Armi Kuusela oli hämmentynyt. Salamavalot välähtelivät, ihmiset kuiskuttelivat, ja kaikkien huomio oli kiinnittynyt komealla valtaistuimella istuvaan, vain 17-vuotiaaseen tyttöön. Armi hymyili leveästi ja puristi sylissään olevaa valtikkaa. Purppuranpunainen, turkisreunainen viitta painoi olkapäillä. Kallisarvoisen kruunun väitettiin kuuluneen Venäjän keisarinna Katariina Suurelle.

Oli 29. kesäkuuta 1952 Long Beachissä, Yhdysvalloissa, ja tuore Suomen Neito oli juuri valittu kaikkien aikojen ensimmäiseksi Miss Universumiksi. Vain reilua kuukautta aiemmin Armi oli ollut tuntematon, vuoden verran Porvoossa opiskellut tyttö Pohjois-Pohjanmaalta.

Harva arvasi, kaikkein vähiten missi itse, minkälainen merkitys voitolla oli kansakunnalle, joka juuri oli pääsemässä eroon säännöstelystä ja sotakorvauksista.

Perheessä oli aiemminkin ylitetty Atlantti. Armin isä Aarne Kuusela lähti uuden alun toivossa Ontarioon, Kanadaan 1920-luvulla ja tapasi siellä Martta Kyrön. Pariskunta avioitui vuonna 1927.

Kun uusi mantere ei vastannut odotuksia, Kuuselat palasivat takaisin kotimaahan ja asettuivat Muhokselle. Martta piti kauppaa ja Aarne perusti makkaravalmistamon. Yrittäjäpari oli poliittisesti aktiivinen, ja Aarne kuului suojeluskuntaan. Parin neljäs tytär Armi Helena syntyi 20. elokuuta 1934.

Perheen lapsilla oli pienestä pitäen velvollisuuksia. He osallistuivat kotiaskareisiin ja korjasivat omat vaatteensa. Armin mukaan kasvatus oli järkevää ja kaukonäköistä.

”Kuri ei kodissamme koskaan ollut liian ankara mutta kuitenkin riittävän tehokas”, Armi muisteli vuonna 1963.

”Meidät opetettiin kunnioittamaan iän tuomaa viisautta ja vanhempiamme, mutta meidän mielipiteemme otettiin huomioon ja niille annettiin arvoa. Iloitsen myös siitä, että vanhempamme aina osoittivat meille luottamusta, mikä puolestaan herätti meissä halua osoittautua luottamuksen arvoiseksi.”

Koulussa Armi piti voimistelusta, mutta matematiikka tuntui vaikealta. Vapaa-ajalla tyttöä kiinnostivat tanssit ja elokuvat. Koulunäytelmissä hän esitti usein pääosaa.

”Teini-ikäisenä minäkin haaveilin kuuluisaksi näyttelijäksi tulemisesta. Kukapa koulutyttö ei sitä paitsi joskus olisi uneksinut kuuluisuudesta!”

Sotainvalidien Veljesliitto ryhtyi järjestämään Suomen Neito -kilpailua kerätäkseen varoja. Kilpailuun etsittiin nuoria naisia ympäri maan. Samaan aikaan kisan yhdysvaltalaiset yhteistyökumppanit, lento- ja elokuvayhtiö, valmistelivat ensimmäisiä Miss Universum -kisoja Kaliforniassa.

Tuomareiden mielestä Armi ansaitsi Suomen Neidon arvonimen, mutta kaikki eivät olleet samaa mieltä. Nimimerkki Caius kirjoitti Eevassa, kuinka uusi kauneuskuningatar oli toki suloinen ja viehättävä, mutta ei Miss Euroopaksi vuonna 1936 valitun Ester Toivosen suuruusluokkaa oleva kaunotar.

Muita avuja Armilla kyllä oli Caiuksenkin mielestä, kuten Suomen edustajalle sopivat siniset silmät, vaaleat hiukset, kaunis hymy ja vaatimattoman herttainen käytös.

Kisan muut ehdokkaat oli valittu karsinnoilla, mutta Armi pääsi kisajärjestäjien kannustamana suoraan loppukilpailuun. Äiti ja sisaret tukivat Armia, joka osallistui kilpaan hieman vastentahtoisesti, olihan hänellä jo valmiit suunnitelmat.

”Jos pystyn, käyn loppuun Porvoon naisopiston, jonka opettajat pitävät hyvää huolta meistä 65 tytöstä. Sen jälkeen aion sisukkaasti yrittää jumppalaitokseen”, Armi kertoi Eevalle pian voittonsa jälkeen.

Suunta muuttui, kun nuori neito sai lentoliput Kaliforniaan Kalastajatorpalla 24. toukokuuta järjestetyssä iltajuhlassa. Hän palasi opistoon vain viikoksi.

Amerikan-matka vaati paljon valmisteluja. Armi esitteli Eevalle asuja, joihin kuului kaksi rantapukua, kolme aamupäiväpukua, matkapuku, kävelypuku ja kolme iltapukua.

Osan vaatteista Armi sai lahjoituksina – tai pikemminkin kerjättyinä. Kenkätehtailijan nuori poika Pertti Palmroth suunnitteli hänelle sandaalit ja sai oivan alun uralleen.

Matkalla Kaliforniaan Armi vietti kolme päivää New Yorkissa. Siellä häntä oli vastassa isosisko Sirkka, joka oli avioitunut amerikkalaisen meriupseerin Roy Truen kanssa. Puku-, asuste- ja meikkivarastot karttuivat, kun amerikansuomalaiset kauhistuivat maansa edustajan surkeaa varustusta. Pääsipä missi myös kokeilemaan oikean televisio-ohjelman tekoa.

Kaliforniassa kaikki oli suurta. Miss Universum -kisan palkintona oli huimat 5 000 dollaria, elokuvasopimus, avoauto ja timantein koristeltu kello. Osallistujia kierrätettiin viikon ajan tilaisuudesta toiseen. Kisaviikko huipentui Long Beachin kaupungintalolla järjestettyyn finaaliin, jota seurasi paikan päällä yli neljätuhatta ihmistä.

Tieto Armin voitosta saapui Suomeen kisan jälkeisenä päivänä puoliltapäivin, ja olympiahuumasta jo herkistynyt kansa villiintyi. Niilo Tarvajärvi keskeytti radioselostuksen kertoakseen uutisen, ja tasavallan presidentin puoliso Alli Paasikivi hehkutti asiaa maan ykkössanomalehden etusivulla.

Italian ehdokas Giovanna Mazotti sen sijaan julisti, että valinta oli poliittinen. Armi itsekin epäili samaa. Erään teorian mukaan CIA vaikutti takapiruna sekä Suomen Neito- että Miss Universum -kisoissa. Neuvostoliiton uhan takia huomio haluttiin suunnata Suomen tilanteeseen.

Armi palasi kotimaahan 1. elokuuta. Seutulan kentällä häntä odotti parituhatta innokasta ihailijaa. Kaaoksen keskellä puhe hukkui hulinaan, ihmiset tuuppivat toisiaan ja kuvaajat tappelivat parhaista otospaikoista.

Lopulta Miss Universum oli kiidätettävä turvaan hotelli Vaakunaan, jonne oli järjestetty lounas perheen kanssa ja kansainvälinen lehdistötilaisuus.

Majapaikassa asui myös Filippiinien olympiavaltuuskunnan edustajia, jotka kutsuivat kaunottaren vieraakseen seuraavana vuonna järjestettävään messutapahtumaan. Armi hyväksyi kutsun, sillä matkustaminen kiinnosti kielitaitoista nuorta naista.

Tungos jatkui Helsingin pallokentällä, jonne oli järjestetty voiton kunniaksi kansanjuhla. Paikalle saapuneessa varuskuntaorkesterissa soitti 140 vapaaehtoista ja solistina lauloi Tapio Rautavaara.

Kaikki halusivat nähdä maailman kauneimman tytön, joten Armin palkinnoksi saamalla kermanvärisellä Sunbeam Talbot -avoautolla ajettiin kierros Helsingin kaduilla. Kotikulmilleen kaunotar pääsi vasta noin viikkoa myöhemmin, tällä kertaa kulkuvälineenä oli vesitaso.

Uutinen uudesta missistä oli levinnyt kaikkialle maailmaan, ja kotona Armia odotti pino ihailijapostia ja kosiokirjeitä.

”Palava rakkauteni esteettistä kauneutta kohtaan pakottaa minut kirjoittamaan Teille nämä rivit esittääkseni Teille vilpittömät ja sydämelliset onnitteluni. Olette harvinaisen kaunis, todellinen jumalallisen luomistyön mestariteos ja sellaisena koko maailman ihailun ansaitseva”, runoili E.S. Ceylonilta, nykyisestä Sri Lankasta.

”Olet kaunis, niin, todella kaunis ja…. En löydä sanoja ilmaistakseni tunteitani! Sinun pitäisi ehdottaa minulle, ettemme kihlautuisi ennen kuin hyvin tunnemme toisemme ja vaikka vasta opintojesi päättämisen jälkeen”, haaveili taas G. M. Italiasta.

Pohjoisen naiskauneuden houkuttelemana Suomeen saapui tuhatkunta poikamiestä, joista viranomaisten mukaan seitsemän kymmenestä palasi kotimaihinsa morsiamen kanssa.

Miss Universumin palkintoihin kuului elokuvasopimus, mutta Universal Studios -yhtiön johto yritti turhaan saada Armilta allekirjoitusta sopimuspapereihin.

Suomessa Armin mieli kuitenkin muuttui, ja hän suostui esiintymään ohjaaja Veikko Itkosen elokuvassa. Houkuttimena toimi käsikirjoittajaksi nimetty Mika Waltari, joka hoiti tehtävän, vaikka oli sairaana ja joutui sanelemaan tekstin pikakirjoittajalle sairaalasängystään.

Lopputuloksena oli häthätää kokoon kyhätty Maailman kaunein tyttö (1953), kriitikoiden teilaama mutta kansan rakastama romanttinen komedia sodassa orvoksi jääneestä neidosta, jonka joukko sotilaita ottaa holhotikseen.

Miespääosaa, amerikkalaismiljonääriä tulkitsi Tauno Palo. Hän toimi myös Miss Universumin kavaljeerina saman vuoden Jussi-juhlissa.

Puolen vuoden velvollisuudet olivat ottaneet veronsa: nimimerkki Ballyhoo kirjoitti Eevassa, että Armi esiintyi juhlassa ”vitivalkoisena kuin joutsen, huomattavasti laihtuneena, mutta muuten kauniisti hymyilevänä.”

Filippiiniläisten kanssa sovittu esiintyminen Manilan kansainvälisillä messuilla lähestyi.

Ennen matkaa Armi esitteli muotisuunnittelija Irja Palosen ateljeessa matkapuvustoa. Vaatteita oli valmistettu nylonpitsistä, moaréesta ja trikoliinista, kaikki käytännöllisiä materiaaleja rypistymättömyytensä ansiosta.

Erityisesti Armi piti vaaleankeltaisesta silkkihameesta, johon oli applikoitu suuria, erivärisiä kukkasia. Hameen pariksi valmistettiin tyköistävä yläosa.

Armi lähti kiertueelleen helmikuun 1953 lopulla yhdessä managerinsa Kalervo Kerannon ja isosiskonsa Irma Kyrömiehen kanssa. Matka Filippiineille kesti viisitoista päivää, ja reitti kulki Saksan, Italian, Pakistanin ja Intian kautta.

Kaikkialla Miss Universumia kohdeltiin kuin kuninkaallista, mutta työtehtäviä oli lukematon määrä. Provision tuloista saanut manageri oli päättänyt ottaa kaiken irti kultaisesta hanhestaan.

Mikään ei kuitenkaan vetänyt vertoja filippiiniläisten järjestämälle vastaanotolle, sillä Manilan kentällä Armia odotti yli 10 000 ihmistä. Tiivis poliisivartio pystyi hädintuskin hillitsemään ihmismassaa, ja lumikuningattareksi nimetty Armi majoitettiin valtion vierastaloon.

Seurasi tapaamisia, tilaisuuksia ja juhlia, joista yhdestäkään ei voinut kieltäytyä. Armi laihtui, ja hänen mielensä kapinoi ”velvollisuuksien hellittämätöntä jatkuvuutta” vastaan. Suomen Neito oli lähellä murtumispistettä.

Maaliskuun 21. päivänä pidetyillä juhlaillallisilla Armille esiteltiin 25-vuotias Virgilio Hilario, jonka suku kuului maan eliittiin. Mies oli perinyt jo nuorena kiinteistöjä, kun hänen vanhempansa oli surmattu sodan aikana.

Nuoret tanssivat, juttelivatkin hieman. Armi ei rakastunut ensisilmäyksellä mutta Gil sitäkin palavammin.

Seuraavan kerran pari kohtasi suositussa lomapaikassa vuoristossa. Armi näki kutsuilla tutut kasvot, Gilin. He päätyivät jälleen parketille, ja Armi tunsi tulleensa kotiin. Sillä hetkellä hän oli oma itsensä, ei enää hymyilevä robotti. Siitä lähtien pari vietti kaiken liikenevän ajan yhdessä. Tunteet syvenivät, ja Armista se oli samaan aikaan ihanaa ja pelottavaa.

Ensitapaamisesta oli kulunut kaksi viikkoa, kun Gil kosi ja pujotti rakkaansa nimettömään ensin äidilleen kuuluneen vihkisormuksen ja sitten komean rubiinirenkaan. Edessä oli kuitenkin ero, sillä missikiertue jatkui Hongkongiin.

Puhelin- ja lennätinlangat kävivät kuumina. Armi kaipasi Giliä niin paljon, että kutsui tämän Tokioon, matkan seuraavaan etappiin. Siellä he sopivat hääpäiväksi Armin syntymäpäivän elokuussa. Näin vanhemmillekin jäisi aikaa tutustua sulhaseen.

Ajatus naimisiinmenosta Tokiossa alkoi pilasta. Filippiiniläinen sanomalehti oli julkaissut uutisen parin tulevista häistä, joten yhteinen ystävä kehotti heitä avioitumaan heti, ettei lehden maine menisi. Ajatus muhi ja tuntui koko ajan paremmalta.

”Syvästi rakastunut filippiiniläiseen. Nimi Virgilio Hilario. Hän on hyvä poika. Pyydän lupaanne mennä naimisiin. Armi”, luki sähkeessä, jonka Armi lähetti vanhemmilleen.

Alttarille astelu ei sujunut kommelluksitta: heikosti englantia osannut japanilainen virkailija luuli heidän hakevan koiranpitolupaa, ja ennen vihkiäisiä sormuskin katosi.

Armin sisar Irma ei pitänyt kiirehtimisestä, mutta lopulta hän ymmärsi tilanteen. Yhä ahneemmaksi äitynyt manageri yritti viimeiseen asti estää vihkimisen ottamalla yhteyttä paavin edustajaan. Tuolloin Suomessa alle 21-vuotias tarvitsi vanhempiensa luvan avioitumiseen, mutta Japanissa vastaavaa lakia ei ollut.

Nuoret onnistuivat kuitenkin harhauttamaan manageria, ja 4. toukokuuta 1953 Armi ja Gil sanoivat tahdon. Morsian oli pukeutunut marketista ostettuun, vaaleansiniseen nylonpitsipukuun. Sulhasen silmä oli mustana, koska hän oli edellisenä päivänä puolustanut morsiamensa kunniaa humalaisia vastaan.

Jo seuraavana päivänä Armi matkusti Irman ja managerinsa kanssa Havaijille, jotta voisi hoitaa sovitun esiintymisen. Gil seurasi heitä. Armi päätti keskeyttää kiertueensa, ja vastanaineet aloittivat häämatkansa.

Nuori rakkaus ei saanut kukoistaa rauhassa, sillä Suomessa riitti arvostelijoita. Pika-avioliitolle irvailtiin, eikä rasistilta kommenteiltakaan vältytty.

Hilariot asettuivat Filippiineille, joten Armi ei ollut puolustamassa, kun katkera mangeri Kalervo Keranto julkaisi loppuvuodesta kirjansa Kaunotar katosi Kaukoitään. Kohuteoksessa häiden tunnelmaa kuvattiin ”epäilyttäväksi”.

Armi vastasi kirjoittamalla muistelman Yli kaikkien rajojen. Maineensa puhdistusta enemmän nuori vaimo halusi Suomen kansan hyväksyvän Gilin ja heidän rakkautensa. Hilariot tallensivat tarinansa myös englanninkieliseen elokuvaan Nyt ja ikuisesti (1954), jossa he itse esittivät pääosia.

Lopullinen hyväksyntä haettiin kuitenkin jalkautumalla. Tammikuussa 1955 Hilariot saapuivat Suomeen Äitien Apu ry:n kutsumana. Pariskunta kiersi maata junalla 44 päivää, joiden aikana yli 50 000 ihmistä kävi tervehtimässä Miss Universumia ja tämän eksoottista aviomiestä.

Messujuna jätti Armille pahan mielen, eikä se herättänyt ihastusta Eevassakaan. Lehdessä sitä kutsuttiin rahanpyydykseksi, karjamarkkinoiksi ja sirkus-Hilarioksi.

Suomi sai kuitenkin vävyn, jota kannatti esitellä.

Pariskunta perusti kodin Manilaan, jossa Gil laajensi liiketoimiaan hotellibisnekseen. Uusi huoneistohotelli sai nimekseen Gilarmi.

Myös perhe kasvoi: esikoinen Gil Arne syntyi vuonna 1955, Anna-Lisa 1957, Eva-Maria 1958, José Virgilio eli Jussi 1959 ja Miguel Andres eli Mikko 1965. Perhe kävi Suomessa vain harvakseltaan.

Tilanne muuttui vuonna 1969, kun aivoveritulpan saanut Gil osittain halvaantui. Vaikka mies kuntoutui varsin hyvin, liiketoimet siirtyivät yhä enemmän vaimon vastuulle.

”Mahdotontahan ihmisen on lieventää toisen suruja ja murheita. Mutta minä yritän parhaani ollakseni Gilin suojamuuri. Kaikki asiat tulevat ensin minulle ja minä sitten ratkaisen, kannattaako niistä puhua Gilille”, Armi kertoi Eevalle vuonna 1973.

Verenkierto-ongelmien lisäksi Gilillä oli nuoresta asti ollut diabetes, eikä pari luottanut Manilassa tarjolla olleeseen hoitoon.

Lääkärissä käyntien vuoksi pari matkusti yhä useammin Pohjolaan. Kesällä 1975 perhe kiersi Eurooppaa ja Amerikkaa ja pistäytyi myös Suomessa. Anna-Lisa oli aloittamassa opintojaan Bostonissa, samassa yliopistossa, jossa isoveli Arne oli lukenut ravintola- ja hotellialaa jo kaksi vuotta.

Edessä oli muutenkin kiireinen vuosi. Perhe oli asunut yhdeksän vuotta Gilarmin kattohuoneistossa, ja uuden upean kodin oli tarkoitus valmistua jouluun mennessä.

Myös uuden hotellin, The Charter Housen, vasta-alkaneet rakennustyöt oli saatettava loppuun. Gil ei ehtinyt nähdä kumpaakaan valmiina, sillä hän menehtyi verisuonileikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin Manilassa 7. syyskuuta 1975.

Armi jäi Filippiineille. Työtä riitti uuden kodin ja hotellin rakentamisessa. Armin oli opittava pitämään puolensa. Suomen lehdistö on muun muassa syyttänyt häntä kunniakonsulin aseman väärinkäytöstä ja väittänyt, että Gilarmi on ”tyttöhotelli”.

Armi ei koskaan puolustautunut, koska hänestä se ei olisi muuttanut mitään. Silti juorut pahoittivat hänen mielensä.

”Maineeni on helppo tahrata, koska minulla ei ole ketään, joka minua puolustaisi”, Armi lausui tammikuussa 1977.

Uusi suhde ei ollut päällimmäisenä mielessä, mutta Armi ei sulkenut pois uuden avioliiton mahdollisuutta.

”En enää usko rakkauteen ensisilmäyksellä niin kuin kaksikymmentäviisi vuotta sitten, kun menimme Gilin kanssa naimisiin kolmen kuukauden tuttavuuden jälkeen. Nuorena sitä on niin uhkarohkea. Nyt olisin varautuneempi. En uskaltaisi heittäytyä niin vakavaan asiaan suin päin.”

Onni odotti jo nurkan takana. Runsas vuosi lausuntonsa jälkeen Armi tapasi kutsuilla 42-vuotiaan Albert Williamsin, amerikkalaisen diplomaatin, jolla oli edellisestä avioliitosta kaksi aikuista lasta.

Albert kosi Armia peräti kolme kertaa: ensin huhtikuussa Pariisissa ja sitten Manilassa, koska Albertin mukaan kuka tahansa saattaisi vastata myöntävästi keväisessä Pariisissa. Kolmas kosinta tapahtui vielä varmuuden vuoksi Istanbulissa. Albert ajatteli, että rankan edustusmatkan jälkeen tuleva vaimo tietäisi, mihin oli ryhtymässä.

Pariskunta meni naimisiin Washington DC:ssä, Yhdysvalloissa, 8. kesäkuuta 1979. Läsnä oli vain nelisenkymmentä sukulaista ja ystävää. Uuden avioliiton myötä Armi päätti tietoisesti aloittaa uudentyyppisen elämän.

”Se on kokonaan meitä varten, eikä siihen kuulu entisenlainen julkisuus, josta en ole koskaan nauttinut”, Armi kertoi Eevalle vain pari kuukautta ennen häitä.

Päätös on pitänyt muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Sydämen ääni johdatti Armin jälleen uuteen maahan, ja perheen hotellit jäivät Arnen ja Anna-Lisan hoitoon. Koska Eva-Maria ja Jussi opiskelivat jo Yhdysvalloissa, vain Mikko seurasi äitiään Espanjan Barcelonaan. Elämän täyttivät nyt edustustilaisuudet.

Williamsien viimeiseksi työkomennukseksi jäi Izmir Turkissa. Kun Albert jäi eläkkeelle vuonna 1989, pariskunta asettui San Diegon La Jollaan, Kaliforniaan, lähelle paikkaa, jossa Armi aikoinaan kruunattiin universumin kauneimmaksi.

Nykyisin pariskunnan päivät kuluvat yhteisten harrastusten ja hyväntekeväisyystyön parissa. He myös matkustelevat paljon, sillä kaikki Armin lapset asuvat eri maissa. Armi on jo isoisoäiti.

Armi ja Albert vierailevat Suomessa julkisuudelta salaa melko usein. Poikkeuksen Armi teki elokuussa 2014, kun hän matkusti perheineen Muhokselle 80-vuotispäiviensä kunniaksi. Hän ei ollut käynyt lapsuutensa maisemissa vuosikymmeniin.

Suomella on silti aina ollut tärkeä paikka Armin sydämessä.

”Tulen aina pitämään Suomea kotimaanani, asunpa sitten missä maassa tahansa, mutta joskus minulle silti tulee koti-ikävä Suomeen.”

Lainaukset Eeva-lehdistä. Juttu on julkaistu Eeva Nostalgiassa 13/2018.