Yksi kysymys sai minut tajuamaan, miksi uuvuin – sitten terveydenhoitaja antoi minulle täsmäreseptin

Mitä teet, kun et tee mitään? Kysymys on lempparini. Kertoo nimittäin paljon ihmisestä, kun hän pääsee puhumaan elämänsä omista tunneista. Hetkistä, kun häneltä ei vaadita mitään. Mitä hän silloin päättää tehdä?

Joutilaisuus oli minulle vuosia vaikeaa. Luulin olevani tekemättä mitään, mutta oikeasti suoritin ja optimoin. Aikataulutin vapaa-aikani – myös lepoajat. Venyttelin venyttelyhetkenä ja löhösin löhöilyhetkinä. Vein lapsia uimahalliin ja puistoon, koska niin kuului tehdä. Liikuin, koska se tekisi minulle tutkitusti hyvää, ja meditoin, koska hoidin siten päätäni. Kaikelle oli hetkensä.

Arvaatko, miten kävi? Uuvuin, tietenkin.

Kun on vuosia painanut tukka putkella, on vaikea opetella olemaan hyödytön ja tekemään asioita, joita ei oikeastaan valitse tai jotka eivät johda mihinkään. On vain.

Toipuessa juttelin terveydenhoitajan kanssa. Kerroin nauttivani pihalla kävelystä, ja hän antoi puuhalle nimen: puutarhatepastelu. Sain reseptin tepastella.

Puutarhatepastelu on sitä, kun löntystelen pihalla joutilaana. Nuuhkin syreenejä, juttelen pioneille, kurkin nurmikon rajoja ja haaveilen uudesta kasvilavasta. Se lataa akkujani valtavasti. Kävelen pihalla päämäärättömästi, kasveja ihaillen ja luonnolle huokaillen. Silloin en tartu lapioon tai lannoitepussiin – paitsi jos huvittaa.

Onnen hetket ovat yllättäviä, on kirjailija Taina Laane sanonut. Siksi tepasteluni johtaa välillä ihaniin kohtaamisiin. Naapuri huikkaa juomalle pihaltaan, istumme ilta-auringossa kolme tuntia, mieli on keveä.

Useimmiten kuitenkin suuntaan tepasteluni jälkeen takaisin sisälle ja katson jotain erittäin hyödytöntä tv-sarjaa. Lataavaa sekin.”

Kirjoitus on ilmestynyt Kauneus ja Terveys -lehdessä 8/2024.