Tämä lääkärin erikoinen määräys tehosi, kun kirjailija Maisku Myllymäki kärsi lapsena ruokahaluttomuudesta – hän noudattaa samaa ohjetta edelleen
Kirjailija Maisku Myllymäki tekee rakkaisiin kirjoihinsa reunamerkintöjä ja selättää kirjoitusjumit lukemalla hiottuja ajatuksia. Tässä jutussa hän kertoo elämänsä tärkeimmistä kirjoista.
Tätä kirjaa rakastin lapsena:
Tuija Lehtinen Mirkka-kirjasarja
”Opin lukemaan 7-vuotiaana. Lukeminen on aina ollut tärkein harrastukseni, sillä se on loistava tapa olla läsnä maailmassa.
Kun kesäloma ensimmäisen luokan jälkeen alkoi, ruokahaluni katosi ja olin allapäin. Vanhempani huolestuivat ja veivät minut lääkäriin. Lääkäri määräsi minulle kesään säännöllisiä kirjastokäyntejä. Hämmentävää oli, että se toimi. Olin ilmeisesti vain ikävöinyt lukemista.
Kahlasin kirjaston lasten- ja nuortenhyllyt nopeasti tyhjäksi.
Ainoa vahva muistikuvani lapsuuden kirjoista liittyy Mirkka-kirjasarjaan. Aamuisin vietin sängyssä useita tunteja sarjan kirjojen parissa. Oli kutkuttavaa lukea itseäni hieman vanhemmasta tytöstä, jolle sattui ja tapahtui. Ehkä minullekin pian tapahtuisi.”
Tämä opetti minulle jotain tärkeää:
Virginia Woolfin Oma huone
”Yliopistossa sivuaineenani oli naistutkimus eli nykyinen sukupuolentutkimus. Yhdellä kurssilla luimme Woolfin kirjan, jossa hän kirjoittaa muun muassa naisten asemasta ja mahdollisuuksista kirjallisuuden kentällä.
Teos auttoi 19-vuotiasta minää kyseenalaistamaan yhteiskunnan rakenteita. Miksi omissa kirjallisuustieteen opinnoissamme luimme klassikoita, jotka olivat useimmiten miesten kirjoittamia?
Oman huoneen inspiroimana olen kaivanut esiin lisää hienoja ja unohdettuja naiskirjailijoiden teoksia. Esimerkiksi Djuna Barnesin romaani Yömetsä on ehdoton klassikko.”
Tämän luen yhä uudelleen ja uudelleen:
Raija Siekkisen Häiriö maisemassa
”Luen monia kirjoja uudelleen, sillä hyvä kirja ei tyhjene kerralla. Ajattelen, että olen myös lukijana aina uusi ja muuttuva. Siksi sama kirja voi antaa eri aikoina eri asioita.
Raija Siekkisen Häiriö maisemassa nousee kuitenkin yli muiden. Otan sen esille aina, kun oma kirjoittamiseni ei jostain syystä onnistu. En kärsi kirjoittajana kovinkaan usein valkoisen paperin kammosta, mutta välillä esimerkiksi tiettyjen kohtausten kirjoittaminen voi tökkiä. Silloin lukeminen auttaa.
Siekkisen hiottu kieli inspiroi myös omaa kirjoittamistani. Siihen en koskaan kyllästy. Häiriö maisemassa on ihmissuhteesta kertova pienoisromaani, jossa arkikin tuntuu suurelta mysteeriltä.”
Tämän luen seuraavaksi :
Adania Shiblin Sivuseikka
”Luen lähes pelkästään fyysisiä kirjoja. Minulla on useita kirjoja pinossa odottamassa niin yöpöydällä, ruokapöydällä kuin olohuoneen sivupöydälläkin.
Sivuseikka-romaaniin tartun sen ajankohtaisuuden vuoksi. Adania Shibli on palestiinalainen ja osallistui toukokuussa Helsinki Lit -kirjallisuustapahtumaan, jossa puhui kirjasta kiinnostavasti.
Vaikka kirja ei ole ihan tuore, kaunis kieli ja ajankohtaisuus ovat kirjassa läsnä. Shiblin kirjan lisäksi odottamassa ovat mm. Klaus Maunukselan Prosessi ja Eeva Kilven Kuolinsiivous.”
Tämän olisin halunnut itse kirjoittaa:
Iris Murdochin Meri, meri
”Lukijana merkkailen ja alleviivailen paljon itselleni tärkeitä kohtia. Iris Murdochin Meri, meri -teoksessa merkintöjä on poikkeuksellisen paljon. Merkinnät ovat yksinkertaisimmillaan marginaaleihin tehtyjä viivoja, mutta myös huutomerkkejä, sydämiä ja hymiöitä.
”Joskus saatan jatkaa kirjan ajatusta kirjoittamalla viereen omia huomioitani. Se on tapani keskustella kirjan kanssa.”
Meri, meri hurmasi minut älykkyydellään. Se oli myös esikoisromaanini Hollyn tärkeä inspiraation lähde. Luin romaanin ennen omaa kirjoitusprosessiani ja otin sen luettavaksi vielä sen aikanakin.
Satuin löytämään kirjan nettiantikvariaatista. Uskomaton löytö, sillä kirja on loppuunmyyty lähes kaikkialta.”
Tämä on lohtukirjani:
Taiye Selasin Ghana ikuisesti
”Runous ja kaunis kieli ovat minulle parasta lohdutusta. Esimerkiksi Kaija Rantakarin runot ovat minulle tärkeitä.
Selasin romaani käsittelee universaaleja asioita, kuten perhesuhteita, kauniilla tavalla ja koskettavasti. Olen kyynelehtinyt useita kertoja lukiessani tätä uudelleen.
Romaanilla ei ole suoraa yhteyttä omaan elämääni, mutta esimerkiksi vaikenemisen, surun ja kateuden teemat koskettavat varmasti lähes jokaista. “
Tätä suosittelen aivan kaikille:
Elisa Aaltolan Esseitä eläimistä
”Suosittelen tätä kirjaa, vaikka sen teema on aika vakava. Se auttaa meitä jokaista oppimaan ja ymmärtämään, kuinka tärkeää toislajisten eläinten kunnioitus on.
Eläinfilosofi Aaltola haastaa miettimään esimerkiksi sitä, miksi suhtaudumme yhteen eläinlajiin rakastavasti, mutta syömme toista. Aaltolan kirjoitukset ovat olleet minulle tärkeitä esimerkiksi siinä vaiheessa, kun muutama vuosi sitten ryhdyin syömään valtaosin vegaanisesti.”
Jutun lyhyempi versio on ilmestynyt Eevassa 8/2024.
