Halusin epätoivoisesti olla laiha Painonvartijoiden ja heroin chicin kulta-aikana – ja siksi olen surullinen, kun näen nyt H&M:n mainoksia
Mitä tapahtui kehorauhalle? Aloin miettiä sitä, kun tanssisovellus pakotti valitsemaan tavoitekehon ja -painon, kirjoittaa Mari Paalosalo-Jussinmäki.
Latasin puhelimeeni tanssisovelluksen. Oikeilla tanssitunneilla törmäilen aina väärään suuntaan enkä pysy opettajan mukana, mikä vie tanssimisesta ilon ja syö itsetuntoa. Kotona voisin opetella kuvioita itsekseni ja samalla kohottaa kuntoani. Sovelluksen nimessä yhdistyivät lupaavasti tanssi ja kuntoilu.
Pian selvisi, että nimi valehteli.
Appissä piti ensimmäiseksi asettaa itselleen tavoite: haluatko pudottaa painoa, oppia tanssimaan, kiinteytyä vai olla onnellisempi?
Oppia tanssimaan, vastasin. Siitä huolimatta minun piti määritellä vartalon nykyinen muoto ja tavoitemuoto. Sovellukselle oli pakko kertoa, mitä alueita itsessäni haluaisin parantaa. Tavoittelenko kiinteitä käsivarsia, litteää vatsaa, pyöreää peppua vai hoikkia jalkoja? Vai kaikkea tätä?
Sen jälkeen sovellus vaati saada tietää pituuteni ja painoni. ”Sinulla on paljon potentiaalia muutokseen”, se kommentoi tietoja.
Tavoitepainokseni laitoin nykyisen painoni. Sovellus ilmoitti, että kun aloitan nyt, olen tavoitepainossani viiden viikon kuluttua. Täsmälleen saman lupauksen sain, kun ilmoitin sovellukselle 45 prosentin keventämistä vaativan tavoitepainon.
Siihen lopetin. Minähän halusin vain tanssia!
Hollywoodissa heroin chic on syntynyt uudestaan ozempic chiciksi.
Tulevina kuukausina algoritmi tunki sometileilleni kotijumppamainoksen toisensa perään. Kaikissa viesti oli sama: tämä on helppo tapa laihtua. Mainoksissa pyöreät naiset tekivät tuolijoogaa ja kevenivät 30 kiloa. Niiden tarkoitus tuntui olevan kertoa, mikä kaikki meissä naisissa on vikana, ja ilmeisesti suurin vika on se, että painamme liikaa.
Todellisuudessa vika on maailmassa.
Helsingin Sanomien uutinen selitti paljon. Ruotsalainen Resumé-lehti tarkasteli kuuden ruotsalaisen vaatebrändin somesisältöjä ja jaotteli niissä esiintyvät mallit hoikkiin, keskikokoisiin ja pluskokoisiin. Lehti kävi läpi yli 2 000 Instagram-julkaisua vuodelta 2023.
Selvisi, että 90 prosenttia malleista oli hoikkia. H&M:n mainoksissa joka ikinen malli oli hoikka.
Digimedia Vogue Business taas kävi läpi suurten muotiviikkojen catwalkit: 198 muotinäytöstä ja 8703 asua. Selvisi, että 97,7 prosenttia malleista oli korkeintaan jenkkikokoa 4, mikä vastaa suomalaisten kokoa XS tai 34. Pluskokoisia oli 0,3 prosenttia malleista, mikä on VB:n seuranta-ajan alin lukema.
Samaan aikaan Hollywoodissa heroin chic on syntynyt uudestaan ozempic chiciksi. Laihdutuslääkettä väärinkäyttävät tähdet alkavat muistuttaa iltapukuun pukeutuneita luurankoja. Muodin jumalat ovat nyt ilmeisesti päättäneet, että nyt vain laihuus on kaunista.
Älä usko heitä.
En osta laihduttamisen pakkoa, vaikka sitä myytäisiin minulle hyvinvointina.
Ihmisen keho ei ole trendituote. Se ei ole vääränlainen. Sitä ei tarvitse näännyttää sen takia, että se kelpaisi.
Muun väittäminen on misogyniaa. Kun naiset keskittyvät rankaisemaan kehojaan, heitä on helpompi hallita. Tällä kertaa trendi näyttää tosin ikävä kyllä ulottuvan miehiinkin: Robbie Williams sairastui keripukkiin käytettyään laihdutuslääkettä.
Minusta kaikki tämä tuntuu paitsi surulliselta myös vanhan kertaukselta.
Painonvartijoiden, heroin chicin ja epäterveen kehosuhteen kulta-aikana minäkin halusin epätoivoisesti olla laiha. Vihasin kehoani, osasin ulkoa jokaisen ruuan kalorimäärän ja kokeilin kaikkia mahdollisia laihdutuskuureja. Vaikka en koskaan sairastunut syömishäiriöön, tärvelin suhteeni ruokaan.
Hyväksynnän löytäminen oli hidasta ja vaikeaa ja mutkikasta, mutta onnistui lopulta. Siinä auttoi sekin, että ympäristöni muuttui. Kehorauha valtasi oman kuplani ja maailmakin tuntui aiempaa sallivammalta.
Nyt painan suunnilleen saman verran kuin ennen ensimmäistä laihdutuskuuriani ja kolmisenkymmentä kiloa vähemmän kuin lihavimmillani. Siitä on iloa tasan kahdella tavalla: En joudu syömään kipulääkkeitä nivelrikkopolvieni takia. Löydän helpommin vaatteita, joista pidän.
Mikään muu elämässäni ei ole muuttunut. En ole tehokkaampi, onnellisempi, suositumpi tai iloisempi kuin painavampana. En ole parempi puoliso tai pomo tai työntekijä.
En ole myöskään parempi ihminen – paitsi sillä tavalla, etten enää suostu vihaamaan kehoani.
En osaa ajatella, että kauneutta on vain yhdenlaista. En osta laihduttamisen pakkoa, vaikka sitä myytäisiin minulle hyvinvointina. En suostu tanssimaan jonkun toisen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Toivon, ettet sinäkään.
