Järjestin häiden sijasta erobileet – nyt en olekaan naimisissa vaan Tinderissä
Kun elämä muuttuu kertaheitolla, on punnittava tarkkaan, mitä itse haluaa, kirjoittaa Minttu Manninen.
Minua kosittiin kesällä 2023 kahdeksan vuoden yhteiselon jälkeen. Olin odottanut sitä hetkeä monta vuotta. Kaikki oli täydellistä. Italian maaseutu, retki viinitilalle, upea näköalatasanne ja romanttinen kosinta.
Kun palasimme Suomeen, sovimme hääpäivän ja varasimme hääpaikan.
Puoli vuotta myöhemmin istuimme uuden vuoden aattona ravintolassa. Meillä oli todella hauskaa. Nauroimme ja elimme iltaa, kuin se olisi ollut meidän viimeinen yhteinen iltamme – ja niin se lopulta olikin.
Kumpikaan ei sanonut sitä vielä silloin ääneen, mutta molemmat olivat tehneet illan aikana tärkeän havainnon: meillä oli hauskaa yhdessä.
Se johti toiseen havaintoon: meillä ei ollut ollut hauskaa yhdessä pitkään aikaan.
Olimme olleet jo kauan matkalla eri teille, ja sormus oli ollut vain symbolinen lukko välillämme, viimeinen oljenkorsi.
Kohotimme erolle maljat pimenevässä illassa, ja juhla todella tuntui uudelta alulta.
Erokeskustelu oli rakentava, kunnioittava ja surullinen. Olimme tilanteesta samaa mieltä. Siinä oli myös mukana monta muttaa. Yhteinen koira, omistusasunto – niin ja ne häätkin.
Pelkästään muttien takia ei kuitenkaan voi jatkaa yhteiseloa. Se tarkoittaa aina jonkinlaista tyytymistä, ja elämä on liian lyhyt tyytymiseen.
Niinpä huomasin eräänä helmikuun aamupäivänä ripustavani hääkoristeiden sijaan värikkäitä koristeita ikkunaan illan erobileitä varten.
Kutsuin paikalle kaikki läheisimmät ystäväni, sillä halusin puhdistaa ilmaa ja aloittaa uuden, aivan toisenlaisen elämän, josta en vielä vuosi sitten ollut tiennyt mitään.
Kohotimme erolle maljat pimenevässä illassa, ja juhla todella tuntui uudelta alulta.
Terve itsekkyys on tarpeellista, eikä elämän kuulu olla jatkuvaa taistelua.
Usein, kun puhutaan eroista, ihmiset jakautuvat karkeasti ottaen kahteen ryhmään.
Yhdet ovat sitä mieltä, että on tärkeää kuunnella omia tunteitaan ja elää elämää itseään varten.
Toiset ovat sitä mieltä, että ihmiset luovuttavat parisuhteissaan liian helposti ja tavoittelevat loputtomasti onnea, jota eivät koskaan saavuta.
Molemmissa näkökulmissa on puolensa.
Elämästä kuuluu nauttia. Jos se ei onnistu nykyisen kumppanin kanssa, ei ole väärin lähteä tavoittelemaan onnea toisaalle. Terve itsekkyys on tarpeellista, eikä elämän kuulu olla jatkuvaa taistelua. Se voi olla myös uusia kokemuksia, elämyksiä, onnea ja hekumaa.
Toisaalta onnen tavoittelijat voivat kompastua loputtomiin mahdollisuuksiin. Deittisovellukset luovat illuusiota, että jotain parempaa on vielä tulossa. Silloin vaatimukset vastapuolta kohtaan nousevat ja aloilleen asettuminen mutkistuu.
Muistelen kiikkustuolissa mieluummin sitä, kuinka lähdin tuolle matkalle, kuin pohdin taistelun väsyttämänä, olisiko pitänyt lähteä.
Jos ja kun saan itse valita, vietänkö elämäni taistellen vuosikymmeniä kädenlämpöisen parisuhteeni puolesta vai etsinkö rinnalleni ihmistä, joka oikeasti vastaa odotuksiani, valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon.
Matka voi sisältää ihastumisia, eroja, yksinäisyyttä ja hullaantumista. Mutta ainakin se on elämänmakuinen matka.
Muistelen kiikkustuolissa mieluummin sitä, kuinka lähdin tuolle matkalle, kuin pohdin väsyneenä, olisiko pitänyt lähteä.
