Korkeushyppääjä Ella Junnilan korvapuusteissa on erikoisuus, jolla hän hurmasi tulevan kihlattunsa: ”Tuo pullaan pehmeän maun”
Kun korkeushyppääjä Ella Junnila haluaa jäsentää ajatuksiaan ja tehdä jotakin hyvää, hän aloittaa taikinaterapian.
”Rakkauteni korvapuusteja kohtaan alkoi jo vuosia sitten. Isäni äiti on loistava leipuri, ja hän innosti minutkin leipomaan ollessani pikkutyttö.
81-vuotiaan isoäitini korvapuustit ovat ehdoton suosikkini. En vieläkään osaa imitoida niitä täydellisesti, vaikka olen yrittänyt kauan. Isoäidin korvapuusteissa on ihanan rapea kuori ja pehmeä sisus. Hän saa täytteen sokerin sulamaan niin, että se karamellisoituu herkullisesti.
Isoäidin leipomuksia jäljitellessäni olen kokeillut monenlaisia variaatioita vuosien varrella. Korvapuustit hunajatäytteellä ovat suosikkini. Kokeilin hunajatäytettä hetken mielijohteesta, kun pohdin, millaista vaihtelua saisin lisäämällä jonkin uuden ainesosan.
Korvaan sokerin hunajalla ja joskus lisään kanelin, toisinaan en. Hunajapuustit eivät ole yhtä makeita kuin perinteiset, mutta hunaja tuo pullaan pehmeän maun ja suutuntuman.
Leipoessani käytän täysmaitoa ja voita. Mielestäni lopputulos on silloin kaikkein maukkain ja täyteläisin, sielua hivelevä herkku.
”Mietin kuumeisesti, mitä veisin tuliaiseksi tälle ihanan oloiselle miehelle, johon olin tutustunut yhteisten tuttavien ja urheilupiirien kautta.”
Ilahdutan läheisiäni viemällä heille leipomuksiani. En koskaan mene kylään tyhjin käsin. Itseasiassa hurmasin kihlattuni Mikko Rummukaisen korvapuusteillani jo vuosia sitten.
Asuin silloin Helsingissä ja Mikko Jyväskylässä. Mietin kuumeisesti, mitä veisin tuliaiseksi tälle ihanan oloiselle miehelle, johon olin tutustunut yhteisten tuttavien ja urheilupiirien kautta.
Lopulta totesin, että korvapuustit ainakin osaan. Ne olisivat minun näköisiäni tuomisia.
Matkustin ensitreffeille hänen luokseen junalla, pussillinen vastaleivottuja pullia mukanani. Se toimi hyvin, koska siitä alkoi yhteinen elämämme.
Leipominen on terapeuttista. Siitä muotoutui minulle kotoisa tapa jo nuorena, kun muutin Riihimäeltä Helsinkiin ja aloitin opiskelun Mäkelänrinteen lukiossa. Kun elämässä tulee vastaan tunnekuohuja ja mullistuksia, minä leivon. Se on samalla meditatiivinen hetki, jonka aikana ajatukseni jäsentyvät ja selkeytyvät.
Pidän siitä, että leivontaprosessiin kuuluu monta vaihetta ja se vaatii ajatustyötä: lisäänkö aineet oikeassa järjestyksessä, millaisen täytteen valitsen tällä kertaa, kohoaako taikina oikein? Korvapuustien eteen täytyy nähdä vaivaa: valmista ei tule vain sillä, että kaataa ainekset yhteen kulhoon ja tyrkkää uuniin.
Seuraavaksi haluaisin oppia valmistamaan herkullista toffeeta ja karamellia.
”Kului kymmenen vuotta, ennen kuin suhteeni ruokaan normalisoitui. Nykyään osaan iloita syömisestä enkä tunne ahdistusta tai stressiä herkuttelusta.”
Arjessa teen enimmäkseen kasviksia ja kanaa sisältäviä muhennoksia ja paistoksia. Pidän siitä, että saan laittaa kerralla mahdollisimman paljon erilaisia aineksia samaan kattilaan. Lisukkeeksi keitän pastaa, riisiä tai nuudeleita. Ne ovat helppoja ja nopeita valmistaa, ja ne riittävät useaksi päiväksi.
Nautin valtavasti, kun saan tarjota ihmisille hyvää ruokaa. Pidän aina huolen, ettei kenellekään jää nälkä. Taidan tulla tässä äitiini Ringa Ropoon. Perheessämme on aina osoitettu rakkautta ruualla. Vanhempani ruokkivat minun ja sisarusteni kaveritkin, kun nämä olivat meillä kylässä. Joskus ruokapöydän ääressä oli kymmenenkin ihmistä.
Ammattiurheilijana treenaan paljon mutta en noudata tiukkaa ruokavaliota. Suhtaudun syömiseen nykyisin rennosti, mutta siihen on mennyt kauan aikaa. Sairastin teini-iässä syömishäiriötä. Kontrolloin ja rajoitin syömisiäni.
Kului kymmenen vuotta, ennen kuin suhteeni ruokaan normalisoitui. Nykyään osaan iloita syömisestä enkä tunne ahdistusta tai stressiä herkuttelusta. Olen onnellinen, että osaan nauttia ruuista ja mauista.”
Hunajaiset korvapuustit
noin 30 annosta
• 5 dl täysmaitoa
• 50 g hiivaa
• 2 dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 11/2 rkl kardemummaa
• 2 tl suolaa
• 15–17 dl vehnäjauhoja
• 200 g voita
Täyte:
• noin 75 g voita
• noin 1 dl sokeria
• 2–3 rkl hunajaa
• 2 rkl kanelia
Voiteluun:
kananmunaa
Pinnalle:
raesokeria
1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liuota siihen hiiva. Sekoita joukkoon sokeri, munat, kardemumma ja suola. Vatkaa joukkoon puolet jauhoista. Alusta loput jauhot ja viimeiseksi pehmeä voi. Vaivaa taikina kimmoisaksi.
2. Kohota taikina liinan alla lämpimässä kaksinkertaiseksi, noin 40 minuuttia.
3. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Jaa taikina kahteen osaan.
4. Kauli taikina kahdeksi levyksi (á 30 x 60 cm). Levitä kummallekin levylle puolet pehmeästä voista, sokerista ja hunajasta. Ripottele päälle kanelia. Kääri levyt pitkältä sivulta alkaen tiukaksi rullaksi. Nipistä saumakohta kiinni ja jätä sauma pöytää vasten.
5. Leikkaa rullista vinottain paloja, jotka ovat leveämmältä puolelta 5 cm ja kapeammalta 2 cm. Nosta palat pystyyn kapea puoli ylöspäin. Paina peukaloilla pullan päältä taikinan pohjaan asti.
6. Nosta pullat leivinpaperin päälle pellille ja anna kohota liinan alla noin 30 minuuttia.
7. Voitele pullat munalla ja ripottele pintaan raesokeria.
8. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla 10–12 minuuttia.
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 6/2024.
