Lapseni ja muut läheiset tuovat iloa. Valikoin, millaisia asioita ja ihmisiä päästän lähelleni. Blokkaan kielteiset asiat, jopa radion. Ajan töiden vuoksi Turun ja Helsingin väliä lähes päivittäin. Ajomatkoilla suunnittelen työasioita tai lähetän ääniviestejä ystävien kanssa.

Pyrin myös työssäni tekemään asioita, joista nautin. Lähdin esimerkiksi Selviytyjät Suomi -ohjelmaan, jotta näkisin, sopeudunko elämään saarella. Uskoin, että pystyn siihen. Niin teinkin!

Haluan herätä innokkaana uuteen päivään. Se on onnellisuuteni avain mutta vaatii riskinottoa. Joistain töistä on kieltäydyttävä.

Jatkuva myöhästely on epäkunnioittavaa. Kaikilla on sama määrä tunteja päivässä. Ihmettelen, kuinka 10 minuutin matkan päässä asuva myöhästyy. Minä ajan yleensä töihin kaksi tuntia ja olen ajoissa.

Tällä alalla oletetaan usein, että julkisuuden henkilö tulee keikoille ilmaiseksi, koska itse haluaa tulla ja aihe on tärkeä. Ikään kuin voisin sanoa vuokranantajalleni, että en maksa vuokraa, koska minun on vain niin tärkeää ja kivaa asua täällä.

Elämä on helpompaa, kun keskittyy omaan tekemiseensä. Ihmiset kertovat mielellään, mikä on sinulle hyväksi. Totuus on usein eri. Jotkut alkavat jopa uskoa muiden mielipiteitä heistä. Nuorempana tein asioita enemmän muiden tahdon ja mielipiteen mukaan. Enää en mieti, mitä muut haluavat. Uskallan olla oma itseni.

Yllätyin Selviytyjissä siitä, että kaikkeen tottuu. Kaikenlaisia eläimiä ryömi ylitseni öisin: huitaisin ne vain pois ja jatkoin unia. Saarella peli oli käynnissä koko ajan, mikä opetti tekemään nopeita päätöksiä myös ”ihmissuhdepelissä”. Kehenkään ei voinut luottaa eikä kiintyä, kuten minulla on tapana. Vasta kuvausten jälkeen tajusin, miten hyviä tyyppejä muutamat kilpailutoverini ovat.

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 5/2019.