Kun Kimmo oli 5-luokkalainen, tuttu mies houkutteli hänet lääkärileikkeihin – tajusi vasta aikuisena, että kyse oli hyväksikäytöstä
Kimmo Kilpeläistä käytettiin lapsena seksuaalisesti hyväksi. Hän kävi terapiassa läpi häpeän tunteet, kunnes ilolle tuli sijaa.
Viidesluokkalainen Kimmo Kilpeläinen makasi sohvalla housut kintuissa tutun miehen kotona. Mies kosketteli Kimmoa ja nimitti sitä lääkärileikiksi. Leikki tuntui Kimmosta epämiellyttävältä.
Mies esitteli sukuelintään ja yritti saada Kimmoa koskemaan siihen. Palkkioksi hän lupasi karkkipussin. Kimmo kuitenkin kieltäytyi.
Ensin Kimmo oli päätynyt samalla paikkakunnalla asuvan miehen luokse toisen alaikäisen pojan kanssa, koska mies oli tarjonnut karkkia ja luvannut näyttää pornolehtiä. Nuorta poikaa sellainen kiinnosti. Myös ensimmäiset pornovideonsa Kimmo näki miehen luona.
”Se oli hämmentävä kokemus. Miksi nuo aikuiset tekevät noin? Hyi hitto”, Kimmo muistelee reaktioitaan.
Koskettelu alkoi, kun mies pyysi Kimmoa käymään joskus yksin. Kimmo ei muista tarkkaan, montako kertaa hän kävi miehen luona tai kuinka usein koskettelua tapahtui, mutta useampia kertoja.
”Sitten jossain kohtaa tajusin, ettei tämä voi olla normaalia tai ok.”
Sen jälkeen Kimmo lakkasi menemästä miehen luokse.
Kimmo Kilpeläinen, 47
Työ: konsultti
Asuu: Riihimäellä
Perhe: vaimo, kaksi teini-ikäistä lasta ja kaksi bonuslasta sekä koira
Kimmosta tuntuu, että lapsuudenkodissa ei puhuttu ja erityisesti vaikeat asiat lakaistiin maton alle.
Kun Kimmo ymmärsi, että oli tapahtunut jotain sopimatonta, hän pelkäsi, että isä suuttuu ja antaa selkään. Kimmo piti salaisuuden itsellään ja sulkeutui.
”Syytin itseäni siitä, että olin mennyt miehen luo. Pidin itseäni idioottina. Pelkäsin, että olin hölmöillyt.”
Kimmosta tuli suorittaja ja miellyttäjä, joka ulkoisesti hymyili ja hassutteli mutta kantoi sisällään taakkaa. Kipeä kysymys oli, miksi hän oli mennyt miehen luo useita kertoja uudestaan.
”Hain rakkautta, läheisyyttä ja huomiota, joita en kotoa saanut.”
”Mietin, olenko tapahtuneen vuoksi homo. Häpeä oli valtava.”
Kimmon murrosiästä tuli vaikea.
”Saunassa käyminen muiden miesten seurassa oli vaikeaa ja pelkäsin olla alasti. Oma keho hävetti, ja muiden miesten kehot pelottivat. Se oli tosi yksinäistä aikaa.”
Yläasteiässä Kimmo oli epävarma eikä viihtynyt isoissa poikaporukoissa. Ystävyyssuhteet jäivät pinnallisiksi.
”Siihen aikaan viljeltiin homovitsejä. Mietin, olenko tapahtuneen vuoksi homo. Häpeä oli valtava.”
Kimmon ensimmäinen seksikerta oli 18-vuotiaana. Tyttö jätti Kimmon seuraavana päivänä.
”Ajattelin, että olen ihan paska, enkä ansaitse rakkautta. Kätkin pahan olon sisälleni samalla tavalla kuin hyväksikäytön. Yritin vain jaksaa ja hymyillä.”
Toiselle tyttöystävälle Kimmo rohkeni ensimmäistä kertaa kertoa, että oli tullut lapsena hyväksikäytetyksi.
”Hän sanoi, että ’hyi helvetti, sä olet kuvottava’. Se satutti pahasti. Sulkeuduin vielä enemmän ja ajattelin, että kaikki oli omaa syytäni.”
Myöhemmin Kimmo on ymmärtänyt, ettei 1990-luvun alussa moni edes uskonut, että poikiakin voidaan hyväksikäyttää. Poikien ajateltiin olevan fyysisesti vahvoja ja hyväksikäytetyksi tulemisen oma syy.
22-vuotiaana Kimmo tapasi nykyisen ex-vaimonsa, jonka kanssa hänellä on kaksi teini-ikäistä lasta. Avioero oli vaikea.
erokriisissä kimmo ymmärsi ensimmäistä kertaa sen, mitä hänelle oli lapsena tapahtunut. Pariterapiassa puhuttiin vanhempien ja isovanhempien suhteesta.
”Ensin tajusin, miten vanhempien suhde oli vaikuttanut minuun. Sitten muistin hyväksikäytön.”
Pian Kimmo meni myös yksin terapiaan. Myöhemmin hän pääsi Kelan tukemaan kolmivuotiseen kuntoutuspsykoterapiaan.
Terapiaa Kimmo pitää upeana kokemuksena.
”Kirjoitin vihakirjeen tekijälle. Tunnistin myös omia vääristyneitä ajattelutapojani ja käyttäytymismallejani ja aloin ymmärtää, miten minusta tuli minä.”
Lisäksi Kimmo tajusi, miten kapeasti hän oli tuntenut tunteitaan. Hänen piti ensin tuntea surua ja häpeää, ennen kuin hän alkoi löytää suurempia ilon tunteita.
”Kohtasin sisäisen pikkulapseni ja menin syvälle häpeään. Sieltä lähdin ylöspäin. Pikkuhiljaa alkoi tulla päiviä, jolloin vain tanssahtelin luonnossa ja hymyilin.”
”Pitkään luulin, että onni tulee ulkoa, mutta se tuleekin siitä, että rakastaa itseään. Siihen rinnalle voi tulla toinen.”
Kimmo tapasi nykyisen kumppaninsa kolme vuotta sitten. Häitä vietettiin viime elokuussa.
Kimmo ei usko, että nykyinen parisuhde olisi niin toimiva, ellei hän olisi ensin käynyt läpi hyväksikäytön aiheuttamaa traumaa.
”Pitkään luulin, että onni tulee ulkoa, mutta se tuleekin siitä, että rakastaa itseään. Siihen rinnalle voi tulla toinen.”
Kimmo on aikuisena kertonut tapahtuneesta läheisilleen, mutta muille vain valikoidusti, koska ihmiset yleensä järkyttyvät kuulemastaan. Uudelle puolisolle hän kertoi hyväksikäytöstä jo suhteen alkumetreillä.
”Hän otti asian hyvin avoimesti vastaan. Puhuimme siitä, miten se on vaikuttanut minuun.”
Suurimpia muutoksia Kimmo on havainnut itsetunnossaan ja seksuaalisuudessaan.
”Nykyisin en häpeä kehoani tai pelkää läheisyyttä.”
Kimmosta tuntuu, että terapian seurauksena hänestä on tullut myös parempi isä 15- ja 17-vuotiaille pojilleen.
”Olen tehnyt paljon poikieni kanssa, kuten käynyt uimassa ja sanonut, että he ovat rakkaita, mutta en aiemmin osannut olla syvällisesti läsnä.”
Nyt Kimmolla on heidän kanssaan läheinen, hyvä suhde. Hiljattain Kimmo kertoi hyväksikäytöstä myös pojilleen. Hänestä tuntui, että nyt pojat olivat jo sen ikäisiä, että voisivat ymmärtää.
”Istutin heidät alas ja kerroin, että tämän takia olen ollut aika pidättyväinen, mutta ettei tapahtunut enää vaivaa. Olen joutunut rikoksen uhriksi, mutten anna sen määrittää elämääni.”
Kimmo kuuli aikuisena, että hänen hyväksikäyttäjällään oli muitakin uhreja. Mies tuomittiin, ja nyt hän on jo edesmennyt.
”Sain tietää, että hän oli kehitysvammainen eikä hänellä ollut aikuisen älykkyyttä tai tilannetajua. Olen antanut hänelle anteeksi. Se oli iso asia.”
Jo edesmenneelle isälleen Kimmo ei ehtinyt kertoa tapahtumasta, mutta äidilleen hän kertoi. Hän ei kanna vanhemmilleen kaunaa siitä, että nämä eivät pystyneet suojelemaan häntä.
Kimmo ajattelee, että hyväksikäytöstä puhuminen voi tuoda valoa jollekin saman kokeneelle. Hän voi esimerkillään näyttää, että asiasta voi päästä yli.
”Vielä nelikymppinen mies voi kasvaa ja lähteä hakemaan apua.”
Yli häpeästä
On tavallista, että mieli työntää vaikeat tapahtumat syrjään, sanoo psykoterapeutti Henna Aira.
”On tavallista, että seksuaalista hyväksikäyttöä kokenut ei myöhemmin muista tapahtunutta, varsinkin, jos kaltoinkohtelu on tapahtunut lapsuudessa. Osa ei ymmärrä joutuneensa rikoksen uhriksi. Moni syyttää itseään ja kokee syvää häpeää.
Hyväksikäyttöä kokeneella voi olla erilaisia oireita, kuten vireyden vaihtelua, mielialaoireita tai kipuja. Usein apua haetaan niihin. Kun asiaa tutkitaan terapiassa, mennyt voi palautua mieleen.
Tunteiden tunnistaminen ja säätely voi olla vaikeaa: tunteet voivat joko olla piilossa tai toisaalta vaikkapa vihanpurkaukset olla rajuja. Osa hakee helpotusta pahaan oloon päihteistä. Joskus elämä voi näyttää ulospäin normaalilta mutta on kovin suorituskeskeistä.
Hyväksikäyttöä kokenut saattaa ajautua rajoja rikkoviin ihmissuhteisiin, koska sellainen voi tuntua tutulta. Ihmissuhteet voivat olla riitaisia ja koko elämä ailahtelevaa. Hän voi tuntea arvottomuutta.
Seksuaalisuudessakin trauma voi näkyä rajattomuutena mutta myös haluun liittyvinä vaikeuksina, kipuina seksin aikana tai kyvyttömyytenä olla toista lähellä.
Toivoa toipumisesta on aina. Jotkut saavat apua psykoterapiasta, mutta esimerkiksi vakavien mielenterveysoireiden hoidossa käytetään usein myös lääkitystä.
Apua saa esimerkiksi työterveyshuollosta, kriisikeskuksista ja Suomen Delfins -järjestöstä, joka auttaa lapsena seksuaaliväkivaltaa kokeneita ja heidän läheisiään. Tärkeintä on ottaa ensimmäinen askel ja uskaltautua hakemaan apua.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 09/2025.
