Parantumattomasti sairas Krista Launonen oivalsi, ettei syöpä tee kenestäkään valaistunutta tai parempaa ihmistä
Krista Launonen on sairastanut syöpää neljä vuotta. ”Vaikka syöpä ei ole antanut minulle mitään hyvää, se on vahvistanut positiivista elämänasennettani”, hän kertoo.
”Tavallisena aamuna maaliskuussa 2019 heräsin korvakipuihin. Myöhemmin alkoi pahoinvointi. Minua pyörrytti ja oksensin ulos kaiken. Aluksi lääkärit käskivät vain ottaa Buranaa ja Beroccaa. Pian minua vietiinkin jo kiireellisenä päivystykseen. Silloin tiesin, että jotain on pahasti vialla.
Huhtikuussa sain diagnoosin: minulla on parantumaton myelooma, veren ja luuytimen plasmasoluihin liittyvä syöpä.
Uutinen pysäytti kaiken. Tuntui kuin olisin valahtanut täydelliseen tyhjiöön. Olin sokissa.
Krista Launonen on 50-vuotias taiteen asiantuntija. Hänen ja Susanna Lehmuskosken parantumatonta syöpää käsittelevä Kesken kaiken -kirja ilmestyi syksyllä 2023.
Juuri nyt sairaus on rauhallisessa vaiheessa. Pärjään suun kautta otettavalla lääkityksellä. Arjessani en pääse kuitenkaan unohtamaan sairauttani. Se on läsnä luukipuina, vatsaoireina ja valtavana väsymyksenä eli fatiikkina.
Sairastumisen myötä aika on muuttanut merkityksensä. Asiat tapahtuvat, kun tapahtuvat. En voi ajatella, että huomenna on hyvä päivä, sillä olo muuttuu jatkuvasti.
Syöpää sairastavista puhutaan usein taistelijoina. Se on hanurista. Kukaan ei voi päättää, parantuuko syövästä vai ei.
Monesti myös ajatellaan, että kun ihminen saa tietää kuolevansa, hän jollain tavalla muuttuu, viisastuu ja alkaa jakaa hienoja neuvoja. Todellisuudessa syöpä ei tee kenestäkään valaistunutta tai parempaa ihmistä. Päinvastoin, usein se nostaa pintaan vihaa ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.
Syövällä ei ole mitään opettavaa tai hyvää tekevää voimaa. Olisin pärjännyt ilman sitä. Jotkut kokevat, että sairastuminen on herättänyt heidät elämään enemmän omannäköistä elämää. Minä olen aina tehnyt rohkeasti asioita, joita olen halunnut. En tarvinnut syöpää siihenkään.
”Syövällä ole mitään opettavaa tai hyvää tekevää voimaa.”
Kuulen usein, kun ihmiset puhuvat, että jokin oli tarkoitettu tapahtuvaksi. Se on naiivia ja petollista. Elämä ei ole reilua. Kuka tahansa voi joutua huomenna sairaalaan ja saada tietää kuolevansa.
Uskon puhtaaseen sattumaan. Vaikka on paljon asioita, joihin voimme vaikuttaa, kaikkea emme voi valita. Se on auttanut minua ajattelemaan, että elämää ei voi kontrolloida. Välillä täytyy sanoa, että ei tämän näin pitänyt mennä. Sitten on pakko hyväksyä ja jatkaa.
Jotta jaksan, pidän kiinni ilahduttavista asioista elämässä. Mietin joka aamu, miten haluan päiväni viettää, jotta se on mahdollisimman hyvää elämää. Nautin taiteesta ja puutarhastani.
Saan voimaa huumorista. Ajattelen, että elämä on järjetön tragikomedia. On traagista, että olen menettänyt monta ihanaa ihmistä aivan liian aikaisin syövälle. Silti voin valita, miten näen maailman.
Vaikka syöpä ei ole antanut minulle mitään hyvää, se on vahvistanut positiivista elämänasennettani. Viimeisten sanojen sijaan haluan lähteä nauraen.
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 11/2023.
