Lola Odusoga elää elämänsä parasta aikaa yksin: ”On surullista, miten huonoissa suhteissa ihmiset roikkuvat ihan vain siksi, että olisi joku”
Lola Odusoga, 46, oli hädin tuskin täysi-ikäinen, kun hänestä tuli koko kansan tuntema missi. Nyt Lola työskentelee tv-kameran oikealla puolella, osaa vetää rajansa ja uskoo, että tyhjä pesä avartaa.
Jes, tätä on odotettu! Viime keväänä Lola Odusoga veti jumppavaatteet päälle turkulaisten himoliikkujien treenipäivää varten. Takana oli koronavuosia, työkiireitä ja kohdunpoisto-operaatio, joka oli vaatinut usean viikon toipumisjakson. Nyt luvassa olisi koko päivä liikuntaa ja tanssia sydämen kyllyydestä.
Kaikki tyssäsi hetkessä. Ensimmäisessä lämmittelyliikkeessä Lolan polven ristiside katkesi ja kierukka repesi. Lola ei tiennyt, kirvelikö kipu enemmän kuin pettymys.
Siinä missä elämä joskus soljuu suunnitelmien mukaan, viime vuosi vaati Lolalta joustoa ja sopeutumiskykyä. Polvivamma pakotti hänet toistamiseen sairauslomalle ja tyhjentämään työkalenterinsa.
”Onneksi olen sitä tyyppiä, joka ei jää märehtimään pakkopysähdystä”, Lola sanoo ja huljuttaa teepussia höyryävässä kupissa.
Lolan supervoima on löytää vastoinkäymisistäkin positiivinen puoli. Kun sovitut työt peruuntuivat, hän ajatteli, että nyt olisi aikaa nauttia kotona olemisesta ja roudata lapsia harrastuksiin oikein urakalla. Hän uskoo, että asenteella on iso merkitys toipumiseen.
”Kun minun käsketään kuntouttamaan polvea, alan kympin oppilaaksi. Teen kaiken, mitä ohjeistetaan, ja vielä vähän enemmän.”
Vähitellen polvi alkoi parantua, samoin kenkku vuosi. Lola Odusoga tavoittelee elämässään ja ihmissuhteissaan aitoutta. ”Onneksi päätin jo missikruunun aikaan, että olen aina oma itseni. Ne tykkäävät, jotka tykkäävät. Siitä olen pitänyt kiinni.”
”Jos minua yritetään tunkea mihinkään boksiin, lähden menemään.”
Onnea, miss suomi! Lolan ura alkoi vuoden 1996 missikisoista, kun hän oli nipin napin täysi-ikäinen.Tiara kimalsi päässä ja salamavalojen välke sai silmät sirrilleen. Lola iloitsi siitä, että saisi tehdä enemmän muotinäytöksiä ja muita töitä, joita rakasti.
”Kyllä misseys antoi myös hetkellisen ja valheellisenkin tunteen hyväksynnästä, ennen kaikkea siitä, että minut hyväksyttiin suomalaiseksi.”
Vasta paljon myöhemmin Lola tiedosti, kuinka iso asia hänen missiksi valintansa oikeasti oli.
”Se oli hyvin merkityksellinen asia sekä minulle että suomalaisille kauneusihanteille ja Suomi-kuvalle”, hän sanoo.
”Valintani nousee yhä esiin maailman missipiireissä. Siellä olen saanut enemmän arvostusta kuin kotimaassa.”
Monelle Lola on yhä Miss Suomi, vaikka hän on ollut vuosikymmeniä vaikka mitä muuta.
Lolasta on kiva olla vähän mystinen. Hän ei huutele jokaisesta työkeikastaan ja saa siksi vastata säännöllisesti kysymykseen, työskenteleekö hän yhä kiinteistövälittäjänä. Tai onko hän Turun Palloseuran palveluksessa?
”No en tosiaan!” Lola sanoo ja nauraa.
”Niistä hommista on yli kymmenen vuotta.”
Valtaosan Lolan työajasta täyttävät nykyään tv-tuotannot, joissa hän toimii toimittajana, kuvaussihteerinä, kenttäohjaajana tai esimerkiksi roolituksen parissa.
Uteliaisuus alaa kohtaan heräsi, kun juontajan työ alkoi tuntua liian kapealta. Hän halusi päästä mukaan tuotantoon, näkemään ja tekemään.
”Lampsin ohjelmien vieraana valmiiseen settiin meikit päällä ja höpisin juttuni. Se oli tylsää! Halusin nähdä, mitä koko show’n rakentaminen ja pyörittäminen vaativat. Rakastan työskennellä kädet savessa.”
Tv-tuotannot ovat kokonaisvaltaisia työrupeamia. Tuttavat tietävät, että toisinaan Lolaa saa huonosti kiinni. Hän paiskii välillä ihan mielellään töitä kellon ympäri. Kun puurretaan, puurretaan. Vastapainoksi voi sitten vetää lonkkaa oikein kunnolla.
Aikaa riittää muuhunkin. Lola työskentelee myös juontajana, mallina ja vaikuttajana. Lisäksi hän julkaisi vuosi sitten ensimmäisen lastenkirjansa.
Yhdessä paikassa häntä näkee aiempaa vähemmän: tv-kameran edessä kisailemassa.
”Minua ei saa hevillä hassuttelemaan. En yksinkertaisesti nauti siitä. Olen käynyt kääntymässä Kymppitonnissa, mutta noissa ohjelmissa saa palkinnoksi vain huomiota. En tarvitse huomiota mihinkään.”
Uimahallin suihkutiloissa lämmin vesi valui pitkin Lolan ihoa. Takana oli ihana uintihetki. Yhtäkkiä hän huomasi, että viereisestä suihkusta joku osoitti häntä.
”Kato, siinä se meidän missi on”, mummo tokaisi kovaan ääneen lapsenlapselleen ja osoitti Lolaa sormella.
Jep, Lola ajatteli, tässähän olen osoiteltavana, ilkialasti.
Viimeistään silloin hän päätti, että suomalaiset uimahallit ja rannat olivat hänen kohdallaan historiaa. Häntähän ei enää osoiteltaisi tai salakuvattaisi.
Pitkä julkinen ura on antanut Lolalle paljon, mutta jatkuva tunnistetuksi tuleminen on myös rasite ja rajoite. Ystävät tietävät, että Lolaa ei kannata edes yrittää houkutella seuraksi messuille tai muuhun ihmisvilinään.
”Viihdyn kotona, koska massatapahtumissa tai ihan vain ravintolassa joku haluaa aina tulla juttelemaan. Se on ihan ok, mutta minulta se vaatii siirtymän työmoodiin ja tuntuu siksi kiusalliselta, jopa ahdistavalta.”
Ovesta ulos astuminenkin on hänelle valinta.
”Silloin pitää jaksaa puhua roskapussi kourassa kenelle tahansa pirkolle ja pertille tai altistua sille, että ruokakaupan kassa analysoi ostoksiani liukuhihnalla.”
Siksi Lola tapaakin ystäviä mieluummin näiden kotona ja matkustaa lomalla kauas pois.
Kuulostaa vähän, no, yksinäiseltä. Se on Lolasta väärä sana. Hän ei ole yksinäinen, vaan itsenäinen.
”Syön, juon, treenaan ja lomailen juuri kuten tahdon – useimmiten yksin. Mikä sen mahtavampaa! Olen aina tarvinnut paljon yksinoloa. Kaikki eivät ole ymmärtäneet sitä, vaan se on tuottanut haasteita esimerkiksi parisuhteissa.”
Julkinen persoona on hurmaavan hersyvä. Lola puhuu rohkeasti ja rehellisesti kehonkuvastaan, keski- iästä ja sinkkuudestaan. Tietyt ovet hänen elämäänsä ovat harkitusti auki, mutta huomattavasti useampi ovi on visusti kiinni. Niihin kuuluvat esimerkiksi koti, perhe ja parisuhde.
Kun Lola puhuu rajoistaan, sävy on napakka. Taidon opettelu on vienyt aikaa, eikä se ole kovin muodikas.
”Nykyisin pitäisi olla valmis jakamaan somessa ja podcasteissa kaikki: ruokavalio, seksielämä, kodin joka nurkka ja hammastahnamerkki.”
Lolan kylpyhuoneen peilikaapissa on kaksi kosteusvoidepurnukkaa. Toinen on yölle, toisen päivälle. Työn puolesta hän osaa sutaista pätevän kuvausmeikin vaikka autossa, mutta totuus on boheemimpi.
”Tänään laitoin helmiäistä luomille paletista, joka on peräisin kilpatanssiajoiltani 1990-luvulta!”
Lolaa naurattaa taas.
Moni kuvittelee, että entisenä missinä Lolan täytyy olla ylenpalttinen puunaaja. Se harmittaa häntä.
”En ole koskaan ollut edes kasvohoidossa. En pidä siitä, että kukaan koskee kasvoihini, mutta ennen kaikkea siksi, että suojelen kasvojani ja ilmeikkyyttäni.”
Osittain Lolan valinta on tietoista kapinaa. Häntä ahdistaa vallitseva kauneuskulttuuri, jossa kaikilla, jopa misseillä, on jatkuva tarve muokata ja parantaa ulkonäköään.
”Enää ei puhuta siitä, että moni asia johtuu puhtaasti geeneistä. Ihoni ei ole ahkeran hoitamisen tulosta vaan luonnostaan hyvä. Kun vääristelemme sitä, miltä näytämme, rima nousee vain korkeammalle. Siksi ilman meikkiä kauppaan meneminen on monelle vaikeaa.”
Lola ei peittele sitä, että hän hankki vuosituhannen vaihteessa silikonirinnat. Vaikka ne on poistettu aikapäiviä sitten, moni muistaa toimenpiteen yhä.
”Olin 23-vuotias ja ihan eri ihminen. Kärsin yhä myös siitä oletuksesta, että nätti ei voi olla fiksu. Se loukkaa.”
Lolan tärkein intohimo on aitous. Hän haluaa itse olla aito ja hakee sitä myös ihmissuhteistaan: aitoja ystäviä, aitoa elämää. Ei näyttäytymistä niin sanottujen oikeiden tyyppien kanssa, laskelmointia tai luksuslarppia.
”Kerron avoimesti, jos vaikka töitä on vähän. Aina ei ole tulossa isoja juttuja. Instagramiin loihdituilla onnellisuuden illuusioilla ei ole arvoa, jos todellisuus on ihan muuta.”
Aitous on elämäntyylikysymys. Lola ei halua sijoittaa, elää luotolla tai leveillä hienoilla hankinnoilla. Tärkeintä hänelle on kerätä elämyksiä.
”Ainoa lainani on autolaina, eikä minulla ole tarvetta omistaa asuntoa tai materiaa. Tulen toimeen vähällä ja olen taitava säästämään.”
Totuuden kaunistelu on joskus ollut Lolallekin helpompaa kuin rehellisyys. Se aika on ohi.
”Olen pitänyt yllä parisuhdekulisseja, koska en ole ollut valmis kertomaan totuutta koko kansalle. En enää edes yritä feikata, sillä naamastani näkee kilometrin päähän, jos tunteeni eivät ole aitoja.”
Siinä missä moni pelkää elämää ilman kumppanin kainaloa tai mahdollisimman laajaa sosiaalista piiriä, Lolasta yksinolo tuntuu turvalliselta.
”Kun on yksin, on tilanteensa ja tunteidensa herra, rouva tai neiti, vastuussa itsestään. Kukaan ulkopuolinen ei pääse horjuttamaan omaa ajatusmaailmaa tai hyvinvointia. On surullista, miten huonoissa suhteissa, myös ystävyyssuhteissa, ihmiset roikkuvat ihan vain siksi, että olisi joku.”
Yksinolon kanssa Lolan on pakkokin olla sinut. Hänen 17- ja 19-vuotiaat lapsensa muuttavat jossain vaiheessa omilleen.
”Tahdoin aina olla nuori äiti, ja se toteutui. Olen ikuisesti kiitollinen äidilleni, sillä ilman hänen tukeaan urani ei olisi ollut mahdollinen. Miesten apuun ei valitettavasti ole luottaminen.”
Lasten aikuistuminen ei ahdista Lolaa. Kliseistä tai ei, hän tuntee juuri nyt elävänsä elämänsä parasta aikaa.
”Tässä iässä on parasta, että olen nuori ja täynnä virtaa, mutta ruuhkavuodet ja lasten kasvatuskausi ovat ohi. Nyt on minun aikani. En ajattele, että aika loppuu. Nyt kaikki vasta alkaa.”
Tähän Lola tähtäsi jo parikymppisenä, kun hän päätti hankkia lapset nuorena.
”En ole täydellinen sitten, kun löydän jonkun rinnalleni. Olen täydellinen juuri nyt.”
”Eikä äitiys seinään lopu, vaikka lapset täysi- ikäistyvät. Laitan ruokaa ja kyytsään heitä yhä lätkätreeneihin, jos minulla on aikaa. Mutta olen vapaa.”
Vapaus on Lolan lempiasia, tärkeintä maailmassa. Se mahdollistaa omat päätökset: häpeilemättömän lorvailun, spontaanit seikkailut, mitä mieleen putkahtaakaan.
Oma koti ja oma tila ovat Lolalle niin olennaisia arvoja, että hän ei usko enää koskaan asuvansa kenenkään kanssa.
”Jos minua yritetään tunkea mihinkään boksiin, lähden menemään. Tämä ajatus määrittää jokaista elämäni osa-aluetta. Valitsen itse työni yrittäjänä, eikä minulla ole parisuhdetta, joka sitoisi kumppaniin.”
Lolan on vaikea kuvitella itselleen kumppania. Vapaana hän saa valita itselleen joka päivä elämän, jonka itse haluaa, ilman muiden asettamia rajoituksia.
”En ole täydellinen sitten, kun löydän jonkun rinnalleni. Olen täydellinen juuri nyt.”
Kuvauspaikka Hotelli Maria. Palmikkoneule Noom/Stockmann. Neulehousut M&S Autograph/Sokos. Maiharit Iro/My o My. Tekoturkki Muotikuu. Turkin alla neule Essentials/Stockmann.
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 1/2024.
