Hiki on hikirauhasten erittämä suolapitoinen neste, jonka tarkoitus on säädellä kehon lämpötilaa ja poistaa pieniä määriä kuona-aineita. Ihmisen iho on ympäriinsä täynnä pieniä hikirauhasia, jotka erittävät niin sanotusti tavallista hikeä. Suuret hikirauhaset kainaloissa, ulkoisissa sukupuolielimissä ja kasvoissa erittävät tuoksuvaa ainetta, joka luo ihmiselle yksilöllisen ominaistuoksun. Stressaavat tilanteet lisäävät hien eritystä. Siksi kainalot kostuvat ja alkavat haista, kun jännittää tai on kova kiire.

Hikoilun ja liikahikoilun virallista määriteltyä eroa ei ole. Hikoilu muuttuu liialliseksi silloin, kun se haittaa ihmisen omaa elämää. Toiselle normaali määrä voi toiselle olla jo liikahikoilua. Jos kädet jatkuvasti kastelevat tärkeät työpaperit, on hyvä pohtia syitä hikoilun taustalla lääkärin kanssa.

Lue myös: Hikoilu seis!

Tiesitkö, että itse hiki ei haise? Haju syntyy, kun iholla olevat bakteerit alkavat hajottaa hien sidoksia. Haitalta voi välttyä pitämällä hygieniaa yllä. Säännölliset suihkut ja vaatteissa hengittävien luonnonkuitujen suosiminen auttaa jo pitkälle. Jatkuva kosteus hikoilusta voi aiheuttaa ihon hautumista ja ihottumaa. Liikahikoilu on myös suuri sosiaalinen haitta. Kosteat kädet ja läntit kainalossa luovat epämukavan olon ja laskevat itsevarmuutta.

Lääkäriin kannattaa mennä heti kun hikoilu alkaa häiritä elämää. Lääkäri kartoittaa tilanteen keskustelemalla potilaan elintavoista. Liikahikoilun taustalta löytyy usein enemmän arkisia syitä kuin vakava tauti. Ylipaino, mausteinen ruoka, alkoholin runsas käyttö – nämä voivat lisätä hien liikaeritystä. Myös tiettyjen lääkkeiden sivuoireena voi ilmetä runsasta hikoilua. Tällaisia ovat yleensä masennuslääkkeet ja beetasalpaajat. Jos mitään selkeää syytä ei löydy, ryhdytään poissulkemaan sairauksia tutkimuksilla.

Lue myös: Estä hikoilu

Hikoiletko öisin runsaasti? Tämä voi viitata esimerkiksi kilpirauhasen liikatoimintaan, lymfoomaan, diabetekseen tai uniapneaan. Vahva epäsymmetrinen hikoilu, esimerkiksi vain toisen kainalon hikoilu, voi taas kieliä neurologisesta ongelmasta, kuten kasvaimesta, joka häiritsee hermoston toimintaa. Jokaisen olisikin hyvä pysähtyä miettimään, miten yleensä hikoilee, jotta erottaa, jos siinä tapahtuu äkillisiä muutoksia.

Paikallista, kuten käsien tai jalkojen, liikahikoilua on mahdollista ehkäistä jatkuvalla hoidolla silloin, kun ei ole syytä epäillä tautia taustalla. Iontoforeesi on suosituin hoitokeino. Hoidossa hikoileva raaja laitetaan vesijohtovedellä täytettyyn astiaan ja menetelmään kehitelty laite vapauttaa veteen matalaa sähkövirtaa. Sähköionit vedessä tukkivat hikirauhaset. Hoito tulee uusia noin 10 päivän välein.

Iontoforeesihoitoa saa yksityisiltä lääkäriasemilta. Hinnat alkaen n. 200 euroa / 10 hoitokertaa. Yhden hoitokerran hinta pyörii 20–30 euron välillä. Laite on myös mahdollista ostaa kotiin jälleenmyyjiltä. Hinnat alkaen 600 euroa.

Toinen yleinen hoitokeino on kasvojen kohotusaineena tunnettu Botox eli botuliinitoksiini. Aineen pistäminen estää hien tuottoon tarvittavan hermovälittäjäaineen muodostumisen. Riippuen ihmisestä, hoito pitää hien kurissa noin 2–12 kuukauden ajan.

Pistoksia saa yksityisiltä lääkäriasemilta tai tilanteen mukaan julkisilta. Myös plastiikkakirurgiaan erikoistuneet klinikat saattavat hoitaa liikahikoilua pistoksilla. Yhden pistoksen hinta vaihtelee 100–300 euron välillä.

Lue myös: Tiesitkö tämän hikoilusta?

Asiantuntija: ihotautilääkäri Håkan Granlund/Mehiläinen

Lähde: Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2016

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 10/2019.