”Sairastan erittäin vaikeaa endometrioosia, jonka kanssa olen elänyt yli 30 vuotta. Minut on leikattu 16 kertaa, mutta sirottunutta kohdun limakalvoa ei ole pystytty poistamaan kokonaan, vaan sitä on edelleen lantion alueella joka puolella.

Endometrioosikipu on hyvin kokonaisvaltaista kipua vatsan alueella. Edes seitsemän vuotta sitten tehty kohdun ja munasarjojen poisto ei vienyt kipuja pois vaan ainoastaan muutti niiden luonnetta. Tautiin ovat aina liittyneet myös yhdyntäkivut.

Alkuaikoina aviopuolisoni pelkäsi kivun aiheuttamista. Joskus kipu tuli yhdynnän aikana mutta meni saman tien pois. Joskus yhdyntä oli pakko keskeyttää. Vähitellen puolisoni oppi lukemaan minua niin, ettei minun tarvinnut edes sanoa kivusta. Tunsin, että hän aisti sen minusta ja toimi sen mukaan.

Seksi myös lääkitsee kipuja, koska se rentouttaa lantion lihaksia. Löysimme kivuttomia asentoja ja tapoja harrastaa seksiä.

Haluttomuuteni alkoi viime keväänä. Tilanne ahdistaa minua, ja olen siitä ymmälläni. Syy on minussa, ja siksi olen ärsyyntynyt itseeni. Kuinka kauan tätä ­kestää?

Syy haluttomuuteeni ei ole endometrioosi vaan gynekologinen laskeumaleikkaus, josta jäi arpia ja kovia ­hermokipuja. Kävin leikkauksen jälkeen fysioterapiassa, mutta siitä ei ollut apua.

En pysty seksiin, koska leikkauksesta asti olen tuntenut olevani rikki ja viallinen, epähaluttava. En pääse ajatuskehästä eroon.

Minun on vaikea sanoa, mistä on kyse. Mikä on tunne, joka minua kuohuttaa? En pelkää kipua, mutta luulen, että pelkään häpeää. Se liittyy arpiin mutta myös johonkin muuhun.

Leikkaus nosti mieleeni nuorena kokemani väkivallan. Minut raiskattiin neljätoistavuotiaana. Silloiset tunteet muistuttavat tunteita, joita koen nyt. Ajattelen, että olen mennyt jotenkin pilalle. Syytän itseäsi leikkauksesta ja sen seurauksista, vaikka toimenpide oli lääkärin suosittelema.

Palaan ajatuksissani leikkaukseen yhä uudestaan: Hoitaja tekee alapesun kovakouraisesti ja pesu sattuu minuun. Hytisen paljaana, kun operaatio alkaa.

Toinen hoitaja, joka on empaattinen ja mukava, pitää minua kädestä. Se tuntuu hyvältä. En tunne kipua, mutta kuulen kaikki leikkauksen äänet. Sitten operaatio päättyy ja minua pyydetään nousemaan.

Minut ohjataan ulos olkapäästä kevyesti työntäen, jotta seuraava pääsee sisään. Kaikki on hetkessä ohi, mutta tunnen, että johonkin hyvin henkilökohtaiseen minussa on kajottu.

Tunnen syyllisyyttä siitäkin, että puolisoni on ymmärtäväinen minua kohtaan. Onhan tämä minun kokonaisuuteni aika vaativa.

Ajattelen, että kokemukseni ovat peruuttamattomia, eivätkä ne miettimällä muutu. Hyväksyn sen ja olen vähitellen tutustunut itseeni uudestaan.

Olen harrastanut seksiä soolona mutta aika harvoin, koska se vaikuttaa lisäävän hermokipua. Olen huomannut, että myös orgasmi aiheuttaa kipua. Sellaista ei ole tapahtunut aikaisemmin, ja siksi arastelen yhdyntää.

Parisuhteessani on edelleen paljon läheisyyttä: ­halauksia, pusuja ja rakkaudentunnustuksia. Uskon, että parisuhteeni on niin vahva, että pystyn käsittelemään tämänkin asian. Ehkä viimeistään ensi kesänä olen valmis seksiin yhdessä. Voisimme lähteä kahdestaan vaikka pitkälle moottoripyöräretkelle.”