Kun olin nuori, fanitin kyynisiä ja alkoholisoituneita miesmuusikoita – kunpa jo silloin olisi ollut Taylor Swift

Bonustytär tuijotti minua kuin olisin juuri paljastanut olevani liskoihminen. En ollut. Olin vain sanonut, että Taylor Swiftin biisit kuulostivat minusta kaikki samalta. Näin bonustyttären miettivän, mihin hän voisi tehdä minusta huoli-ilmoituksen.

Koska en halua olla tämän vuosituhannen versio dinosaurusnaisesta, jonka mielestä Beatlesien rämpytys on ohimenevä hullutus, pyysin bonustytärtä valistamaan minua.

Aloitimme katsomalla Miss Americana -dokumentin. Siinä Taylor kasvaa kiltistä pikkutytöstä vahvaksi aikuiseksi, jolla on ajatuksia, valtaa ja rohkeutta. Yhteisillä automatkoilla bonustytär soitti minulle Taylorin tärkeimpiä biisejä.

Kotiläksynä kuuntelin Swiftiä myös koiralenkeillä ja työmatkoilla. Kun tunnistin ensimmäisen kerran biisin ennen kertosäettä, tuuletin ihan vähän.

Toivon, että minulla olisi nuorena ollut oma taylorswift.

Minä fanitin enimmäkseen miehiä, joita yhdistivät kyynisyys, epäterve suhde alkoholiin ja vaikean ihmisen maine. Olin runotyttö toksisella polulla.

Bonustyttäreni on saanut kasvaa yhtä matkaa Taylor Swiftin kanssa. Amerikkalaistähti on sanoittanut suomalaisteinin kokemuksia kertomalla omistaan: ilosta, surusta, pettymyksestä ja hyvistä hetkistä.

Kun Swift on rakastunut väärään mieheen ja tullut jätetyksi, hän on tehnyt miehen naurettavuudesta biisin. Se on ilkeää, mutta parempi kuin itsensä tuomitseminen tylsäksi, rumaksi ja tyhmäksi.

Lauluissa Swift puhuu paitsi ihmissuhteistaan myös naisten oikeuksista, eläintensuojelusta ja aseiden rajoittamisesta. Hänen somensa on täynnä glitterisiä keikkakuvia ja ystäviä pitämässä hauskaa.

Vuoden lopussa vertailimme bonustyttären kanssa Spotify-koosteitamme. Molempien listalla oli yksi yhteinen nimi.

”Ihanaa, nyt perheessä on toinenkin swiftie!” iloitsi bonustytär.

Siitä en ole ihan varma. Omalla listallani oli myös muuan Johann Sebastian Bach.

Teksti on julkaistu Eevassa 1/2025.