Kiti Kokkonen aloittaa aamunsa Coca-Colalla ja savukkeella: ”Näinkin voi elää, ainakin toistaiseksi”
Kiti Kokkonen sihauttaa aamuisin auki kokistölkin ja pitää kissaeläimiä jumalolentoina. Nämä asiat tuovat hänelle voimaa.
Oivallus: Pitkään ajattelin, että ihmisen pitää olla pirteä ja reipas. Oloni helpottui, kun luovuin tästä länsimäisen kulttuurin omituisuudesta. Lastakin usein kehotetaan olemaan itkemättä. Ei kannattaisi.
Oivalsin, että tunteet ovat tasa-arvoisessa asemassa suhteessa toisiinsa. Nykyään annan negatiivisten tunteiden vierailla luonani sen aikaa, kun ne haluavat. Sitten ne häipyvät matkoihinsa.
Kiti Kokkonen
on 50-vuotias näyttelijä, kirjailija ja Suomen Komediateatterin taiteellinen johtaja. Hänet nähdään keväällä MTV3-kanavan Tämä on tämä -ohjelman panelistina. Hevisaurus Jurahevimusikaali, jonka Kiti on kirjoittanut ja jossa hän näyttelee, saa ensi-iltansa huhtikuussa.
Juoma: Aloitan aamuni Coca-Colalla ja tupakalla. Aamupalaa en syö juuri koskaan, vaan sihautan auki jääkaappikylmän kokistölkkini. Hetki on minulle arjen luksusta. Näinkin voi elää, ainakin toistaiseksi.
Eläin: Pidän kissaeläimiä jumalolentoina. Kissat ovat viehkoja, itsenäisiä ja arvaamattomia. Niissä on syvä tietoisuuden taso. Koska tiikeri ei ole hyvä lemmikki, meillä asuu kaksi kotia etsinyttä löytökissaa, Aimo ja Lilja. Voisin tuijotella niiden viisaita silmiä loputtomiin.
Vuodenaika: Rakastan kevättä. On ihanaa, kun luonto herää horroksestaan ja valo kasvaa. Kaikki kesähaaveet ovat vielä edessä. Ylipäätään pidän odottamisesta. Se on usein parempaa ja nautinnollisempaa kuin määränpäähän pääseminen.
”Joskus, kun en ole muuta keksinyt, olen kaatanut naulat ja ruuvit kulhoon ja erotellut niitä omiin laatikkoihinsa.”
Palautumiskeino: Mikä tahansa käsillä tekeminen – savityöt, haravointi, korujen valmistaminen tai neulominen – vie stressin pois. Saan tyydytystä myös siitä, että järjestän puuvärini sävyjärjestykseen. Joskus, kun en ole muuta keksinyt, olen kaatanut naulat ja ruuvit kulhoon ja erotellut niitä omiin laatikkoihinsa.
Voimavaate: Pörröinen karvahattu on lempiasusteeni. Kun hatun muhkeat korvaläpät laskeutuvat poskilleni, tunnen olevani turvassa. Lapsena minulla oli talvisin yleensä karvahattu, ja teini-iän jälkeen karvahatut palasivat elämääni.
Kosmetiikka: Pidän kaikesta kosmetiikasta, joka tuoksuu kookokselle tai vaniljalle. Sama pätee kynttilöihin ja parfyymeihin. Minulle tuoksu on meikkiä tärkeämpää. Useimpina päivinä en käytä edes ripsiväriä, mutta sipaisen iholleni kotoa lähtiessä jompaakumpaa lempituoksuistani.
Dialogi: Hyvä vuoropuhelu on yksi maailman parhaimmista asioista. Ystävän, perheenjäsenen tai tuntemattoman kanssa jutteleminen opettaa aina uusia näkökulmia. Se antaa myös tunteen siitä, että olemme yhdessä tässä samassa sotkukasassa nimeltä elämä selviytymässä parhaamme mukaan.
Biisi: Kuuntelen musiikkia harkitusti, sillä imeydyn täysillä mukaan kappaleen tunnetilaan. Erityisesti haikeat kappaleet tempaisevat minut mukaansa surun syövereihin. Yksi kappale on poikkeus. Lapsille suunnatun Hevisaurus heavy metal -yhtyeen ”Räyh!” nostattaa energioitani.
Maisema: Kesämökki koivikossa järven rannalla on sielunmaisemani. Lekottelen laiturilla katselemassa lintujen touhuja. Minulla ei ole omaa kesämökkiä, mutta vuokraan toisinaan mökkiä kesäisin. Olen järvi-ihminen. Järvi on turvallisemman ja lempeämmän tuntuinen kuin yllätyksellinen meri.
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 3/2025.
