Kauneus ja Terveys

Näyttelijä Maarit Poussa tietää nyt, että ystävät rientävät aina apuun: ”Eron jälkeen tärkeiden ihmisten merkitys on korostunut entisestään”

Näyttelijä Maarit Poussa tietää nyt, että ystävät rientävät aina apuun: ”Eron jälkeen tärkeiden ihmisten merkitys on korostunut entisestään”
He tuovat elämään tukea, turvaa ja taikapallon. Maarit Poussalle ystävien merkitys on kirkastunut hädän hetkellä. Hän kertoo, miten vaalii tärkeitä suhteitaan.
Teksti |
Kuvat |
Julkaistu: 23.12.2021

Maarit Poussa, 48, on näyttelijä, koomikko ja juontaja. Hän asuu Helsingissä 14-, 16- ja 18-vuotiaiden lastensa kanssa.

”Kahdeksan vuotta sitten elämäni oli palasina. Olin juuri eronnut ja muuttanut lasteni kanssa pieneen väliaikaisasuntoon. Tajusin, ettei minulla ollut lautasia. Ovikello soi. Oven takana seisoi rakas ystävä kori kädessä. Ihan kuin hän olisi lukenut ajatuksiani. Korissa oli neljä Arabian vanhaa lautasta.

Niistä tuli juhlalautaset, symboli uudelle elämälle. Nykyisin lautasia on viisi, sillä ystävä löysi kirpputorilta yhden lisää.

Kerran toinen ystävä riensi töistä superhienoissa työvaatteissaan tyhjentämään varastoa kanssani. Ja kun reppuni varastettiin kauppakeskuksessa, kolmannen ystävän mies haravoi radan vartta löytääkseen sen.

Nämä hetket kertovat, mikä ystävissäni on parasta: he rientävät aina apuun.

Isoissa kriiseissä, kuten läheisen kuollessa, verkko on kutoutunut alleni ennen kuin olen edes tajunnut tipahtavani.”

Maarit Poussalle ystävät ovat hänen aikuisia kumppaneitaan. ”Hyvien ystävien seura kohottaa ja vahvistaa ja tiukan paikan tullen jopa pitää pystyssä.”

Pieni ja laadukas ydinpiiri

”Tuntuu melkein taianomaiselta, että ympärilläni on aina ollut hyviä ihmisiä. Olen ollut onnekas.

Eron jälkeen tärkeiden ihmisten merkitys on korostunut entisestään. Ystävät merkitsevät minulle aikuista kumppania. Jaan heidän kanssaan elämäni ja arkeni, voitot ja tappiot.

Onneksi minulla ja eksälläni oli omat ystävät, joten emme joutuneet kiistelemään siitä, kumpi saa pitää jonkun tietyn ihmisen.

Ydinpiirini on pieni ja laadukas. Lisäksi minulla on laaja tuttavapiiri. Seuraa löytyy moneen tarpeeseen.

Toisaalta viihdyn erinomaisesti omassa seurassani. Sillä on iso ero, onko yksin vai yksinäinen. Olen ollut parisuhteissani hyvin yksinäinen, mutta en ole koskaan tuntenut yksinäisyyttä sinkkuna.

Toki tiedostan, että kun lapseni lentävät pesästä, edessä voi olla juhlapyhiä, jotka vietän ypöyksin. Se on ihanan vapauden kylkiäinen.”

Kahden hengen urheiluseura

”Lapsuudestani on jäljellä yksi ystävä. Tutustuimme, kun voimistelimme samassa joukkueessa.

Koimme paljon muutakin yhdessä. Esimerkiksi joimme ensi kertaa kaljaa Nummelan ”Rambo-kuopilla” eli sodan­aikaisilla juoksuhaudoilla. Kerran teimme sinne muistelumatkan. Mukana oli tietysti olutta.

Toinen läheinen ystävä löytyi päiväkodin kautta. Lapsemme olivat samassa ryhmässä. Ystävä sanoo aina, että olen viimeinen uusi ihminen, jonka hän on ottanut elämäänsä. Olen siitä ylpeä – pääsin vielä portista läpi.

Meillä on kahden hengen urheiluseura, jonka motto kuuluu: ”tärkeintä on lähteminen”. Olemme juosseet puolimaratonin ja olleet vesijuoksu- ja viimeksi painonnostokurssilla.

Meillä on suloinen tapa soittaa toisillemme joka aamu. Toivotamme hyvät huomenet ja vaihdamme muutaman sanan. Minulle ele on todella tärkeä, koska kotona ei ole toista aikuista, jonka kanssa aloittaisin aamun. Vitsailemme, että sitten kun olemme vanhoja mummoja, soitamme ja kysymme, oletko elossa.

Kolmas hyvä ystävä asuu ihan lähelläni. Meillä on yhteinen lempikahvila ja lenkkipolut. Tutustuimme parikymppisinä tenniskurssilla. Vuosi sitten hän liittyi Tinderiin. Se on ollut meille molemmille valtavan hauskaa, koska olen myötäelänyt hänen seikkailujaan.

Tunsin melkein itsekin painetta liittyä Tinderiin, mutta se ei tuntunut omalta jutulta. Ajattelin ensin, että kyse oli uskaltamisesta. Sitten tajusin, että minulla oli alitajuinen paine käyttäytyä yhteiskunnan odotusten mukaisesti eli löytää kumppani, koska olen ollut pitkään yksin.

Mutta minun ei pidä tehdä mitään, mikä ei huvita. Parisuhde ei ole minulle itseisarvo. En silti ole julistautunut parisuhdevastaiseksi, vaan olen hyvin romanttinen. Olisi ihanaa rakastua ja elää hyvässä suhteessa, mutta ei siksi, että muut saisivat rauhan. Ystävät tietävät tämän eivätkä tyrkytä minulle ketään.”

”On ihan luonnollista kasvaa erilleen. Silloin välissä ei ole sitä ihanaa taikapalloa, joka säteilee ja antaa voimaa molemmille.”
Maarit Poussa

Synttärit saattavat unohtua

”Arvostan ystävissäni älykkyyttä, huumorin­tajua, näkemyksellisyyttä ja kykyä ratkaista asioita, joita elämä tuo eteen. On ihanaa pohtia yhdessä, mitä nyt. Hyvien ystävien seura kohottaa ja vahvistaa ja tiukan paikan tullen jopa pitää pystyssä.

Luulen, että olen itse hyvin luotettava ystävä. Teen rakastamieni ihmisten eteen kaikkeni.

Olen varmaan myös aika suojeleva, sillä olen heti valmis lähtemään sotaan, jos joku loukkaa ystäviäni. Heittäydyn täysillä mukaan, jos ystävällä on jokin tilanne päällä. Yritän olla korvana ja elää sydämellä. Kuulemma olen myös hauska.

Mutta joulukortteja en lähetä ja synttäritkin saatan unohtaa. Enkä järjestä yhteisiä rientoja. Olen enemmän valmiisiin pöytiin kävelijä.

Tyttäreni sanoi, että ’äiti ajattelee, että hänen läsnäolonsa on lahja itsessään’. Kommentti kirpaisi vähän, mutta siinä on totuuden siemen. Ystäväni ovat hyviä organisoimaan, minulle on jäänyt viihdyttäjän rooli.”

Mahdollisuus kasvuun

”Yhteyden vaaliminen ei tunnu minusta työltä. Vertaan yhteyttä polkuun. Jos sitä ei käytä, se kapenee ja kasvaa umpeen. Jotta näin ei kävisi, on soiteltava, tavattava ja juteltava. Se ei vaadi ponnistelua, koska haluan kuulla ystävieni äänen ja tietää, mitä heille kuuluu.

Ystävyyssuhteeni eivät perustu menneiden muisteluun eikä huolien vatvomiseen, vaan mietimme, mihin suuntaan olemme menossa. Suhteessa pitää olla mahdollisuus kasvuun. Monesti juuri muutosta pelätään, ja siksi erot ovat pelottavia. Kun ystäväpari eroaa, se on kauhea muistutus, että noin voi käydä itsellekin.”

Maarit ajattelee, että yhteys ystäviin on kuin polku. Jos sitä ei käytä, se kapenee ja kasvaa umpeen. ”Yhteyden vaaliminen ei tunnu minusta työltä. Mutta joulukortteja en lähetä ja synttäritkin saatan unohtaa.”

On luonnollista kasvaa erilleen

”Vaikeat hetket nykyisten ystävieni kanssa ovat liittyneet enimmäkseen siihen, että minulla on ollut itseni kanssa vaikeaa. En ole tiedostanut jotain omaa tarvettani ja olen alkanut kiukutella. Tai olen tulkinnut, että ystävä yrittää pidätellä minua. Tällaisista tilanteista on aina selvitty puhumalla.

Uskon anteeksiantoon: se on tärkeä väylä myös anteeksiantajalle päästä eteenpäin. Muuten jää kiinni kaunaan, joka myrkyttää ystävyyden.

Olen kala horoskooppimerkiltäni. Ehkä siksi uin kaikessa rauhassa pois suhteista, jotka ovat tulleet tiensä päähän. Näin on käynyt, vaikka ihminen on ollut tietyssä elämänvaiheessa tärkeä ja läheinen. En ole tuntenut velvollisuudekseni vaalia ystävyyttä vain siksi, että olemme tunteneet monta vuotta.

On ihan luonnollista kasvaa erilleen. Silloin välissä ei ole sitä ihanaa taikapalloa, joka säteilee ja antaa voimaa molemmille.

Elämä koostuu kohtaamisista. Toiset ovat lyhyitä, toiset pidempiä. Vasta kuolinhetkellään näkee, kuka on kulkenut rinnalla koko ajan.”

Kommentoi +