LEIMA SYNTYI Miss Skandinavia -kiertueella syksyllä 1996. Lola Odusoga tunnettiin jo tuolloin humoristisena läpänheittäjänä, jonka seurassa sai takuuvarmasti nauraa.

Tunnelma kisapaikan vessassa oli valmiiksi riehakas, kun kanssakilpailija tuli sinne parantelemaan meikkiään.

”Turhaan laitat, ei tuosta parempaa saa”, Odusoga ja pari muuta kilpailijaa heittivät.

Kauneuskisoissa usein kuultu vitsi nauratti meikkaajaa, mutta ei kaikkia paikalla olleita. Hetken päästä Odusogan korviin kantautui, että yksi kisaajista kutsui häntä kiusaajaksi. Sama henkilö sanoi myöhemmin lehdistön haastattelussa, ettei usko Odusogan voittavan, koska tällä on liian pienet korvat.

”Se korvakommentti huvitti. Kun voitin kisan eikä hän edes onnitellut minua, sanoin haastattelussa, että näin hyvissä väleissä olemme oman maani toisen edustajan kanssa. Hän ei edes onnitellut minua.”

Se oli lehdistölle kultakimpale. Lolasta tuli virallisesti räväkkä ja suorapuheinen missi. Se tyyppi, jolta haluttiin lausunto aina, kun tarvittiin joku sanomaan jotain rohkeampaa kuin muut.

Leima on pysynyt 26 vuotta. Kun Lolasta kirjoitetaan, hänen sanomisiensa perään tykätään edelleen lisätä sellaisia verbejä kuin ”ärähtää”, ”ärsyyntyy” tai ”jyrähtää”. Mutta se on vain yksi lokero, johon Suomen kaikkien aikojen menestyneintä missiä on yritetty tunkea. Muitakin bokseja on ollut: missi, julkkis, äiti, kauneusleikkauksen tehnyt (yksi ainut operaatio, ja paskamyrsky jatkuu edelleen), kehopositiivinen.

Mutta aivan ensimmäiseksi tuli tietenkin valtakunnan ensimmäinen tumma julkkis -boksi.

”Ensimmäisenä vuotenani julkisuudessa ihonvärini oli ainut syy, miksi minut haluttiin joka paikkaan. Ensin ei tiedetty, miten minua pitäisi sen vuoksi kohdella, mutta sitten siitä lypsettiinkin kaikki irti.”

”Silloin se oli minulle arka aihe, koska käsittelin vielä asiaa itsekin. En osannut katsella taakseni, että miten tämä vaikuttaa mihinkin. Vasta 5–10 viime vuoden aikana olen ymmärtänyt ja nähnyt konkreettisesti sen, että olin tienraivaaja. Otin sen kaiken shaiban vastaan ensimmäisenä”, Odusoga sanoo.

Vihainen musta nainen. Se boksi hänelle on ollut tarjolla useita vuosia. Kaksi lokeroa on näppärästi yhdistetty yhdeksi. Lolaa se ärsyttää. Hän ei nimittäin ole lainkaan vihainen. Hän on lähinnä väsynyt. Jos hän postaa sosiaaliseen mediaan itsestään kuvan juhlimassa itsenäisyyspäivää, muutama rasistinen palaute tulee varmasti edelleen. Tyypillisin niistä on: ”Mene takaisin kotimaahasi.”

”No, tämä on kotimaani ja on ollut aina. Suomi on vieläkin todella rasistinen maa. Mutta jos sanon sen ääneen, se koetaan niin, että valitan ja olen äänekäs ja vihainen vähemmistön edustaja. Mistä sekin tulee? Rasismista voi puhua myös rauhallisesti. Mutta se nostattaa vastapuolessa hirveän määrän angstia.”

Sitten on niitä toisenlaisia viestejä. Monet niistä ovat tummaihoisilta suomalaisilta, jotka olivat lapsia, kun Lolasta tuli missi. Tajuatko, että sinun ansioistasi minäkin sain rohkeutta uskoa itseeni?

”Se tuntuu edelleen vähän ihmeelliseltä."

Lolan ensimmäinen oppi onkin:

"Heti kun huomaan, että minut laitetaan mihin tahansa boksiin, teen kaikkeni, jotta olisin poissa sieltä. Sanon sen myös ääneen: minä en todellakaan ole tuossa lokerossa.”

SE OLI TÄYSI pudotus tyhjän päälle. Vuosi oli 2000, ja suunnitelmana lähteä tekemään Pohjois-Amerikkaan mallin töitä ja kirjoittamaan viihdepalstaa. Vuokra-asunto Los Angelesin liepeillä oli jo valmiina. Helsingin-asuntonsa Lola oli myynyt.

Samaan syssyyn hän oli antanut pois työnsä tv-juontajana. Poikaystäväkin oli vaihtunut lennosta. Uusi tulevaisuus rapakon toisella puolella odotti.

Kaikki romahti viisumihakemukseen.

”Sen suhteen tuli tehtyä paljon erilaisia ja eri ihmisistä johtuvia virheitä. Silloinkin olisi itse pitänyt hoitaa kaikki asiat. Ilman ihmisiä, joihin luotin, ja ilman miehiä.”

Hakemus hylättiin. Lolalla ei ollut asuntoa, töitä eikä oikeastaan enää hyvää mainettakaan. Hän nimittäin vietti paljon aikaansa ravintolassa, jossa poikaystävä työskenteli portsarina. Päätelmä: ex-missillä on alkoholiongelma.

Kun Lola vielä ajoitti samaan hetkeen pitkäaikaiset haaveensa, silikonirinnat ja tatuoinnin, alkoi kunnon kohina.

”Ajateltiin, että olen flipannut kokonaan. Yhtäkkiä minulla oli ihan uusi status, ja mediasta tuli pelkkää paskaa ja analyysejä syöksykierteestä. Ja silloinen poikaystäväni sitten – se oli iso virhe. Kaikki meni niin perseelleen kuin voi mennä. Se oli elämäni vaikein vuosi tai pari. Voin tosi huonosti.”

Ennen suurta virhevuottaan Lola oli jo ehtinyt luoda hyvän uran, jota hän oli misseydellä lähtenyt tavoittelemaankin.

”Kun olin synkimmissä vesissä, aloin miettiä, että siihen uraan on päästävä uudestaan kiinni.”

Mitä asioita haluan tehdä? Miten se voisi onnistua? Kehen otan yhteyttä? Lola alkoi kirjoittaa ylös vastauksia kysymyksiin. Sitten hän yksinkertaisesti aloitti kaiken alusta. Hän käveli sisään uuteen mallitoimistoon ja sai muutaman keikan. Yksi työ kerrallaan myös muut ovet alkoivat aueta.

”Oli hirveä duuni vakuuttaa ihmiset siitä, että olen edelleen yhtä hyvä ja osaan, vaikka kuppikokoni ja poikaystäväni muuttuivat. Tein sitä vakuuttelua keikka kerrallaan, kaksi vuotta.

Lola ei ole pelännyt virheiden tekemistä myöhemminkään. Hän on kokeillut uraa kiinteistönvälittäjänä ja sanonut lopulta kyllä, kun häntä oli pyydetty 18 vuotta eduskuntavaaliehdokkaaksi. Molemmista hommista hänellä oli epäilyksensä – jotka toteutuivat.

”Olen aina ollut tosi hyvä myymään, mutta tajusin kiinteistönvälittäjänä, että vihaan myymistä. Politiikasta taas olin ajatellut, että se maailma on minulle väärin mahdollinen paikka. Totesin jo kiertueen aikana, että juuri niin onkin. Mutta asioita pitää kokea ja niistä pitää oppia. Ilman virheitä ei osaisi arvostaa hyviä juttuja.”

MUUTAMA VUOSI sitten tuntematon nainen istui Lolan viereen turkulaisessa ravintolassa. Nainen halusi tietää, miksi ihmeessä Lola erosi avioliitostaan seitsemän vuotta sitten. Myös Lola ihmettelee, nimittäin tätä:

”Miten nainen kuvitteli, että alkaisin kertoa hänelle eroni syitä? Oikeastiko hän odotti, että ehdotan, että otetaanpa tuolta tiskiltä juomat ja kerron, mistä kaikki lähti?”

Yksityisyys. Siitä Lola pitää tiukasti kiinni, sillä sitä ylellisyyttä hänellä ei ole ollut vielä kovinkaan montaa vuotta. Liki kahdenkymmenen vuoden ajan hän kertoi suurelle yleisölle parisuhteistaan, oli avoin perhe-elämästään ja toi joskus lapsensakin yhteiskuviin. Sitten, joku voisi sanoa yhtäkkiä, hän lopetti sen kokonaan.

Kun Lolasta julkaistiin vuonna 2015 kirja, hän kertoi sen julkistamistilaisuudessa medialle, että lapsikuvia ja parisuhdejuttuja ei enää tipu.

”Olin vähentänyt niitä jo aiemmin. Kirjaa varten kävin läpi menneiden vuosien lehtileikkeitä, ja alkoi tuntua siltä, että minut määriteltiin aina sitä kautta, kenen miehen kanssa olin milloinkin. Otsikot koskivat rakkauselämääni ja sitä, onko suhteessa intohimoa vai ei ja onko lapsi­luku täynnä. Vain yksityiselämäni kiinnosti. Totesin, että jos vain se kiinnostaa, niin lyödään se ovi kiinni ja katsotaan, kiinnostaako mikään muu.”

Jotain Lolan onnistumisesta tiukan yksityisyyslinjan kanssa kertoo se, että hän pystyi pitämään viimeisimmän, viiden ja puolen vuoden parisuhteensa medialta piilossa.

Muidenkin ovien kanssa Lola on oppinut olemaan ehdoton. Edelleen häneltä kysytään mielipidettä missikisoista.

”En kommentoi kotimaan missikisoja enää sanallakaan. Tiedän, että kritiikkiäni ei pystytä ottamaan vastaan. En lähde siihen taisteluun, sillä se on vähän kuin pelaisi pulun kanssa shakkia.”

”Mietin aina, hyödyttääkö asia minua elämässäni. Suljen sellaiset ovet, jotka eivät hyödytä.”

Kylmä linja toimii myös ihmissuhteissa. Jos joku pettää Lolan luottamuksen, paluuta ei ole.

”Olen varmaan ehdottomin ihminen sen suhteen. Lapsuuteni oli täynnä isäni petettyjä lupauksia, ja olen luottanut aikuisenakin vääriin ihmisiin. Nykyään en luota yhtään, se on helpompaa niin.”

”Niistä harvoista, joihin voin luottaa, en päästä irti. Vaikka esimerkiksi parisuhde olisi loppunut, pidän minulle arvokkaan ihmisen lähellä.”

KUN LOLA kirjoitti ensimmäisen vartaloaan koskevan blogikirjoituksensa, hän sai puhelun. Häntä pyydettiin alusvaatemalliksi näytökseen: samanlaiseen, jollaisia hän on mallivuosiensa aikana tehnyt kymmeniä ja taas kymmeniä.

Kun Lola kieltäytyi, soittaja ei antanut periksi. Hän vetosi siihen, kuinka rohkeasti Odusoga on puhunut kehopositiivisuuden puolesta.

”Kyllähän sinun pitäisi se myös allekirjoittaa ja olla lavalla näyttämässä, että näin se tehdään”, soittaja perusteli.

Puhelu ärsyttää Lolaa edelleen.

”Eihän sillä ole mitään tekemistä asian kanssa! Kyllä, olen sanonut, että olen sinut itseni kanssa. Mutta se ei tarkoita, että haluaa alusvaatenäytökseen median eteen. Nämä asiat eivät liity mitenkään yhteen, eikä minun tarvitse todistella kenellekään mitään.”

Lolan vartalo on ollut katseen alla vuosikymmenet. Missikiertueella häneltä kiellettiin illallinen, koska hänen reitensä olivat mallimamman mielestä liian paksut voittoon. Hänet punnittiin Hyvät, pahat ja rumat -ohjelman suorassa lähetyksessä (niin uskomattomalta kuin se nykyään kuulostaakin). Edelleen googletetuin asia Odusogasta on paino. Mitä niin törkeä ulkonäön ruotiminen on tehnyt itsetunnolle?

Ei mitään, sanoo Lola. Se on kovettanut kuorta entisestään.

”Minun on aina ollut helppoa ottaa kritiikkiä vastaan, koska olen lapsuudestani asti saanut vain kielteistä palautetta siitä, mitä olen. Olen elänyt aina ympäristössä, jossa minusta on osoitettu vain ne huonot puolet.”

Lola antaa vertauskuvan: jos on tottunut juomaan kahvia lapsesta saakka joka päivä, miten yksi kahvikupillinen nelikymppisenä voisi tuntua ihmeelliseltä?

”Kaikkeen tottuu, vaikkei pitäisi. Pidän vahvuutenani sitä, että olen aina saanut kritiikkiä niskaan. Se ei koskaan mene niskasta pidemmälle, vaan valuu selkää pitkin alas. Sen sijaan myönteinen palaute, sitä en osaa vieläkään ottaa vastaan.”

Harvalla on yhtä kova kritiikinsietokyky. Heille Lolalla on kehopositiivisia neuvoja.

”Kaikki lähtee mielestä, ei kehosta. Pitää ymmärtää, miksi on sellainen kuin on: mitkä ovat luonteen vahvuudet ja heikkoudet, mihin pystyy ja mihin ei, miltä näyttää ja mistä se johtuu. Mitä se vaatii, jos haluaisi olla toisenlainen, ja onko enää silloin sama ihminen?”

Lola itse päivittää sosiaaliseen mediaan vain filtteröimättömiä kuvia. Hän kiinnittää paljon huomiota myös siihen, kuinka puhuu ulkonäköön liittyvistä asioista itselleen ja muille.

”On yllättävän jokapäiväistä joutua keskusteluun, jossa joku kritisoi syömistään tai painoaan. Kun juhlissa kuulen tokaisun ’ota sinä sitä kakkua, kun sussa se ei näy’, ajattelen, että ei hitto, tulinko taas tähän maailmaan. Ei ajatella yhtään, että pahimmillaan kommentti saattaa laukaista samassa pöydässä istuvalla syömishäiriön.”

AJATUS KYPSYI, kun Lola istui filippiiniläisen autiosaaren lämpimässä rantavedessä kolme vuotta sitten. Hän oli omaksi hämmästyksekseen suostunut kilpailijaksi Selviytyjät-ohjelmaan, vaikka oli aina ajatellut, että tositelevisio ei ole häntä varten. Mukana oli kuitenkin pieni taka-ajatus: Lola halusi nähdä, miten iso tv-tuotanto toimii. Hän oli haaveillut jo pitkään urasta, joka työllistäisi pidempiä ajanjaksoja yksittäisten juonto- ja mallikeikkojen sijaan.

”Missivuonna muut myivät ja hallitsivat aikaani. En pystyisi sellaiseen enää koskaan. Minulla on aina mennyt taloudellisesti parhaiten, kun olen täysin omillani.”

”Eron jälkeen halusin hankkiutua alalle, jossa on enemmän työmahdollisuuksia. Siinä vedessä istuessani päätin, etten enää anna muiden hallita mitenkään elämääni, vaan hallitsen sitä joka tavalla itse. Otan narut taas omiin käsiini.”

Suomeen palattuaan Lola käveli sisään pariin televisiotuotantoyhtiöön. Sillä tiellä hän on yhä. Hän on työskennellyt taustatoimittajana, kuvaussihteerinä, esiintyjäkoordinaattorina sekä tehnyt castingia moniin tosi-tv-ohjelmiin. Lista on pitkä: Diili, Supernanny, Huippumalli haussa, Sukuni salat, Olen julkkis…päästäkää minut pois! – ja tietenkin se tunnetuin, Tempparit.

Lisäksi Lola on kirjoittanut neljä vuotta blogia, nykyään omalla alustallaan, omilla nettisivuillaan ja omilla ehdoillaan.

”Menen onnellisuuden perässä. En suostu hyväksymään elämääni enää mitään, mikä ei tee minua onnelliseksi. Kaikesta pitää saada nautintoa, olipa kyseessä ihmissuhde, työ tai jostain luopuminen. Se on itsenäisen, hyvin vahvan ja riippumattoman naisen agendani.”

Agenda kyti pitkään, mutta todentui kokonaisvaltaisesti vasta muutama vuosi sitten.

”Ahdistun kaikesta, mikä rajoittaa vapauttani olla sellainen kuin olen, tehdä asioita, joista tykkään, ja mennä impulsiivisesti joka suuntaan. Ehkä se liittyy siihen, etten lapsena saanut hyväksyntää olla oma itseni. Haluan seisoa täysin omilla jaloillani, myös taloudellisesti. Elämäni on minulla täysin hallussa. Jos se asia uhkaa olla jotenkin vaarassa, teen nykyään tosi nopeasti muutoksia."

Olivatpa ratkaisut mitä tahansa, niihin Lola ei kaipaa kenenkään muun kommenttia.

”Jos jollakin on mielipide minun elämästäni, siihen kiteytyy jo kaikki. Minun elämäni. En ota siitä yhtään ainutta mielipidettä vastaan.”

Sellaisia on kyllä tyrkyllä. Etenkin Lola sinkkuus tuntuu olevan asia, johon kaivattaisiin selitystä.

”Sinkkuuttahan ei voida hyväksyä omana valintana, vaan jossain on oltava vika. Joko epäillään, että olen hankala kumppani, tai sitten sanotaan, että kyllä sä jonkun vielä löydät.”

”Mutta kun en halua löytää ketään. Olen löytänyt itseni aikaa sitten, ja mielestäni se on hirveän hyvä. Ihmisiä tulee ja menee elämässäni. Jotkut jäävät. En kuulu niihin, jotka etsimällä etsivät kumppania, koska eivät ole kokonaisia ilman. Elämäni on hyvää myös yksin.”

Tyyli: Patisse a Lody

Meikki ja hiukset: Jennifer Appleton

Meikkaajan assistentti: Maria Boucht

Artikkeli on julkaistu Trendissä 7/2022.