Televisiosta ja radiosta tuttu toimittaja Marja Hintikka paljastaa lempireseptinsä tarinan.
Marja Hintikka: ”Pyrin luomaan lapsilleni hyviä ruokamuistoja”
”Mieheni Ile Uusivuori kokkasi minulle sitruunaista rakuunakanaa ensimmäisen kerran seurustelumme alkuaikoina. Asuimme jo silloin yhdessä pienessä kaksiossa, jossa oli hyvin kompakti keittiö. Olimme onnellisia.
Kastikkeen yrttinen maku ja Ilen kokkaustaidot tekivät minuun vaikutuksen. Mieheni oli saanut äidiltään reseptin, joka perustuu ilmeisesti ruokakirjailija Mysi Lahtisen ohjeeseen. Rakuunan aromi on erikoinen, mutta tähän annokseen se sopii. Siitä on tullut sittemmin perheemme suosikkiruoka.
Ruuanlaittaminen on aina rakkaudenteko, ja toisen voitelema leipä maistuu parhaalta. Teen itsekin paljon ruokaa, olen saanut siihen mallin äidiltäni. Nostan hattua hänelle, sillä nyt ymmärrän, millainen työ on kokata perheelle koko ajan.
En halua, että kokkaaminen muuttuu asiaksi, josta saan paineita. Minulle on tärkeää, että suhteeni ruuanlaittoon on lämmin eikä tuskaista raatamista.
Kokkausuupumusta estää se, että voin jakaa vastuuta mieheni kanssa. Kun väsyn, oikaisen ja kevennän reseptejä. Silloin tällöin ostan eineksiä, kuten lohilaatikkoa ja pinaattilettuja.
Rakuunakanaa valmistamme niin illallisvieraille kuin arkiruokana kolmelle lapsellemme. Resepti sopii arkeen ja juhlaan. On palkitsevaa, että lapsetkin tykkäävät annoksesta, sillä rakuunan voimakas maku jakaa mielipiteitä.
Alkuperäisen reseptin mukaan annos valmistetaan uunissa, mutta olemme kehittäneet ruuasta tämän arkisen pikaversion. Siinä marinointiaika on alkuperäistä lyhyempi ja kana valmistetaan pannulla. Pikaresepti on yllättävän hyvä ja valmistuu nopeasti. Kastiketta voi tehdä kerralla ison satsin ja lisuketta vaihdella. Kastikkeen kanssa sopii hyvin riisi, pasta ja miksei perunakin.
Pyrin luomaan lapsilleni hyviä ruokamuistoja, jotta heille rakentuu terve suhde syömiseen. Minulla on ihania muistoja mummoni täydellisestä porkkanalaatikosta, jota oli liharuokien lisukkeena pitkin vuotta. Kunpa olisin saanut reseptin talteen.
Ranskalaisen keittiön klassikko: Sitruunainen rakuunakana – katso resepti!
Rakuunakana: 4 annosta
Ainekset:
noin 600 g ohuita broilerin maustamattomia fileepihvejä
Marinadi:
11/2 dl oliiviöljyä
2 rkl hunajaa
1 rkl sinappijauhetta
1 tl mustapippuria myllystä
1 tl suolaa
1 sitruuna (kuoriraaste ja mehu)
2–3 rkl tuoretta rakuunaa silputtuna tai 1–2 tl kuivattua
Paistamiseen:
voita ja rypsiöljyä
Lisäksi:
2 dl kermaa
noin 11/2 dl kanalientä
1 rkl kokojyväistä dijoninsinappia
1/2 tl kuivattua rakuunaa
tuoretta rakuunaa silputtuna
1/2 sitruunaa viipaloituna
Ohje:
1. Kuivaa broileripihvit talouspaperilla.
2. Sekoita marinadin ainekset kulhossa. Säästä sitruunan kuoriraaste lisäkeriisin maustamiseen ja käytä marinadiin vain sitruunan mehu. Upota fileet marinadiin. Peitä kulho kelmulla ja nosta broilerit jääkaappiin maustumaan noin 3 tunniksi.
3. Valuta marinadi pois fileistä ja taputtele ne kuiviksi talouspaperilla.
4. Paista fileet molemmin puolin voin ja rypsiöljyn seoksessa paistinpannulla. Lisää pannulle kerma, kanaliemi ja sinappi. Hauduta miedolla lämmöllä fileen paksuuden mukaan 5–8 minuuttia, kunnes broilerit ovat kypsiä mutta meheviä.
5. Lisää kuivattua rakuunaa ja niin paljon kuin haluat tuoretta rakuunaa. Tarkista maku.
6. Tarjoa lisukkeeksi sitruunan kuoriraasteella maustettua riisiä ja raikasta melonilla höystettyä vihersalaattia. Koristele annos sitruunalohkoilla. Niistä voit puristaa lisää sitruunan makua annokseen.
Yhdessä syöminen on kuin terapiaa
Omassa kodissani syömme usein yhdessä saman pöydän ääressä. Säännöllinen ateriarytmi ja syömiseen liittyvä yhteisöllisyys ovat minulle tärkeitä. Yhdessä syöminen on kuin terapiaa, se kuuluu hyvään elämään.
Ruoka on ollut minulle aina nautinto, ja on hyvin vähän ruokia, joista en pidä. Olin jo lapsena jätemylly, jolle maistui lähes kaikki graavikalasta ja jouluruuista lähtien. Pakasteherneitä en kuitenkaan voi sietää. Myöskään 1980-luvun herne-maissi-paprikarisotto ei ole minun juttuni.
Lukioiässä olin hetken kasvissyöjä, kun kaikki muutkin olivat. Kun äitini oli tehnyt lihakeittoa, ilmoitin, etten voi syödä sitä. Äitini luetteli kaikki juurekset, joita keitossa on. Hänen mielestään se oli kasviskeittoa.
En ole ollut teini-iän jälkeen kasvissyöjä, mutta pidän kasvisruuasta ja haluaisin oppia uusia reseptejä. Ajatusmaailmaani sopii parhaiten yhteisöllinen suhtautuminen ruokaan. Pidän ruokakirjailija Outi Väisäsen ajatuksesta, että koko perhe syö samasta padasta eikä omia ruokiaan, jos niihin ei ole terveydellistä syytä.
Ikimuistoisimman ateriani olen syönyt Italiassa. Ennen lapsia olimme Ilen kanssa skootterireissulla Marchen maakunnassa. Italialainen tuttavamme vei meidät siellä keskelle vuoristoa navetan näköiseen ravintolaan, jossa söimme pitkän kaavan mukaan.
Tarjoilijoilla oli valkoiset hansikkaat, aterian maut sointuivat täydellisesti yhteen ja esillepano oli harmoninen. Se oli kokonaisvaltainen elämys.
Minua viehättää se, miten Italiassa pysähdytään ruuan äärelle, siitä intoillaan ja sitä kunnioitetaan. Suomessa ruokaa ajatellaan enemmän polttoaineena.
Italian-tavasta voi kuitenkin oppia. Siellä tärkeintä on nautinto.”
Ruokatoimittaja Helena Saine-Laitisen juomasuositus raakunakanan kanssa: Mud House Sauvignon Blanc Rosé 2020
Uusiseelantilaisen roseeviinin pohjana on kuiva ja hapokas Sauvignon Blanc -rypäle, jossa on upeasti herukanlehden aromia. Pieni määrä Pinot Noiria antaa roseelle kauniin värin. Hedelmäinen, raikas ja monipuolinen ruokaviini juhlistaa kana-aterian.
Artikkeli on julkaistu Eevassa 6/2021. Eevan Lempireseptini-ruokajutussa tuttu ihminen jakaa kanssasi lempireseptinsä ja sen tarinan. Resepti ja kuvausjärjestelyt: Helena Saine-Laitinen.
