”Voisit olla laihempi”, kollega sanoi nuorelle Irinalle – nyt laulaja kertoo, miksi ei enää reagoisi arvosteluun kuin ennen
Enää Irina ei liiku siksi, että haluaisi muokata kehoaan. Tärkeintä on energinen ja hyvä olo.
Olen 48-vuotias, mikä tuntuu hämmentävältä. Vastahan äitini oli tämän ikäinen! Nyt hän on 66-vuotias.
Minulla ei silti ole ikäkriisiä. Ikä on auttanut siihen, että en jaksa enää kytätä ulkonäköäni. Haluan pysyä kunnossa mutta katsoa itseäni lempeästi. En enää kipuile kehonkuvani ja painoni kanssa kuten nuorempana.
Pari-kolmekymppisenä aloin miettiä, olenko riittävän viehättävä. Se oli uutta, sillä teininä Kauhajoella en ollut epävarma itsestäni. Äitini ei kommentoinut muiden ulkonäköä eikä tietääkseni laihduttanut.
Opiskelin Helsingissä lastentarhanopettajaksi, ja silloisen bändini johtohahmo arvosteli ulkonäköäni. Olin kuulemma hyvä laulaja, mutta voisin olla laihempi.
En ollut silloinkaan ylipainoinen, mutta laihduin entisestään. Pyöräilin pitkiä matkoja, kävin lenkillä ja söin jäävuorisalaattia ananaksella. Tunsin, etten kelvannut.
Nyt kun katson vanhoja kuviani, ihmettelen, miten näin itsessäni vain virheitä.
Irina Saari
on 48-vuotias laulaja, joka asuu Heinolassa puolison ja kahden teini-ikäisen lapsen kanssa. Harrastaa lenkkeilyä, hiihtoa, golfia, salitreeniä ja palapeleja. Yhdeksäs albumi ilmestyy myöhemmin tänä vuonna.
Merkittävä käänne oli, kun 2000-luvun alussa jätin bändin ja soolourani lähti nousuun.
Oman hankalan kokemukseni vuoksi olen halunnut johtaa bändiäni niin, että kaikki voivat tuntea olevansa samanarvoisia. Minulla on ollut sama bändi jo 20 vuotta.
Naiset ovat kautta aikojen miettineet, ovatko tarpeeksi kauniita ja laihoja. Ajattelen, että meidän pitäisi vihdoin nähdä peilistä, miten upeita olemme kaikkine epätäydellisyyksinemme.
”Olen aika erakko ja kaipaan melko paljon omaa tilaa. Kun sain lapseni kolmekymppisenä, tunsin välillä tosi vahvasti, että tarvitsen lisää happea.”
Olen silti yhä aika pakonomainen liikkuja. Minun on päästävä metsään lenkille, hiihtämään tai salille.
Minussa on vähän suorittajan vikaa. En ole jättänyt treenejä väliin, vaikka pohkeet ovat olleet treenistä niin jumissa, että ylämäessä on pitänyt kulkea takaperin.
Enää en kuitenkaan liiku muokatakseni kehoani. Riittää, että vaatteet mahtuvat päälle. Tärkeintä on energinen ja hyvä olo, jonka liikunta saa aikaan. En tiedä mitään, mikä nollaisi päätä paremmin kuin liike.
Lähelläni on aina ollut itsetuntoani nostattavia ihmisiä, joiden seurassa olen saanut olla oma itseni.
Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta. Saan häneltä edelleen huomionosoituksia, kauniita sanoja ja kosketuksia ohimennen, ja ne tuntuvat arvokkailta etenkin niinä kausina, kun olen mörököllimoodissa.
Olen aika erakko ja kaipaan melko paljon omaa tilaa. Kun sain lapseni kolmekymppisenä, tunsin välillä tosi vahvasti, että tarvitsen lisää happea.
Nyt huomaan taas kaipaavani enemmän muiden seuraa. Lapset ovat teinejä, mies käy Helsingissä töissä ja moni ystävä on töissä silloin, kun itse en ole. Koronan jälkeen olen kaivannut sosiaalisiin rientoihin ja illanistujaisiin.
Oleskelen paljon yksin metsikössä, rakennan palapelejä ja kuuntelen äänikirjoja tai musiikkia. Onneksi olen aina viihtynyt tosi hyvin myös itsekseni.
Irinan luottotuotteet
Täydellinen punasävy
Jos en muuten jaksa meikata, laitan kulmat ja huulipunaa. Oranssipunainen sävy on ajattoman kiva. Vähän vastaava on Lumenen Luminous Moisture Matte -puna sävyssä 107 Kehäkukka.
Tukan vahvistaja
Minulla on paljon hiuksia, mutta ne ovat liukkaat ja hennot. Työssäni tukkaani käsitellään paljon. Tämä sampoo vahvistaa niitä.
Edullinen luottoripsari
Rakastan näyttäviä ripsiä! Moni ripsari varisee keikoilla, mutta tämä pysyy. Ripseni ovat melko pitkät ja taipuisat, ja ripsiväri vahvistaa niitä entisestään.
Hellä ja helppo puhdistus
Olen vähän laiska silmämeikin puhdistuksessa ja haluan, että yksi tuote pesee koko meikin. Hellävaraisen puhdistusvaahdon ostan aina uudelleen.
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 1/2024.
