Naiset uskovat yhä, ettei sukupuolella ole merkitystä työpaikalla, vaikka tutkimukset todistavat toisin
Yli puolet naisista ajattelee, ettei sukupuolella ole merkitystä uralla etenemisessä. Se on katteetonta optimismia, kirjoittaa Mari Paalosalo-Jussinmäki.
Näin naistenpäivänä sitä on vaikea ohittaa: valta kuuluu Suomessa yhä miehille. Ei tarvitse kuin katsoa uutiskuvia.
Taloussivut ovat täynnä tummansiniseen pukuun, vaaleansiniseen paitaan ja hillittyyn solmioon pukeutuneita keski-ikäisiä miehiä. Viime kuukausien virkanimitykset toistavat samaa.
Juuri virkaan astuneen tasavallan presidentin Alexander Stubbin kabinetissa on viisi miestä ja kaksi naista. Hän jatkaa siis Sauli Niinistön linjalla.
Siksi hämmästyin, kun luin Oikotien tuoretta tutkimusta. Sen mukaan vain vähän alle puolet naisista ajattelee sukupuolensa rajoittaneen uralla etenemistä. Yli puolet jaksaa siis yhä uskoa, ettei sukupuolella ole väliä urakehityksen kannalta.
Miten ihailtavaa optimismia!
Naisten osuus pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista on yhdeksän prosenttia.
optimismi alkaa horjua heti, kun kurkkaa tilastoihin. Tässä muutama poiminta.
Naisen euro on yhä vain 84 senttiä. Tai no, riippuu laskentatavasta. Se voi olla myös 76 senttiä tai jopa 97 senttiä. Sellaista laskentatapaa en ole löytänyt, jossa naisen euro olisi euro.
Johtajista naisia on vain 36 prosenttia. Se on vähemmän kuin neljä vuotta sitten.
Pörssiyhtiöiden johdossa naisia on noin viidennes. Se on vähän enemmän kuin ennen, mutta liiketoimintavastuu, siis se yrityksen ydintoiminta, on naisen vastuulla vain 13 prosentissa tapauksista. Tasa-arvon mittarina pidetään 40 prosenttia.
Naisten osuus pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista on yhdeksän prosenttia. Se on kaikkien aikojen paras tulos.
Toistan: yhdeksän prosenttia on kaikkien aikojen paras tulos.
Tummansiniseen pukuun sonnustautuneen miehen on turvallisempaa palkata toinen tummansiniseen pukuun sonnustautunut mies.
Naisten urakehitykselle on monta selitystä, mutta ei yhtään hyvää. Eikä yksikään ole se, että miehet nyt vain ovat luontaisesti parempia, ahkerampia, fiksumpia ja kyvykkäämpiä johtajia kuin naiset.
Oikeasti paras selitys ilmiölle on se, että ihmisellä on tapana haalia ympärilleen itsensä kaltaisia ihmisiä.
Tummansiniseen pukuun sonnustautuneen miehen on turvallisempaa palkata toinen tummansiniseen pukuun sonnustautunut mies.
Kaltaistensa suosiminen ei välttämättä ole tietoista, ja siihen epäilemättä syyllistyvät kaikki sukupuolet. Se on inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta myös typerää ja väärin.
Uusintamalla nykyistä ei tehdä tulevaisuutta.
