Kolumni: Turvasatama
Maiseman katseleminen herättää tunteita ja vaikuttaa oloomme.
Varmasti jokaisella on jokin maisema, jolla on erityinen merkitys. Se voi olla lähellä tai kaukana tai vain omassa mielessä. Se on näkymä, joka kouraisee syvältä. Se on paikka, joka saa ensin sydämen pakahtumaan ja sitten tuo mukanaan levollisuuden, ylpeyden tai hyvän olon, joskus kaikki kolme.
Maisema voi myös vahvistaa kuuluvuuden tunnetta, tuntemusta, että juuri tänne minä kuulun, juuri tämä on minun paikkani, minun turvasatamani.
Minulle tärkeä maisema on kallioinen ranta, jossa ulappa antaa tilaa hengittää. Se rauhoittaa mieleni välittömästä, lähettää lämmittävän, syleilevän virran lävitseni. Siellä saan olla itsekseni vahvistavien, lohduttavien ja tukevien tuntemusteni kanssa.
Onni on, että minulla on useita tällaisia paikkoja. Ne ovat sekä todellisia paikkoja että mielikuvia mielessäni. Ne ovat näkymiä, joihin turvaudun, kun mielessäni myllertää tai energiavarastoni uhkaa tyhjentyä.
Taiteilija Eero Järnefeltille (1863–1937) todennäköisesti koki vastaavanlaisia tunteita Kolin vaaroilla ja niiltä avautuvien avarien näkymien äärellä. Hänellä niihin liittyi myös vahva tunne kuulumisesta tähän maahan, ja näkymä kasvatti sekä ylpeyttä että taistelutahtoa.
Taiteilijan suurikokoisten, mahtipontistenkin maalausten äärellä katsoja pystyy tavoittamaan osan niistä tunteista. Taiteilija otti vapauksia – hän muun muassa yhdisti näkymiä – mutta taiteessa vain lopputulos on tärkeämpi kuin todenmukaisuus.
”Tunnelmamaiseman ajatus on, että maisema vaikuttaa mieleen ja mieli vaikuttaa siihen, miten kuvataan maisemaa”, Ateneumin näyttelyn kuraattori Timo Huusko kertoo.
Teokset kahlitsevat huomion, houkuttelevat pysähtymään - ottamaan tauon ja rauhoittumaan, ne vievät mukanaan vaaran huipulle hengittämään raikasta ilmaa ja nauttimaan tilasta ja vapaudesta. Sillä ei ole väliä, että maalaukset ovat toisen näkemyksiä tai että niissä on jotakin keksittyä. Myös meillä on lupa muokata mielessämme omaa maisemaamme omiin tarkoituksiimme sopiviksi.
Kuten aito luontokokemus, kuvan katselukin synnyttää tunteita ja muistoja, hyviin haluamme palata, huonoja haluamme välttää. Hyviä myös haluamme luoda lisää, ja taiteesta saamme niitä valmiiksi kuratoituina.
Eero Järnefelt Ateneumin taidemuseossa Helsingissä 5.4..–25.8. ja suppeampana kokonaisuutena Tikanojan taidekodissa Vaasassa 23.11.–25.5.
