Laulaja Yona kokee asiat vahvasti: ”Melkein jokainen päivä on minulle koettelemus”
Kun Yona hurahti avantouintiin, hän löysi uudenlaisen yhteyden kehoonsa. Samalla laulaja huomasi, miten tärkeää on ymmärtää hermostoaan.
1. Rutiinit: Nautin aina aamukahvini sängyssä
”Muusikon työ on rankkaa, joskus kohtuuttomankin rankkaa: siitä tekee raskasta julkisuus, ulkonäköpaineet, pitkät vähäuniset keikkareissut ja moni muu seikka.
Taiteilijana olen kuitenkin tavallaan myös etuoikeutettu, sillä onneksi on myös kivoja juttuja, kuten se, että usein aamulla on aikaa herätä hitaasti.
Juon aina aamukahvini sängyssä.
Varaan aamukahvin juontiin aikaa, vaikka minulla olisi meno. Se on luksusta, prinsessahetkeni. On todella ihanaa, kun joskus saan herätä valmiin kahvin tuoksuun.
Kahviin liittyy hyviä muistoja. Äiti ja isä joivat kahvia aamulla, ja heräsin kahvinkeittimen porinaan. Tuoksusta tulee mieleen sunnuntaiaamun rauha, tunne, että kaikki on paikallaan maailmassa.
Iltaisin teen aina kasvohierontaa. Lymfahieronta saa koko kehon nesteet virtaamaan. Olen tajunnut, miten tärkeää on ylläpitää nestetasapainoa.
Uskon, että tapa kantaa minua pitkälle tulevaisuuteen, kun teen sitä säännöllisesti. En tee kasvohierontaa pelkästään kauneuden takia, vaan yleisen hyvinvoinnin vuoksi.”
2. Löytö: Kylmä vesi kutsuu minua
”Tänä vuonna olen hurahtanut avantouintiin. Sen kautta olen löytänyt fyysisyyteni uudella tavalla. Olen alkanut ymmärtämään paremmin, että mitä kaikkea kehossani ja hermostossani tapahtuu.
Olen käsittänyt, että kehossani on systeemi, joka koko ajan jollain tavalla vaikuttaa ja johon minä voin vaikuttaa. Hermostoa säätelemällä voin vaikuttaa olemassaolooni ja sitä kautta ehkä lähelläni olevien ihmisten fiiliksiin. Kylmä vesi on ollut minulle avain siihen.
Ennen vähän kartoin luonnonvesiä. Pelkäsin, että niiden syvyys ja tuntematon pimeys imaisevat minut mukanaan.
Nyt kun olen kohdannut kaikkein kamalimman, eli mustan talviyön veden, sekä luonnonvedet että kylmän veden aiheuttama kipu tavallaan kutsuvat minua.
Hyväksyn, että kylmässä vedessä kehooni sattuu, se kihelmöi ja juilii, kunnes iho tottuu lämpötilaan. Myös mieleeni saattaa sattua. Otan sen kaiken vastaan, se on jonkinlainen radikaali hyväksyntä.
Tiedän, että kipu tekee minulle hyvää, mutta on tietysti tärkeää myös kuunnella itseään. Onkin kiva, että avantouintiseurassani kukaan ei painosta minua ja kaikki menee tahtiini. Joskus en pysty kuin kastautumaan, toisinaan taas olen vedessä pidempään.
Kehoni ja rajojeni kuunteleminen on ollut tajunnanräjäyttävää.”
3. Voimanlähde: Annoin Vanjalle kodin
”Minulla on aina ollut koira. Olen ollut oman tieni kulkija, pikkuisen outo lintu ja vähän erakko. Minulla on usein olo, että koira ymmärtää minua paremmin kuin monet ihmiset. Elämässäni on varmasti aina koira.
Sain itäsiperianlaika Vanjan lahjaksi ystävältäni yllättäen. Hän oli kaivannut jo pitkään, että joku huolehtisi siitä eläkepäivillä, koska hänellä ei ollut aikaa tälle koiralle.
Eräänä yönä erämökissä Vanja nukkui vieressäni. Seuraavana päivänä sanoin ystävälleni, että jos jollain on koira, joka tarvitsee kotia, voisin ottaa sen. Seuraavana aamuna hän sanoi, että jos haluan, voin viedä Vanjan mukanani.
Siitä on nyt viisi vuotta, olemme erottamattomat.”
4. Paikka: Halailen puita ja juttelen niille
”Metsä on temppelini. Minulle se on maailman turvallisin paikka, vaikka se olisi pilkkopimeä. Siellä oloni on turvallisempi kuin ihmisten keskellä.
Halailen puita ja juttelen niille. Tykkään istua puun juurella ja olla siinä niin kauan liikkumatta, että ympärillä olevat linnut eivät enää huomaa minua ja alkavat taas rauhoittua ja elää elämäänsä. Välillä yritän jutella lintujen kanssa tai matkia niiden ääniä.
Palaan unissani uudelleen ja uudelleen metsään, joka meillä oli lapsuudenkotini takapihalla Oulussa. Siellä oli paljon erilaisia vanhoja puita. Metsän läpi kulki polku, jota pitkin juoksin aina täysillä ja kuvittelin kaikenlaista. Ajattelin muun muassa, että olin toimintasankari. Palaan lapsuudenmetsään, kun haluan rauhoittaa itseäni.
Viime aikoina olen ollut erityisen haksahtanut sammaleeseen. Rakastan sitä. En tajua, miksi ihmiset haluavat hävittää sammalta pihoiltaan, sillä mikään ei ole ihanampaa kuin kävellä tai makoilla sen päällä. Se tuntuu niin puhtaalta ja ihanan turvalliselta.”
5. Vuodenaika: Ihanat, pimenevät illat
”Syksy on ehdottomasti lempivuodenaikani. On ihanaa, kun illat pimenevät mutta on silti vielä melko lämmintä. Luonto on silloin upea, kun se värittyy ja raikas syystuuli puhaltaa. Syksy on myös hirveän inspiroivaa aikaa. Odotan sitä aina.”
”Koen, että uusivuosi on rituaali, jonka ansiosta voin taas aloittaa alusta.”
6. Tapahtuma: Uusi vuosi on uusi alku
”Rakastan uuttavuotta, ja se onkin lempijuhlani. Tykkään ajatuksesta, että silloin voin jotenkin nollata kaiken ja aloittaa alusta. Jos olen mokaillut tai hommat eivät ole menneet, kuten olen toivonut, silloin saan uuden mahdollisuuden. Se on ihana ajatus.
Minulla oli tapana tehdä uudenvuodenlupaus: vuosi ilman sokeria, vuosi ilman vehnää, vuosi ilman lihaa – aina oli joku. En enää tee uudenvuodenlupauksia, mutta silti koen, että uusivuosi on rituaali, jonka ansiosta voin taas aloittaa alusta.
Se on minulle vähän mystinen juhla. Usein vietän sen kotona ystävien ja läheisten kanssa, sillä en pidä hulabaloosta enkä raketeista tai glitteristä. Niiden sijaan voin katsoa tarotkortteja. Silloin jätän taakseni jotain ja vastaanotan uutta. Se on meditatiivinen ja taianomainen hetki.”
7. Ihminen: Yhteys sukulaisiin on tärkeä
”Siskontyttöni on tehnyt minuun syvän vaikutuksen. Hän on älykäs ja tiedostava, ja lisäksi hänessä on herkkyyttä. Hän kohtaa vaikeat asiat elämässä urheasti, hän pysähtyy niiden äärelle eikä väistele kaikkein karuimpiakaan juttuja.
Siskontyttöni navigoi kaiken keskellä, ja hän on siinä paljon lahjakkaampi kuin minä olin hänen iässään. Ihailen häntä hirveästi, mutta tietysti haluan myös varjella häntä.
Siskontyttöni on antanut minulle toivoa siitä, että ylisukupolviset taakat voidaan oikeasti purkaa ja niitä voidaan työstää. Hän on näyttänyt, että minun ei välttämättä tarvitse tehdä mitään muuta kuin kuunnella ja olla läsnä.
Minulla ei tarvitse olla vastauksia hänelle eikä minun tarvitse olla ylhäältä katsova viisas hahmo vaan vain ihminen ihmiselle. Se riittää.
Kaikki sisaruksieni lapset ovat minulle rakkaita. Viime aikoina olen tajunnut, että yhteys sukulaisiin on todella tärkeää. Uskon, että ennen minua eläneiden kokemukset vaikuttavat meihin: veressä ja suvussa on asioita, joita jälkipolvet käyvät läpi. Edelleen on myös paljon, mitä ei ymmärretä.”
8. Ajatus: Lopulta pitää nostaa kädet ylös
”Que sera, sera on mahtava lause. Minulla pitäisi olla sellainen mietelausetaulu, jossa se lukee, sillä se mikä tapahtuu, tapahtuu.
Voin vaikuttaa jonkin verran asioihin, mutta lopulta pitää nostaa kädet ylös. Mielestäni on lohdullista, että hyväksyy sen, mihin ei pysty vaikuttamaan.”
9. Haasteet: Erot auttavat uudistumaan ihmisenä
”Erot ovat olleet elämässäni kaikkein raskaimpia ja vaikeimpia juttuja, ne ovat niin suuria menetyksiä ja pettymyksiä. Niiden suhteen minun on pitänyt harjoitella radikaalia hyväksyntää. Koen kuitenkin, että olen osannut kääntää – ja pystyn tulevaisuudessakin kääntämään – ne voitokseni.
Jos päättää kääntää erot voimavarakseen, voi uudistua täysin ihmisenä. Itse asiassa jälkeenpäin voi olla iloinen, että niin kävi, että onneksi tuli ero, onneksi oli se tuska.
Minulla on paljon vaikeita aikoja, koska olen ihminen, joka kokee asiat vahvasti. Sanoisin, että sen vuoksi melkein jokainen päivä on minulle pieni koettelemus.
En ole löytänyt parempaa keinoa selvitä haasteista kuin luonto. Missä vain maailmalla, vaikka olisin suurkaupungissa, minua auttaa, kunhan löydän edes yhden puun tai katson taivaalle.
Kun katson taivaalle, tajuan, kuinka pieni olen, miten vähän aikaa olen lopulta täällä ja miten lopulta kaikki menee ohi. Taivaan katselu rauhoittaa minua hirveästi. Onkin aika hassua, että urani alkoi kappaleesta Pilvet liikkuu, minä en. En vieläkään oikein ymmärrä, mitä se tarkoittaa, mutta luulen, että juuri taivaan katselun aiheuttamia ajatuksiani.”
”Juuri nyt luotan ja nojaan siihen, että tulevaisuuden tuntemattomuus on minulle ok.”
10. Tulevaisuus: Luotan, että elämä kuljettaa
”En ole koskaan ennen ollut elämässä tilanteessa, että tulevaisuus olisi minulle täysi kysymysmerkki. Juuri nyt luotan ja nojaan siihen, että tulevaisuuden tuntemattomuus on minulle ok. Luotan siihen, miten elämä kuljettaa minua.
En tiedä, mitä tapahtuu. Ensimmäistä kertaa en myöskään pakota itseäni suunnittelemaan kaikkea. Minun ei ole pakko olla jotakin tiettyä, eikä mitään ole pakko tapahtua. Minulla on aina ennen ollut hirveän tarkka suunnitelma.
Nyt sitä ei ole edes uralleni. Tiedän kyllä, että laulan ja teen aina lauluja, mutta siinä ei ole mitään tavoitteellista. Tavallaan olen kellunut tyhjän päällä, ja se tuntuu hyvältä.”
Yona tekee loppuvuodesta bändi- tai sinfoniaorkesterikeikkoja sekä intiimejä duokeikkoja.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 9/2025.
