Kun Marja Hintikka sai nuorena tietää läheisen sairauskohtauksesta, hän vain jatkoi töitä: ”En toivoisi kenenkään tekevän niin”
Nuorempana Marja Hintikka vaati itseltään paljon ja myötäili muiden toiveita. Enää hän ei sellaiseen suostu. Kun omat rajat joutuvat koetukselle, Marja kaivaa sisältään Pohjan akan puhurin.
Olen kuin talipallo, jota nokitaan joka puolelta. Niin juontaja ja toimittaja Marja Hintikka, 45, itsestään toisinaan ajattelee. Arki on jatkuvasti täynnä ”kierrepalloja”, odottamattomia muutoksia.
”Aina on jokin tilanne päällä. Minua tarvitaan vähän väliä sammuttamaan jotakin arjen tulipalotilannetta. Jos luulen, että päivä on rauhallinen, niin eiköhän lapsen lempilelu hajoa ja pitää lähteä kiireellä ostamaan pikaliimaa,” 6-, 8- ja 10-vuotiaiden lasten äiti sanoo.
Marjan ja puolison, juontaja Ile Uusivuoren, illat kuluvat kuskaillessa aktiivisia lapsia jalkapalloon, jääkiekkoon, luistelemaan ja tanssitunneille. Myös vanhempien työt, televisio-ohjelmien kuvaukset ja erilaiset juontokeikat, täyttävät kalenteria epäsäännöllisine aikatauluineen. Ruuhkavuosissa huoli omista ikääntyvistä vanhemmistakin on lisääntynyt.
”Elämämme on melkoinen logistinen kaaos. Sunnuntaisin mietimme, miten seuraava viikko säädetään.”
Marjan ja Ilen lapset ovat juuri nyt siinä iässä, jossa he tarvitsevat vanhempiaan. Kyllä Marja sen ymmärtää. Tunne tarpeellisuudesta on ihanakin. Samalla omien rajojen vetäminen, jämäkästi, on entistä tärkeämpää.
”Minua tarvitsevat nyt sekä lapset että vanhemmat. Juuri siksi minun on tärkeää suoda itselleni hengähdyshetkiä ja tunnistaa asiat, jotka tuovat minulle mielenrauhaa.”
”Aloin löytää vahvan oma ääneni ja omat rajani. Ymmärsin, että niistä kiinni pitämällä turvaisin oman jaksamiseni.”
Kuka minä olen? Mikä minulle on tärkeintä? Näiden kysymysten äärelle Marja pysähtyi esikoisen synnyttyä vuonna 2013. Marja huomasi identiteettinsä olevan murroksessa. Hän oli paiskinut nuoresta asti valtavasti töitä, ensin mainosalalla, sen jälkeen radio- ja televisiojuontajana, ja nyt hänestä oli tullut äiti.
Esikoisen synnyttyä uratykki löysi elämälleen uuden merkityksen: tärkeintä on suojella omaa pientä. Perhe kiilasi ohi maineen ja mammonan.
”Minun piti määritellä itseni uudelleen. Aloin löytää vahvan oma ääneni ja omat rajani. Ymmärsin, että niistä kiinni pitämällä turvaisin oman jaksamiseni.”
Marja kutsuu omaa voimakasta ääntään Pohjan akan energiaksi. Pohjan akka eli Pohjolan emäntä on suomalaisen mytologian hahmo, jolla on taikavoimia. Akkaa on kuvattu myös sankareiden viholliseksi ja monen pahan asian aiheuttajaksi.
”Nainen voi olla vihainen, raivokas, rohkea ja myös pahis – vastavoimana ajatukselle, että nainen olisi aina mukautuva, lempeä ja sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.”
Marja haluaa päästä irti ajatuksesta, jonka mukaan nainen on kannattelija ja hoivaaja. Nainen voi olla molempia: rohkea rajojensa puolustaja ja lempeä.
”On tärkeää sallia itselleen molemmat puolet. Naisia on vuosisatojen ajan lyöty tiettyyn muottiin, jota jokaisen on syytä ravistella.”
Marja päästää Pohjan akan irti konflikteissa, ristiriidoissa ja tilanteissa, joissa häneltä vaaditaan ylenpalttista joustamista. Voimansa hän kerää esimerkiksi silloin, kun työprojektin tuotanto on laadittu liian tiukaksi tai projekti vaatii kohtuuttomia työaikoja. Marja tietää, että niissä tilanteissa olisi helppo olla vain hiljaa ja painaa töitä yötä myöten, mutta ei, enää hän ei halua niin tehdä. Hän purkaa vaikeat tilanteet heti, kertoo mielipiteensä ja vetää rajansa.
”Tarvitsen Pohjan akan voimaa, kun huomaan, että minua viedään kuin pässiä narussa tai että olen suostunut johonkin, mihin ei olisi pitänyt.”
Kun Marja saa hankalat asiat nopeasti pois mielestään, olo on tyytyväinen ja puhdas.
”Minun ei tarvitse olla se helppo tyyppi, joka hyväksyy kaiken. Ennemmin puolustan reviiriäni.”
”Yritän olla liekeissä kaikesta arkisestakin, jopa koulun myyjäisistä räntäsateessa. Ja kyllä, menen iltaisin tyytyväisenä nukkumaan.”
Marja on opetellut rajaamaan tarkemmin jo sen, mihin projekteihin ylipäätään ryhtyy. Sovittuja perhelomia tai juhlapyhiä ei peruta töiden vuoksi, tulipa eteen millainen unelmien työtarjous tahansa.
”Pitää osata sanoa ei, vaikka kirpaisisi. Unelmaelämäni periaatteisiin kuuluu se, että itseni toteuttaminen ei ole ykkössijalla. Ellen aseta omia rajojani ja ota huomioon perhettä, lapseni kärsivät.”
Kylläpäs tuo teidän arki on raskasta. Tämän lauseen Marja on kuullut muutamia kertoja. Väite on outo, sillä hän itse suhtautuu elämään ja sen haasteisiin ilolla.
”Yritän olla liekeissä kaikesta arkisestakin, jopa koulun myyjäisistä räntäsateessa. Ja kyllä, menen iltaisin tyytyväisenä nukkumaan.”
Nuorena Marja tavoitteli täydellisyyttä, mutta vuosien mittaan hän on oppinut luopumaan kontrollin tarpeestaan ja hyväksymään, ettei voi vaikuttaa kaikkeen.
”Katson, mitä päivä tuo tullessaan ja luovin kaaoksen keskellä. Valmista ei tule koskaan. Hyväksyn sen sataprosenttisesti.”
Marja uhrasi pitkään omia menojaan perheen hyväksi. Kun pienet kädet puristuivat äidin jalan ympärille eteisessä, Marja saattoi ripustaa takin takaisin naulaan ja jättää jumppatuntinsa väliin. Jos hän lähti tapaamaan ystäviään tai viettämään omaa aikaa ilman perhettään, riittämättömyyden tunne ja syyllisyys heräsivät. Marja ajatteli hyvän aikaa, että hänen täytyisi hyvitellä poissaolonsa ja keksiä perheelle esimerkiksi jotakin superhauskaa tekemistä omien menojensa ajaksi.
Ystävän pari vuotta sitten lausumat sanat pysäyttivät Marjan. Ystävä muistutti, että arjen pitää rullata kotona normaalisti ilman äidin jatkuvaa läsnäoloa. Ristiriitaista: Marja piti palopuheita ystävilleen ja kannusti näitä lähtemään tyttöjenreissuille ja ottamaan omaa aikaa, mutta kipuili itse vapaa-aikansa kanssa.
”Ymmärsin, ettei minun tarvitse hyvitellä perheelleni oman terveyteni tai hyvinvointini kannalta tärkeitä asioita.”
Marja arvelee, että hänen kiltti perusluonteensa on saanut hänet laittamaan itsensä sivuun.
”Onneksi viime vuosina on tapahtunut muutos. Ymmärrän, että oma hyvinvointini säteilee myös ihmisiin ympärilläni.”
”Uppoudun herkästi projektien syövereihin, koska olen luonteeltani tekeväinen. Jos ryhdyn johonkin, teen kaikkeni, että lopputuloksesta tulee mahdollisimman hyvä.”
Stressiä Marja purkaa liikunnalla. Koska perheen illat ovat lasten harrastusten vuoksi kiireisiä, Marja urheilee päivällä ja kotona. Parinkymmenen minuutin YouTube-treenivideon aikana aivot saavat olla hyllyllä ja kaikki arkinen unohtuu.
”Liikkuminen parantaa mielentilaani.”
Aina ei mene kuin Strömsössä. Toisinaan Marja huomaa yhä sopineensa kalenterinsa niin tukkoon, ettei treenaamiselle tahdo jäädä aikaa.
”Se on hälytysmerkki. En halua elää sillä tavalla. Niissä hetkissä yritän palauttaa mieleeni, että minun on pidettävä itsestäni huolta.”
Aina urheileminen ei liikkujaakaan huvita. Toisinaan tekee mieli mennä vain peiton alle piiloon.
”Joka arkipäivä, kuudelta aamulla, piti olla valmiina heittämään neljä tuntia iloista läppää. Noiden aamujen jälkeen monet työt ovat tuntuneet leppoisilta.”
Nuorempana Marja oli itselleen ankara työnjohtaja. Hän painoi usein yli oman jaksamisensa, vailla aikarajoja ja saattoi istua tietokoneella aamuyöhön ilman vuosien tuomaa itsetuntemusta ja armollisuutta.
”Olin pitkään äärimmäinen suorittaja. Minun piti koko ajan todistella, että olen tosissani ja teen kaiken täysillä. Olin työhullu. Kävelin toistuvasti itseni ylitse vaatiessani itseltäni aina vain enemmän.”
Tavoite oli olla työpaikalla ensimmäisenä aamulla ja lähteä viimeisenä kotiin. Uransa kovimmaksi kouluksi Marja nimeää työn YleX Aamussa. Hän juonsi ohjelmaa yhdessä Mikko ”Peltsi” Peltolan kanssa vuonna 2006. Työ oli toteutunut unelma, ja näyttämisen tarve kova.
”Ajattelin, että jos mokaan tämän, toista mahdollisuutta ei tule.”
Aamuohjelman juontajien tehtävä oli tuoda hyvää ja iloista fiilistä ja positiivista energiaa. Sana ”ärsyttää” oli kielletty. Käytännössä Marjalla ja Peltsillä ei saanut olla koskaan huonoa päivää.
”Joka arkipäivä, kuudelta aamulla, piti olla valmiina heittämään neljä tuntia iloista läppää. Noiden aamujen jälkeen monet työt ovat tuntuneet leppoisilta.”
Tiivis puurtaminen kannatti. Vuodet aamuradiossa ponnauttivat uran nousuun, ja löytyihän YleX:stä myös puoliso Ile.
Vuosien työkokemus on tuonut Marjalle valtavasti lisää ammatillista itseluottamusta ja uskoa siihen, että hänen taitojaan arvostetaan, vaikka hän pitäisikin kiinni rajoistaan. Muutos nuoruuteen on melkoinen. Ennen Marja sitoutui työhönsä niin tiukasti, että kun hän parikymppisenä sai puhelimeensa tiedon läheisen sairauskohtauksesta, hän jatkoi palaverin loppuun, koska ajatteli että työt on hoidettava ensin.
”En toivoisi kenenkään työkaverini tekevän niin. Nyt katson tuota armottomuuttani ajatellen, että huhhuh.”
Nykyään Marja uskaltaa myös tulla esiin heikkouksineen. Vahva nainen voi olla myös herkkä.
”Uskallan olla työyhteisöissä haavoittuvaisempi. Luotan siihen, ettei osaamistani kyseenalaisteta, vaikka kertoisin, mitä tauteja kotona jyllää tai että yö on mennyt valvoessa. Vihdoin ymmärrän, ettei kukaan ole kone. ”
Tämä riittää. Lause on yksi Marjan tärkeimmistä opeista. Asioista voi päästää irti silloin, kun lopputulos on riittävän hyvä. Ymmärrys syttyi, kun Marja täytti 40.
”Tärkeä oppi ikuiselle viilaajalle. Kun ymmärsin, että voin päästää irti, löysin rauhan itseni kanssa.”
Ammattiinsa Marja suhtautuu silti yhä tunnollisesti. Hän tekee taustatöitä jopa niin huolellisesti, että puoliso kutsuu häntä ”metodijuontajaksi” viitaten metodinäyttelemiseen, jossa eläydytään roolihahmoon voimakkaasti.
”Uppoudun herkästi projektien syövereihin, koska olen luonteeltani tekeväinen. Jos ryhdyn johonkin, teen kaikkeni, että lopputuloksesta tulee mahdollisimman hyvä.”
Enää omaa paikkaa ei tarvitse kuitenkaan todistella. Se tekee elämästä rennompaa kuin aiemmin.
”Olen tällainen, ottakaa tai jättäkää. Sen ajatuksen omaksuminen tuntuu ihanan vapauttavalta.”
”Vielä tulevat ajat, jolloin istumme Ilen kanssa kaksin kotona ja ihmettelemme kellon viisareita, mutta nyt ei ole sen aika. En tavoittele helppoa elämää.”
Marja on ylpeä hänen ja Ilen parikymmentä vuotta kestäneestä parisuhteesta, perheestä ja yhteisestä arjesta, jonka he ovat rakentaneet omien työuriensa ohella.
”Luotan siihen, että Ile tekee ratkaisut perhe edellä.”
Somessa loistava huoleton arki on Marjasta epätodellista. Arki voi olla hyvää ja haastavaa, kuten juuri nyt.
”Vielä tulevat ajat, jolloin istumme Ilen kanssa kaksin kotona ja ihmettelemme kellon viisareita, mutta nyt ei ole sen aika. En tavoittele helppoa elämää.”
Ruuhkavuosiin mahtuu Marjan mielestä paljon hienoja, jopa maagisia hetkiä. Onnellisimmillaan hän on esimerkiksi silloin, kun perhe on yhdessä laskettelemassa. Lapset laskevat vauhdilla äidistään ohi, kun tämä omien sanojensa mukaan valuu alas ankeasti auraten.
”Silloin ajattelen, että jes, näin tämän kuuluukin mennä. Kaikkein parasta on nähdä omat lapset onnellisena, heille tärkeiden asioiden parissa.”
Kuvauspaikka: Elokuvateatteri Riviera, Punavuori Helsinki. Neule Saks Potts / Stockmann. Hame Balmuir. Korvakorut Valkoinen Elefantti. Lenkkarit Muotikuu.
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 2/2024.
