Jokainen suomalaisnainen on kokenut seksuaalista häirintää, kertoi tutkimus – kaikki muut yllättyivät, paitsi naiset
Miksi joudun vieläkin käyttämään aikaani siihen, että perustelen, miksi seksuaalinen häirintä on ongelma, johon pitää puuttua, kysyy kolumnissaan UN Women Suomen viestintäpäällikkö Emma Winiecki.
#metoo:n alkamisesta on kulunut kuusi vuotta. Olemme kuulleet miljoonien naisten kertomuksia seksuaalisesta häirinnästä, ahdistelusta, väkivallasta ja vallan väärinkäytöstä.
Kerta toisensa jälkeen olemme kuulleet myös seksuaalisen häirinnän selittelyä ja vähättelyä: ”Ei kaikki miehet”, ”se oli väärinymmärrys”, ”nainen kerjäsi sitä”.
Olemme todistaneet tuomioiden keventämisiä ja vapauttavia päätöksiä, koska olisi väärin tuhota ”lupaavan miehen elämä”. Ahdistelija, hyväksikäyttäjä tai raiskaaja on aina jonkun mielestä ”hyvä tyyppi”. Eikä hyvien tyyppien elämää saa pilata kertomalla, mitä he ovat tehneet, ja ”leimaamalla” ahdistelijoiksi tai seksuaalirikollisiksi.
Härintäkokemukset yhdistävät meitä, oli kyse sitten seksistisistä kommenteista tai huuteluista. Alaselälle tai reidelle laskeutuneesta kutsumattomasta kädestä.
Maanantaina julkaistiin YK:n tasa-arvojärjestö UN Women Suomen ja eeva.fin yhdessä teettämä tutkimus, jossa kartoitettiin suomalaisten naisten kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä.
Tutkimusta käsittelevien kommenttien perusteella on selvää, että monia naisia tulokset eivät yllätä. Otamme tiedot vastaan väsyneinä, turhautuneina ja vihaisina. Ajattellen, että tämä ei varmaan yllättää ketään. Silti yleinen suhtautuminen seksuaaliseen häirintään on usein joko vähättelevä, kyseenalaistava tai järkyttynyt.
”Kuka olisi arvannut?”
Jokainen nainen ympäri maailmaa olisi arvannut.
Häirintäkokemukset yhdistävät meitä, oli kyse sitten seksistisistä kommenteista tai huuteluista. Alaselälle tai reidelle laskeutuneesta kutsumattomasta kädestä. Julkisessa liikenteessä liian lähelle tunkeutuvasta tuntemattomasta. Kadulla seuraamaan lähtevästä miehestä. Pikkujouluissa asiattomasti käyttäytyvästä esihenkilöstä.
Opimme jo tyttöinä, että seksuaalinen häirintä on asia, johon voimme ja johon meidän kuuluu itse vaikuttaa. Jos joudumme seksuaalisen häirinnän kohteeksi, todennäköisesti olemme tavalla tai toisella aiheuttaneet sen itse.
Mikään ei vieläkään tunnu suojelevan naista häirinnältä yhtä tehokkaasti kuin se, että väitämme olevamme toisen miehen omaisuutta.
UN Women työskentelee noin 90 maassa ympäri maailmaa. Jokaisessa niistä seksuaalinen häirintä ja sukupuolittunut väkivalta ovat valtavia ongelmia. Seksuaalinen häirintä ei ole yhden kulttuurin ongelma, se on globaali ongelma.
Naiset ympäri maailman kantavat avainnippuja käsissään kävellessään pimeän parkkipaikan halki autolle. He eivät kuuntele musiikkia lenkillä, pukeutuvat salille löysiin vaatteisiin, vaihtavat kadun toiselle puolen vältelläkseen miesjoukkoja. Baareissa on kehitetty drinkkejä, joiden tilaaminen on salakoodi sille, että nainen tarvitsee apua. Naiset jakavat sijaintinsa ystäviensä kanssa turvallisuustoimena.
Moni on teeskennellyt puhuvansa puhelimessa kuvitellun poikaystävän kanssa tai valehdellut seurustelustatuksestaan. Mikään ei vieläkään tunnu suojelevan naista häirinnältä yhtä tehokkaasti kuin se, että väitämme olevamme toisen miehen omaisuutta.
Naiset eivät saa olla seksuaaliselta häirinnältä rauhassa edes työpaikalla, kertoo UN Women Suomen ja eeva.fin tutkimus. UN Women Suomi on kehittänyt työnantajille suunnatun materiaalipaketin seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi työyhteisöissä.
Olen raivoissani, että naiset ja tytöt kasvatetaan ymmärtämään asioita, joita kenenkään ei tarvitsisi ymmärtää.
Sanotaan vielä kerran: Seksuaalinen häirintä on tutkitusti läsnä naisten ja tyttöjen elämässä lähes kaikissa julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa, ja se koskettaa lähes kaikkia naisia.
Minä en ole tästä asiasta yllättynyt. Olen vihainen. Ei, olen raivoissani.
Olen raivoissani, että vielä kuusi vuotta #metoo:n jälkeen joudun käyttämään aikaani siihen, että perustelen, miksi seksuaalinen häirintä on ongelma, johon pitää puuttua. Olen raivoissani siitä, että meitä ei uskota.
Olen raivoissani, että naiset ja tytöt kokevat seksuaalista häirintää joka ikinen päivä. He joutuvat muokkaamaan omaa käytöstään, pienentävät itseään, pelkäävät ja tuntevat häpeää häirinnän takia.
Olen raivoissani, että naiset ja tytöt kasvatetaan ymmärtämään asioita, joita kenenkään ei tarvitsisi ymmärtää. Hyväksymään asioita, joita kenenkään ei pitäisi hyväksyä. Tuntemaan häpeää muiden teoista ja sanoista.
”Mutta muista! Eivät kaikki miehet...”
...mutta melkein kaikki naiset.
Me emme liioittele, emme valehtele, emme kerjää sitä. Me emme ole vastuussa meihin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä.
On aika sanoa: nyt riittää.
Kolumnin kirjoittaja Emma Winiecki on UN Women Suomen viestintäpäällikkö ja kärsimätön feministi, joka ei jaksa enää kuunnella tippaakaan patriarkaalista seksuaalisen häirinnän ja väkivallan vähättelyä. UN Women Suomi kerää nimiä vetoomukseen, jossa vaaditaan eri paikkakuntien päättäjiltä konkreettisia toimia seksuaalisen häirinnän poistamiseksi julkisista tiloista. Lue lisää vetoomuksesta tästä.
Lue mistä on kyse: Tämä on manifesti: Nyt riittää – seksuaalisen häirinnän aika on ohi
