta haaveilee omasta talosta, jossa olisi takka. Perheeseen kuuluvat 20- ja 16-vuotiaat tyttäret Ada ja Ida, jackrusselinterrieri Luka sekä Tampereella asuva miesystävä.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 1/2025.
