Kalle, 47, hankki lapsen toisen naisen kanssa – ei saanut lasta vaimonsa kanssa: ”Se oli elämäni onnellisin päivä”
Kalle Nevala yritti saada lapsen vaimonsa kanssa, mutta päätyi lopulta kumppanuusvanhemmuuteen toisen naisen kanssa. Se on parantanut suhdetta myös vaimon kanssa.
Sukset olivat valmiina ja sää täydellisen aurinkoinen. Kalle Nevala ja hänen vaimonsa olivat juuri lähdössä nauttimaan kevään viimeisistä hiihtokeleistä Kemijärven Peurakankaan maastossa, kun puhelin soi.
Soittaja kertoi tehneensä raskaustestin, joka näytti positiivista.
”Hymyilin koko kympin lenkin ajan. Tuntui, että suksi luisti paremmin kuin koskaan – suorastaan liitelin eteenpäin. Elämä tuntui merkitykselliseltä.”
Nyt Kallen poika on yhdeksän kuukauden ikäinen. Pojan biologinen äiti ja Kalle hankkivat lapsen kumppanuusvanhempina.
Kalle ei ole aikuisiällä arkaillut tehdä, mitä haluaa. Hän on perustanut Vihreä Älyenergia -sähköyhtiön, julkaissut elämäkerran omakustanteena, elänyt välillä ilman vakituista kotia.
Lapsen hankkiminen kumppanuusvanhemman kanssa tuntui taas yhdeltä mahdollisuudelta.
”Elämässäni tärkeitä asioita ovat parisuhde ja side lapseen, mutta ei niiden tarvitse olla yksi ja sama yksikkö”, Kalle miettii
Samaan aikaan, kun Kalle istuu olohuoneensa nojatuolissa pohtimassa tietään isäksi, äiti ja mami puuhailevat pienokaisen kanssa eteisaulassa. Pian he lähtevät yhdessä ulkoilemaan.
Biologinen äiti on äiti. Kallen vaimo on mami.
”Lapsella on monta rakastavaa syliä, ja se on hienoa.”
Mitä tarkoittaa kumppanuusvanhemmuus?
- Kumppanuusvanhemmuus on vanhemmuuden jakamista ilman vanhempien välistä rakkaussuhdetta. Se perustuu sopimukseen ja jaettuun toiveeseen jälkikasvusta.
- Se antaa mahdollisuuden perustaa perhe, vaikka elämänkumppani puuttuu tai yhteistä lasta kumppanin kanssa ei voi saada.
- Yleensä kumppanuusvanhemmat tekevät aiesopimuksen, jossa sovitaan vanhempien välistä rooli- ja vastuujaosta. Sopimus on siviilioikeudellisesti sitova.
- Juridisia vanhempia lapsella voi olla vain kaksi mutta huoltajia, kasvattajia ja tosiasiallisia vanhempia useita.
- Vanhemmuuskumppanin voi löytää esimerkiksi Sateenkaariperheet ry:n ylläpitämältä kumppanuusvanhemmaksi.fi-sivustolta.
Lähde: kumpppanuusvanhemmaksi.fi
Kalle tapasi vaimonsa baarissa Oulussa parikymmentä vuotta sitten. Elämä oli alusta asti liikkuvaista.
He tekivät töitä etänä ja viettivät toisinaan pitkiä aikoja Espanjassa. Välillä he asuivat vaimon vanhempien luona. Hetkittäin esiin noussut ajatus lapsesta jäi taka-alalle, kun elämä täyttyi kaikesta muusta.
Noin kymmenen vuotta sitten pariskunta huomasi haluavansa sittenkin lapsen. Kalle oli 37-vuotias ja vaimo 40.
Kun asia ei edennyt luonnonmukaisesti, siirryttiin hedelmöityshoitoihin. Ne kestivät kaksi vuotta ja olivat raskaat. Toinen hoitojakso päättyi keskenmenoon, eikä vaimo halunnut enää jatkaa.
”Aloitimme kai liian myöhään”, Kalle miettii.
”Vaimo oli pettynyt ja surullinen. Itse pohdin aika nopeasti, että tämä on ihan ok – meidän elämämme meni näin.”
Kalle keksi uuden keinon kokea isyys ja tarjoutui sukusolujen luovuttajaksi. Hän ei kuitenkaan kelvannut – sperma ei kestänyt pakastamista.
”Vakuutuimme molemmat pian, että kumppanuusvanhemmuus voisi olla meidän juttumme.”
Arki jatkui. Kallen yrityksellä meni hyvin. Vaimo alkoi opiskella uutta alaa, josta oli haaveillut. Toisinaan se kuitenkin kävi mielessä: mitä, jos tässä olisi joku pikkutyyppi.
Viime vuonna Kalle näki Urheiluruudussa jutun kumppanuusvanhemmuudesta ja innostui heti, samoin vaimo.
”Olemme yleensä jin ja jang: minä olen innostuja ja vaimo harkitsevampi. Tällä kertaa vakuutuimme molemmat pian, että tämä voisi olla meidän juttumme.”
Kalle loi profiilin kumppanuusvanhemmuussivustolle. Hän korostaa, että suhteessa pitää olla vankka luottamus. Hän olisi luopunut ideasta, jos puoliso olisi vähänkään epäröinyt.
”Jos parisuhde ei ole kunnossa, toinen voi epäillä, kiinnostuvatko kumppanuusvanhemmat toisistaan.”
![[Kalle sanoo, että uusi lapsi on mahdollinen, jos sopiva äiti löytyy. Sama äiti ei ole käytettävissä, sillä se olisi hänelle jo kolmas lapsi.] Kalle näki Urheiluruudussa jutun kumppanuusvanhemmuudesta ja innostui heti. Samoin kävi hänen vaimolleen.](https://assets.eeva.fi/elvis/file/96movYsxqVDAAhyGcrTuor/*/NMF0925_kalle_kumppanuusvanhemmuus_0014_1760418381698_Mp8P3.jpg?w=3840&q=75)
Alkuun oli hiljaista. Matchejä ei syntynyt. Kalle mietti, mitä vikaa profiilikuvassa oli.
”Profiilit ovat kuin Tinderissä konsanaan. Sivusto on aika ulkonäkökeskeinen, ja naisilla ikä ratkaisee, tietysti. Minulla oli se etu, että hakualueeni oli koko maa. Meillä ei ollut sillä hetkellä kiinnekohtaa, joten olimme valmiit muuttamaan melkein minne vain.”
Välillä Kalle testasi, miten käy, jos jättää mainitsematta vaimosta. Matchejä alkoi tulla.
”Siellä etsittiin ehkä muutakin kuin isää.”
Kalle viestitteli yli 20 äitiehdokkaan kanssa ennen kuin sopiva löytyi. Hän sanoi kiitos ei esimerkiksi naisparille, joka ehdotti, että isä pääsisi tapaamaan lasta vasta tämän täytettyä 18.
Hän toivoi, että lapsen tuleva äiti pystyisi kirjoittamaan itsestään syvällisesti. Hän ei halunnut tuhlata aikaa turhiin tapaamisiin.
”Kysyin ehdokkailta, miten sinusta tuli sinä. Siinä vaiheessa osasta ei enää kuulunut. Mielestäni syvällisemmät kysymykset kuuluvat asiaan, sillä tässä pitää tutustua ihmiseen lyhyessä ajassa. Seurustelukumppanin kanssa harva hankkii lasta näin pian, vaan toiseen ehtii tutustua vähitellen ennen isoa päätöstä.”
Tuleva äiti oli kivannäköinen ja päämäärätietoinen. Keskustelu rullasi heti. Ensimmäisen videotapaamisen jälkeen Kalle ja vaimo tiesivät, että nyt se on löytynyt.
![[[Image] Kalle näki Urheiluruudussa jutun kumppanuusvanhemmuudesta ja innostui heti. Samoin kävi hänen vaimolleen.] Kalle sanoo, että uusi lapsi on mahdollinen, jos sopiva äiti löytyy. Sama äiti ei ole käytettävissä, sillä se olisi hänelle jo kolmas lapsi.](https://assets.eeva.fi/elvis/file/4joWSggsaEm9OVWojTezww/*/NMF0925_kalle_kumppanuusvanhemmuus_0013_1760418453071_UE2zq.jpg?w=3840&q=75)
Lapsi sai alkunsa muumimukimenetelmällä. Jo ennen sitä kolmikko sopi kirjallisesti useista lapsen hoitoon ja kasvatukseen liittyvistä asioista. Esimerkiksi siitä, kuinka paljon aikaa lapsi viettää kummankin luona.
Tulevalla äidillä oli joitakin periaatteita, jotka olivat karsineet osan isäkandidaateista. Hän esimerkiksi toivoi lapsen käyvän aikanaan Steiner-koulun. Kallelle ne eivät olleet ylitsepääsemättömiä.
”Ajattelin, että jos mielipiteelle löytyy perusteet, niin miksi vastustaisin.”
Kalle ja vaimo etsivät uuden kodin läheltä tulevan lapsen äitiä. Aluksi koko porukka mietti, voisivatko he kaikki asua saman katon alla.
”Sopivaa taloa ei löytynyt, emmekä lopulta olisi olleet valmiita yhteisasumiseen.”
”Oli mahtava fiilis pitää lasta sylissä. Hän näytti aivan minun kuvaltani.”
Laskettu aika oli vuodenvaihteessa. Kalle oli lomanvietossa pohjoisessa, kun jouluaatonaattona tuli puhelu: vauva on tulossa. Hän sai paikan illan viimeiselle Rovaniemeltä Vantaalle lähtevälle lennolle ja Helsinki-Vantaalta nopeasti taksin kotiin Espooseen.
Pihatie oli niin liukas, että taksi juuttui mäkeen sutimaan. Kalle auttoi hiki päässä työntämään taksia, vaikka olisi halunnut jo hypätä omaan autoonsa ja ajaa sairaalalle.
Hän ehti juuri ajoissa. Synnytysosaston käytävälle kuului lapsen ensimmäinen kirkaisu.
”Oli mahtava fiilis pitää lasta sylissä. Hänellä oli kaikki kunnossa, ja hän näytti aivan minun kuvaltani. Se oli elämäni onnellisin päivä.”
Kun Kalle ajoi kukkakauppaan ostamaan kimpun lapsen äidille, autoradiossa soi Céline Dionin All by myself. Vasta silloin kyyneleet tulvahtivat silmiin.
Oli aika alkaa rakentaa isyyttä ihan oman mallin mukaan. Eihän hänellä oikein ollut isän mallia elämässään. Kallen isä kuoli, kun Kalle oli vuoden vanha. Äidin kuollessa Kalle oli 12. Nuoruusvuodet tuntuivat selviytymisleikiltä: Asuminen 10 vuotta vanhemman velipuolen nurkissa. Muutto omilleen 17-vuotiaana.
”Minä jos joku ymmärrän, miten tärkeät vanhemmat lapselle ovat. Minulta otettiin äiti liian aikaisin pois, eikä isän mallia ollut lainkaan.”
”Iloitsemme rohkeudestamme. Olemme uskaltaneet tehdä ratkaisuja, jotka vievät meitä kohti sitä elämää, jota haluamme elää.”
Toistaiseksi lapsi viettää yöt äidin kanssa. Kalle tapaa häntä monta kertaa viikossa. Kun hän vähän varttuu, hän on noin kolmanneksen ajasta Kallen luona.
Laajennettu perhe teki kesällä junamatkan Kallen appivanhempien luo. Perillä skoolattiin yhdessä. Tuoreet isovanhemmat hyväksyivät järjestelyn muitta mutkitta.
Kalle kokee, että viime vuosi on lähentänyt häntä vaimon kanssa. Tämäkin sanoo elävänsä elämänsä parasta aikaa.
”Kun yritimme turhaan saada lasta, välillemme kasvoi jännite. Nyt se on sulanut. Iloitsemme rohkeudestamme. Olemme uskaltaneet tehdä ratkaisuja, jotka vievät meitä kohti sitä elämää, jota haluamme elää”, Kalle sanoo.
”Kumppanuusvanhemmuus antaa paljon enemmän kuin luulin. Olemme onnekkaita – mutta onnelle pitää antaa tilaisuus. Jos tilaisuuksia ei hae, niitä ei tule.”
Kumppanuusvanhemmuus vaatii Kallen mielestä avointa suhtautumista. Ristiriitoja tulee aina, mutta niitä ei pidä pelätä.
”Useimmiten hankaluuksissa löytyy kulma, jolla pääsee eteenpäin ja kasvaa ihmisenä. Loppupeleissä ihmiset tuppaavat tulemaan toimeen toistensa kanssa.”
Millaisia ajatuksia juttu herätti sinussa?
Juttua on muokattu 17.10. Kalle aloitti vaimonsa kanssa lapsen yrittämisen 10 vuotta sitten, ei 7 vuotta sitten kun jutussa aikaisemmin luki. Lisäksi on tarkennettu lapsen äidin esittämiä toiveita.
