Heidin, 40, elämä pyöri oman yrityksen ympärillä, kunnes hän uupui viisi vuotta sitten. Sen jälkeen hän erosi, myi yrityksensä ja meni uudelleen naimisiin. Pitkällä sairauslomalla Heidi on huomannut, että oma arvomaail­ma on mennyt uusiksi.

Ensimmäisellä käynnillä Heidi ymmärsi, että lasinen lapsuus ja vaikea liitto saivat hänet hakemaan turvaa rahasta. Hän haluaisi vetää rajansa raha-asioissa ja saada 22-, 19- ja 15-vuotiailta lapsiltaan lisää kunnioitusta.

Tämä käynti on toinen. Lue tästä, mitä ensimmäisellä kerralla tapahtui.

Heidi on mielestään kantanut aina päävastuun, ja sama jatkuu. Miten kontrollista voi luopua?

Taina Risto: Käynnistäsi on kulunut yli kuukausi. Miten teillä on mennyt?

Heidi: Kaikenlaista on tapahtunut. Olin miehen kanssa ulkomaanlomalla, ja selvittelimme siellä parisuhdekriisiä. Sillä aikaa kuopus oli järjestänyt meillä bileet, jotka johtivat poliisin ja ambulanssin tuloon. Kuopus asui lomani ajan isällään ja oli valehdellut tälle, että menee ystävänsä luokse. Lapsen isä jätti sotkun selvittelyn minulle. Eli taas niskaani kaadetaan kaikki, vaikka juuri siihen olen uupunut.

Taina: Tilanteesi kuulostaa ristiriitaiselta.

Heidi: Näin se aina meni. Eksä sai hirvittävän häslingin aikaan ja minä hoidin tilanteen. Uusi mieheni näkee jo, miten eksä reagoi. Mutta ei hän silti kysy, jaksanko minä. Ei kukaan kysy.

Taina: Sinä sen sanoit: kuka sinua tukee. Se, että olet alkanut pitää itsesi puolia, on arvokasta. Takapakkeja tulee, niille ei voi mitään. Toiset eivät vain ole vielä ymmärtäneet muutostasi.

Heidi: Eivät tosiaan. Kysyinkin mieheltäni, kumman kanssa selvitän tämän, eksäni vai hänen. Luulen, että minun on jo aika itsenäistyä eksästäni. Sitä paitsi miehelläni ja lapsilla on läheiset välit. Näen kuitenkin, että mies pelkää vielä ottaa paikkansa tässä uusperheessä.

Taina: Onko kyse myös siitä, että olet vasta nyt valmis sitoutumaan täysillä uuteen suhteeseen?

Heidi: Kyllä. Olen ollut suhteen alussa niin täynnä työ- ja muuta uupumustani, että vasta nyt alan arvostaa uuden suhteen luottamusta.

Taina: Ei ihme. Lapsuudessa sinun oli pakko pärjätä alkoholisti-isän ja ensimmäisessä liitossasi hallitsevan miehen kanssa. Nyt kun olet löytänyt luotettavan kumppanin, uskallatkin ajatella, että ehkä kaikkea ei tarvitse jaksaa ja kontrolloida. Luuletko, että kyse on tästä?

Heidi: Tuota olen miettinyt! Luulen, että suhteen alkuajan olemme putsanneet valintojamme ja vasta nyt liitto alkaa olla meidän näköinen. Olen luottanut mieheeni alusta asti mutta ehkä myös ripustautunut. Nyt näen syvemmin suhteen arvon. Harmittaa, että olin eksäni kanssa niin pitkään. Olen ollut tyhmä.

Taina: Kuulehan, ihminen tekee yleensä parhaansa. Me olemme aina viisaita, kun katsomme menneeseen. Se on myös aika julmaa itseä kohtaan.

Taina muistuttaa alkuperäisestä muutostoiveesta. Se on jo tapahtumassa, sillä Heidi on uskaltanut näyttää lapsille heikkouksiaan.

Taina: Sitten kun jaksat, haluaisitko töihin?

Heidi: Ehkä osa-aikaisena. En osaa tehdä töitä kohtuullisesti, aina menee överiksi. Lasten vuoksi kannan siitä syyllisyyttä. En oppinut lapsena normaalia tekemisen tahtia. Perheyrityksessä tehtiin aina liikaa, olen toistanut saman virheen.

Taina: Hyvää pohdintaa. Onko työ myös tuonut jotain hyvää, koska teit sitä niin innokkaasti?

Heidi: On! Onnistumisen iloa, luovuutta, itsetuntoa, haastetta, positiivisuutta, vaurautta ja tietynlaisen vapauden. Lapsetkin tajusivat sen vaurauden, ja pian olinkin heille pankki.

Taina: Puhutaanpa tästä alkuperäisestä muutostoiveestasi eli miten opit sanomaan lapsille ei. Viimeksi suunnittelit, että viet heidät syömään ja puhutte iloisista asioista eikä rahasta.

Heidi: Se meni aivan pipariksi. Ensin lapset ihmettelivät, miksi olimme siellä. Sitten sain esikoiselta tiukkaa palautetta käytöksestäni tilaisuudessa, johon hänkin osallistui. Aloin mennä paniikkiin, joten lähdin kotiin. Veljekset tulivat perässä ja olivat pahoillaan. Juttelimme asian selväksi. Näin meillä aina räiskyy.

Taina: Miltä tilanne tuntui, saitko sanottua kantasi?

Heidi: Kotona kyllä. Lähetin myöhemmin myös viestin pojalle, etten ole enää roskalinko.

Taina: Näytit voimiesi rajat. Se vastuuttaa heitäkin.

Heidi: Poikanikin sanoi tuota jälkikäteen.

Taina: Kun kuuntelin sinua, mietin, miten hienoa, että he tulivat teille selvittämään asiaa. Miksi he mielestäsi tulivat?

Heidi: Meillä on osattu käsitellä asioita ja jatkaa sitten matkaa. Nyt he oppivat avoimuutta.

Taina: Ehkä sinäkin annat enemmän tilaa. Kun antaa toisille tilaa, se vastuuttaa heitä. Samoin käy, kun uskaltaa näyttää heikkoja puoliaan kuten olet tehnyt. Se on juuri sitä aikuistuvien lasten kasvattamista, josta oli viimeksi puhe.

Heidi: Minustakin alkaa tuntua, että edessä on vaikka mitä. Vanhimmat lapset ovat jo oppimassa vastuuseen, ja nyt se pitäisi opettaa kuopuksellekin. Siihen tarvitsen puolison tukea.

Heidin nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Haluaisitko mukaan Terapiassa-sarjaan? Kerro tarinasi lyhyesti ja ilmoittaudu täällä.