
Tuoksu: Vastaleikatun nurmikon tuoksu vie minut varhaisteini-iän kesiin. Aurinko paahtoi, pyöräilin kavereitteni kanssa pelaamaan jalkapalloa ja korvalappustereoissani soi AC/DC:n Back in Black -albumi. Olin huoleton ja vapaa.
Kirja: Lempikirjailijani on Kjell Westö. Rakastan hänen mestarillista tapaansa kuvailla Helsinkiä. Hänen tekstinsä tempaisee stadin kujille. Lukeminen on minulle keino rentoutua ja viettää aikaa. Viime aikoina olen löytänyt äänikirjat, joita kuuntelen urheillessani.
Maisema: Helsingin Laajasalossa Kaitalahden uimarannan kohdalla on kallio, josta näkee meren yli keskustaan. Pysähdyn usein ihailemaan maisemaa. Olen tallentanut sen kirjoittamaani kappaleeseen 00840. Laulu on ylistys kotisaarelleni. Minun olisi vaikea kuvitella, että muuttaisin sisämaahan. Meri symboloi minulle vapautta.
Asento: Lempiasentoni on pötkötellä olohuoneen sohvalla. En todellakaan ole osannut aina rentoutua, sillä olen luonteeltani puuhastelija. Vasta aikuisena olen oivaltanut, ettei ihmisen tarvitse olla koko ajan suorittamassa. Luova työ tarvitsee vastapainoksi lepoa.
Biisi: Kun Thin Lizzyn Thunder and Lightning pärähtää soimaan, kehoni läpi kulkee mieletön energialataus. Vaikka kyse on hard rock -bändistä, voimabiisissäni on kaunista sielukkuutta.
Vaate: Rakastan bänditeepaitoja. Vaimoni mielestä minulla on niitä liikaa, minun mielestäni liian vähän. Tärkein niistä on Black Sabbathin pehmeäksi kulunut paita. Kun puen päälle bändipaidan, seison yhtyeen arvojen ja aatteiden takana.
Liikuntalaji: Olen fudisfaija. Olen seissyt lukuisia tunteja kentän laidalla poikieni jalkapalloharrastusta kannustamassa ja ollut huoltojoukoissa ja valmentamassa. Olen mukana paikallisen jalkapalloseuran toiminnassa, vaikka lapseni ovat jo aikuisia. Yhdessä tekemisessä on voimaa.
Knipi
eli Zachris Stierncreutz on 50-vuotias muusikko, säveltäjä ja sanoittaja ja Egotrippi-yhtyeen perustajajäsen. Hän asuu Helsingin Laajasalossa vaimonsa kanssa. Knipiltä ilmestyi helmikuussa albumi Valoilmiöitä.