Opettele sietämään kylmää - Lue, kenelle kylmä on hyväksi ja kenelle se voi olla vaarallista
Oikeanlaiset varusteet tekevät ulkoilusta mukavaa kovissakin pakkasissa. Siksi myös vilukissa voi oppia pitämään talvesta.
Kumpi on pahempi, hirmuhelle vai -pakkanen? Jos asiaa tarkastelee ihmisen mahdollisuuksista selviytyä poikkeuksellisissa olosuhteissa, vastaus on selvä: hirmupakkanen on helpompi.
Kovalla helteellä kehon pitäminen viileänä on huomattavasti haastavampaa kuin kehon pitäminen lämpimänä kovalla pakkasella. Oikein valituissa varusteissa kovakaan pakkanen ei välttämättä häiritse ollenkaan. Mutta senhän monet meistä suomalaisista jo tiesimmekin.
Työterveyslaitoksen johtavan tutkijan Juha Oksan mukaan kylmyys saa ihmisissä aikaan hyvin samankaltaisia fysiologisia reaktioita. Normaalisti kehon sisäosien lämpötila on noin 37 astetta. Kun ihminen oleskelee kylmässä pitkään, sisäosien lämpötila saattaa alkaa laskea. Silloin keho pyrkii suojelemaan elintärkeitä toimintoja ohjaamalla verenkiertoa uudelleen.
Verenkierto keskittyy kehon sisäosiin ja heikkenee ääreisosissa, kuten varpaissa, sormissa ja korvalehdissä.
”Kyseessä on useiden tuhansien vuosien aikana kehittynyt suojamekanismi, jolla keho takaa eloonjäämisen. Ihminen ei kuole, jos sormet tai varpaat jäähtyvät. Jos sydän jäähtyy, elämä loppuu nopeasti.”
Kun keho jäähtyy, myös sydämen syke ja verenpaine alkavat nousta. Lihasvärinän avulla keho pyrkii lisäämään lämpöä, mikä lisää energiankulutusta. Jäähtymisen seurauksena toimintakyky ja tarkkaavaisuus heikentyvät, lihasvoima vähenee ja liikkeet muuttuvat entistä hitaammiksi.
Terveille ihmisille vähän aikaa kestävä jäähtyminen ei ole kovin haitallista. Useimmiten siitä selviää vilun tunteella, joka menee sisätiloissa nopeasti ohi. Sen sijaan sydän- ja verisuonitauteja tai hermostoperäisiä tauteja sairastaville jo lyhytaikainen jäähtyminen voi olla vaarallista.
”Heidän kannattaa kiinnittää erityistä huomiota lämpimään pukeutumiseen.”
Kehon sisäosien voimakas jäähtyminen on vaarallista kaikille ihmisille. Jos sisäosien lämpötila laskee 36,5 asteeseen tai sen alle, kognitiivinen toiminta heikentyy nopeasti.
Jos taas sisäosien lämpötila laskee 35,5 asteeseen tai sen alle, tajunta hämärtyy jo huomattavasti. Hengenvaara on lähellä, jos sisäosien lämpötila pääsee laskemaan 32 asteeseen.
Vaikka kehon jäähtyminen vaikuttaa ihmisiin fysiologisesti yleensä melko samankaltaisesti, suhtautuminen kylmyyteen vaihtelee paljon. Kun toiset odottavat innolla pääsevänsä talviseen luontoon kirmaamaan, toiset vetäytyvät yhä syvemmälle kotipesäänsä.
Kun keho jäähtyy, myös sydämen syke ja verenpaine alkavat nousta.
Kylmänsietokykyä voi kuitenkin tietoisesti parantaa, jolloin myös ulkoilu tuntuu entistä nautinnollisemmalta. Kehoa täytyy vain altistaa kylmälle riittävän usein ja riittävän pitkään, jotta se ehtii tottua siihen.
Suurin osa ihmisistä tottuu sään kylmenemiseen muutamassa viikossa. Oksan mukaan tarkkoja ohjeita kylmänsietokyvyn parantamiseen on mahdotonta antaa. Sopeutuminen on hyvin yksilöllistä.
”Helpoin tapa parantaa omaa kylmänsietokykyä on liikkua säännöllisesti ulkona, jolloin keho sopeutuu vähitellen kylmenevään säähän.”
Mitä voimakkaammin kylmälle altistuu, sitä nopeammin ja tehokkaammin siihen sopeutuu. Siksi esimerkiksi talviuinti on erinomainen keino parantaa omaa kylmänsietokykyä, jos se tuntuu muuten houkuttelevalta harrastukselta.
”Kylmä vesi jäähdyttää kehoa 25 kertaa nopeammin kuin kylmä ilma. Talviuinti on keholle melko rankka tapa altistua kylmälle, mutta se myös totuttaa siihen nopeasti.”
Oksa ei kuitenkaan suosittele aloittamaan talviuintiharrastusta yhtäkkiä keskellä kylmintä talvea. Parasta on aloittaa kylmään veteen sopeutuminen kesän loppupuolella ja käydä syksyn ja talven mittaan säännöllisesti vähintään kastautumassa.
Jos talviuintiharrastuksen haluaa aloittaa keskellä talvea, kylmään veteen on hyvä totutella käymällä ensin kylmissä suihkuissa.
”Kehon kannalta on hyvä, että altistuksen voimakkuutta kasvattaa vähitellen.”
Takavuosien tapa juosta talvella t-paidalla tai kokonaan ilman paitaa on myös tehokas tapa parantaa kylmänsietokykyä.
Kun harrastuksen aloittaa talviuinnin tapaan vähitellen sään ollessa vielä leuto, keholla on runsaasti aikaa sopeutua lämpötilan muutoksiin.
Kaikille voimakkaat kylmäaltistukset eivät kuitenkaan sovi. Varsinkin sydän- ja verisuonitauteja ja hermostoperäisiä tauteja sairastavien on hyvä keskustella harrastamisen aloittamisesta lääkärin kanssa.
vaikka kylmäaltistus olisi säännöllistä, ihmisten kylmänsietokyky on kaikesta huolimatta yksilöllinen. Samassa lämpötilassa yksi palelee ja toinen hikoilee. Syy voi löytyä sukupuolesta tai iästä.
Keskimäärin miehet sietävät kylmää paremmin kuin naiset, koska miesten verenkierto on tehokkaampi ja heillä on enemmän lämpöä tuottavaa lihasmassaa. Samoista syistä nuoret sietävät kylmää iäkkäitä paremmin. Nuorten verenkierto on tehokkaampi, ja heillä on enemmän lihasmassaa. Siksi erityisesti iäkkäät naiset ovat usein alttiita palelemaan.
Aina iäkkäät eivät kuitenkaan palele, vaikka heidän kehonsa jäähtyisi jopa haitallisen paljon. Se johtuu siitä, että ikääntyessä kehon lämpötuntemuksen aistiminen saattaa heikentyä. Silloin kehon sisäosien lämpötila voi päästä jäähtymään ilman, että ihminen itse on siitä kunnolla tietoinen.
Seurauksena voi olla esimerkiksi toimintakyvyn heikentymistä. Siksi iäkkäiden on hyvä kiinnittää erityistä huomiota lämpimään pukeutumiseen.
Mitä voimakkaammin kylmälle altistuu, sitä nopeammin siihen sopeutuu.
Ystävystyminen kylmän kanssa on mahdollista, olivatpa lähtökohdat millaiset tahansa. Vilukissankaan ei tarvitse pelätä talvea, kunhan varustautuu siihen kunnolla.
Talvipukeutumisessa avainsana on kerrostaminen. Alusasun on hyvä olla kosteutta läpäisevä, ja välikerroksissa kannattaa suosia villaa. Niiden päälle on hyvä pukea tuulenpitävä takki. Ensimmäisinä jäähtyvät kädet, jalat ja pää on syytä suojata erityisen hyvin.
”Kerrospukeutuminen on avain mukavaan talviulkoiluun. Mitä enemmän vaatteiden väliin jää ilmaa, sitä paremmin pysyy lämpimänä.”
Taukoja varten kannattaa ottaa mukaan lämmintä juotavaa ja ylimääräinen vaatekerros tai vaikka avaruushuopa, joka estää kehon jäähtymistä.
Alkoholin käyttöä ja tupakointia on syytä välttää ennen kylmälle altistumista, koska molemmilla päihteillä on verisuonia supistava vaikutus. Ne voivat siten nopeuttaa kehon jäähtymistä.
Kylmästä on hyötyä
Vaikka kylmään suhtaudutaan usein kielteisesti, siitä voi olla myös paljon apua eri tilanteissa.
Kylmähoito lievittää kipua. Sen takia kylmäpakkaus on oiva ensiapu venähdyksiin, tulehduksiin ja muihin äkillisiin vammoihin.
Monilla reumaatikoilla nivelen kylmähoito vähentää kipua ja tulehdusta. Se voi auttaa tekemään esimerkiksi liikuntasuorituksen kivuttomammin.
Kehon jäähdyttäminen auttaa palautumaan fyysisestä suorituksesta, sillä se heikentää elimistön tulehdusreaktiota. Treenin jälkeen voi esimerkiksi käydä viileässä suihkussa. Hyvä keino jäähdyttää lihasta on laittaa hetkeksi sen päälle pyyheliinan sisälle kääritty jääpalapussi.
Vammojen paranemista voi nopeuttaa vaihtelemalla kylmä- ja lämpöhoitoa. Kipeää kohtaa voi ensin viilentää esimerkiksi kylmäpussilla muutaman minuutin, jotta alueen tulehdusreaktio heikentyy. Sen jälkeen aluetta voi kuormittaa kevyesti liikkumalla, jotta alueen verenkierto lisääntyy. Halutessaan kylmä- ja lämpöhoidon voi vielä toistaa pari kertaa.
Vinkit antoi johtava tutkija Juha Oksa Työterveyslaitokselta
Juha Oksa
on kuormitus- ja lämpöfysiologian dosentti, joka työskentelee johtavana tutkijana Työterveyslaitoksella. Hänen tehtävänään on pyrkiä vähentämään työstä aiheutuvia tuki- ja liikuntaelinvaivoja.
Talvisin Oksa pulahtaa mökillä usein saunasta avantoon ja liikkuu muutenkin mielellään paljon luonnossa. Taukoja varten hän pakkaa reppuun ison takin tai avaruushuovan, jotta keho ei pääse jäähtymään liikaa.
