Kun ihmiselle tapahtuu jotain käsittämätöntä, järki ei suostu tulemaan avuksi heti. Ensimmäisenä käynnistyy kieltämisen vaihe, jonka tehtävä on suojella ihmistä liian suurilta tunteilta.
– Ihminen sekoaisi, jos koko tunnemyrsky vyöryisi mieleen. Tarkoitus on saada lisää aikaa, sanoo terveydenhuollon tohtori ja psykoterapeutti Liisa Salmenperä.
Salmenperä tietää, mistä puhuu. Hän on ohjannut leskeksi jääneille tarkoitettuja Eläkeliiton sopeutumisvalmennuskursseja 25 vuotta. Vuosikymmenien aikana hän on auttanut tuhansia leskiä löytämään toivoa elämäänsä. Suru on Salmenperän mukaan kuin pimeä huone. Jos sen ovea raottaa ja päästää valoa sisään, pienikin valonpilkahdus riittää näyttämään tien pois pimeydestä.
Elämää betonimyllyssä
Suruprosessissa kovat pyörteet ja suvantokohdat vuorottelevat kuin koskessa, Salmenperä kuvailee. Jokainen päivä tekee työtä ihmisen puolesta, vaikka se ei leskeyden alussa tunnukaan siltä.
– On vain luotettava prosessiin.
Ihmisten voimavarat ja taidot vaihtelevat, mutta alussa surureaktiot ovat usein samanlaisia. Joku voi huutaa, toinen on täysin hiljaa ja kolmas kävelee ympyrää.
Kieltämisen jälkeen tulevat suuret tunteet. Silloin elämänhallinta voi järkkyä.
Ei voi lähteä kauppaan, koska pelottaa, että joku tulee vastaan ja alkaa itkettää. Olo on kuin olisi betonimyllyssä, joka jyrää ja jauhaa joka suuntaan.
Tunnemyrskyn jälkeen koittaa usein ikävän ja kaipauksen sävyttämä muisteluvaihe. Milloin mentiin naimisiin, mitkä olivat viimeiset sanat, ehdinkö sanoa kaikki tärkeät asiat ja että rakastan?
Muisteluvaihetta seuraa usein kiukku. Se voi kohdistua vaikkapa väärin toimineisiin ambulanssikuskeihin. Myös kuolleelle puolisolle saattaa olla vihainen: miksi kuolit ja jätit minut selvittämään kaiken kamaluuden yksin! Jumalalle voi vihoitella: miksi teit minulle tällaisen tempun!
Kiukku vaihtuu pikkuhiljaa turtumukseksi ja syväksi väsymykseksi, joka ei lähde nukkumalla. Mikään ei kiinnosta eikä mitään jaksa tehdä. On kuin musta, painava peitto olisi heitetty päälle. Tämän vaiheen tarkoitus on antaa lepoa, mutta väsymyksen värittämä vaihe voi johtaa myös masennukseen.
Jos alakulossa liukuu tietyn rajan yli, painuu ja uppoaa pohjaan. Erakoituminen, oman kuoleman jatkuva miettiminen ja valtava ahdistuneisuus ovat merkkejä rajalla olosta.
Silloin kannattaa mennä lääkäriin tai hakea kriisiapua. Yksin ei kannata jäädä.
Syntyy uusi identiteetti
Apua voi saada muilta saman kokeneilta. Vertaistukiryhmissä saa kerrata tarinaansa ilman pelkoa läheisten ja ystävien rasittamisesta.
Seurakunnissa kokoontuu sururyhmiä, sosiaalisessa mediassa voi keskustella useissa ryhmissä, muun muassa Facebookin Nuoret Lesket -ryhmässä. Samoin Eläkeliitto järjestää leskille sopeutumisvalmennuskursseja.
Suruprosessi etenee väsymyksestä sopeutumiseen ja uuden identiteetin luomiseen. Yhtäkkiä leski huomaakin, että nauttii kukista ja keväästä, kahvin tuoksusta.
Suru tekee meissä työtä käsittämättömällä viisaudella ja saa meidät sopeutumaan. Ihminen alkaa hallita elämäänsä, käy töissä ja kaupassa. Illalla hän voi antaa itselleen luvan muisteluun.
Joku selviytyy surusta paremmin kuin toinen. Sitä selittää vahva sosiaalinen verkosto. Silti yksikin hyvä ihminen lähipiirissä riittää, Salmenperä sanoo. Selviytymisessä auttavat myös optimistinen luonne ja elämänkokemus.
Puhu kuolemasta etukäteen
Lesken voimia koetellaan monin tavoin. Hautajaisjärjestelyt tuntuvat usein ylivoimaisilta raastavan surun keskellä, mutta ketään ei voi jättää maan päälle.
Leskeä helpottaa, jos hän tietää, millaiset hautajaiset puoliso olisi toivonut: isot vai pienet, hautaamisen vai tuhkauksen. Salmenperä kehottaakin puhumaan kuolemasta puolison kanssa hyvissä ajoin ja tekemään ainakin hoitotahdon ja testamentin.
Kuolema on valtavan työläs asia. Lesken on kuoletettava pankkikortteja, kauppojen bonuskortteja ja lopetettava puhelinliittymiä. Perunkirjoitus pitää toimittaa kolmen kuukauden sisällä kuolemasta. Verottajalta voi hakea lisäaikaa, mutta se on perusteltava hyvin.
Voimia tarvitaan hautajaisten jälkeenkin. Arki voi sisältää monia yllätyksiä. Suru voi kestää odotettua pidempään ja sosiaalinen verkosto muuttua.
Ystäviä kaikkoaa. Leski saatetaan kokea kolmanneksi pyöräksi – tai jopa kilpailijaksi.
Suruun voi liittyä myös katkeruutta. Leski jää kiinni tuskaansa ja tankkaa voimaa kielteisyydestä. Se on Salmenperän mukaan merkki siitä, että surun käsittely on kesken.
Viiltävä kipu väistää kyllä
Surua ei voi ohittaa. On rohkeaa elää se läpi ja ottaa uudenlainen elämä vastaan. On myös muistettava pitää huolta itsestä.
– Suosittelen kaikille leskille terveystarkastusta ensimmäisen vuoden aikana. Arkeen kannattaa tehdä hyvät rutiinit. Mene nukkumaan ajoissa, käy lenkillä ja syö hyvin.
Surun tunteita saa ja kannattaa näyttää, vaikka muut eivät aina pystyisikään ottamaan niitä vastaan. Leskeksi voi lopulta päätyä milloin tahansa ja kuka tahansa. Se on suurin asia, jonka Salmenperä on leskiltä oppinut.
Suru muuttuu ajan myötä kauneudeksi sieluun, eikä aiheuta enää viiltävää kipua ja tuskaa. Salmenperä kehottaa luottamaan siihen.
Ihminen sopeutuu ja näkökulmatkin muuttuvat, kun uskaltaa tarkastella elettyä elämää kiitollisuuslinssien läpi.
Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 1/2020.
