Laiskottelu on aliarvostettu taito – elämässä riittää mainiosti, että hoitaa muutamat itselle tärkeät hommat
Kun Mari Paalosalo-Jussinmäki jäi vuorotteluvapaalle, hän tajusi totuuden itsestään. Se ei ollut kaunis, mutta se oli hyödyllinen.
Vuosia sitten jäin vuorotteluvapaalle. Ajankohta oli täydellinen. Töissä ei ollut mitään isoa meneillään ja sopiva sijainen löytyi kuin ihmeen kaupalla. En ollut koskaan ollut poissa töistä pidempään kuin kesäloman verran ja halusin selvittää, kuka olen ilman työminääni.
Nopeasti selvisi, että olen vetelehtijä.
Vietin useamman viikon siskon luona Lontoossa, mutta muuten lähinnä oleilin.
Katsoin Netflixiä, HBO:ta, Yle Areenaa ja kattoa. Luin kirjoja. Vietin hitaita aamuja ja otin nokoset, kun siltä tuntui. Kun puoliso alkoi pelätä, että sulaudun lopullisesti sohvaan, siivosin muutaman kaapin.
Epäilen, että moni uupuu elämästä enemmän kuin työstä.
Hallittu laiskottelu on aliarvostettu taito. Tehokkuutta arvostavassa yhteiskunnassa sitä on vaikea hehkuttaa julkisesti.
Se on hupsua. Vetelehtimisestä pitäisi tehdä kansalaistaito maassa, jossa arviolta joka neljäs työikäinen tuntee uupumisoireita. Laiskottelu on sitä paitsi erinomainen tapa hoivata itseään ja pitää huolta työkyvystä.
Epäilen, että moni uupuu elämästä enemmän kuin työstä.
Yllättävän fiksutkin ihmiset näyttävät luulevan, että elämästä pitää tehdä täydellinen: herätä puoli viideltä triathlontreeneihin, surauttaa luomusmoothie aamiaiseksi neljälle lapselle, tehdä kymmenen tunnin työpäivä ja viimeistellä viikonloppuisin väitöskirjaa Instagram-kelpoisessa kodissa.
Ei tarvitse. Elämässä riittää mainiosti se, että hoitaa ne muutamat itselle tärkeät hommat niin hyvin kuin pystyy ja köllöttää sitten vaikka sohvalla.
Rakastin joutilasta elämääni, mutta pian selvisi, etten rakastanut sitä tarpeeksi.
Muutaman kuukauden jälkeen töistä soitettiin ja pyydettiin mukaan uuteen projektiin. Ennen kuin ehdin kunnolla tajuta mitä tapahtui, olin selvittänyt miten vuorotteluvapaan voi lopettaa kesken ja sanonut kyllä.
Vähän nolotti, mutta enemmän innosti.
Sen koomin olen laiskotellut vain iltaisin, viikonloppuisin ja lomalla. Saan parhaat puolet molemmista maailmoista, ja luulen, että juuri se on täydellinen yhdistelmä.
Teksti on julkaistu Eevassa 4/2024.
