Seksuaaliterapeutti ja näyttelijä Kirsti Kuosmanen, 60, hehkuu kypsän naisen voimaa. Hän puhuu häpeilemättä ikääntyvän naisen seksuaalisuudesta ja viljelee sanoja kuten sooloseksi, naisen nautinto ja hekuma.

”Minut olisi 1600-luvulla poltettu noitana roviolla”, Kirsti arvelee.

Ylitsepursuavan energinen nainen on toisille rohkea esimerkki, toisille hän on liikaa.

”Rakastan inspiroida naisia vapaampaan ja häpeilemättömään elämään. Silti luentojen tai valmennusten jälkeen häpeä saattaa nostaa minussakin päätään. Sisäisen lapsen ääneni sanoo, että tuo nyt oli vähän liikaa. Tunnistan äänen ja suhtaudun siihen hellyydellä, mutten jää vanhojen traumojeni alle.”

Trauma on trendisana. Kirsti ei kuitenkaan tahdo keskittyä vain traumoihin, vaan myös seuraavaan tasoon. Kohtaan, jossa traumoja on jo käsitelty ja jossa voi löytää oman voiman ja seksuaalisen nautinnon.

”Ihmiset terapoivat ja kehittävät itseään helposti loputtomiin. Niin olen tehnyt minäkin, mutta nyt haluan astua nautinnon vaiheeseen.”

Siihen pisteeseen pääseminen vaati pitkän ja mäkisen vaelluksen. Välillä samat kuopat tulivat polulla vastaan toistamiseen.

KIRSTIN LAPSUUDENKODISSA oli alkoholiongelmia, laiminlyöntejä ja turvattomuutta. Kirstin mielestä hänessä täytyi olla jotain vikaa, koska rakkauden tarve ei tullut täytetyksi.

Isä käytti fyysistä väkivaltaa erityisesti Kirstin veljeä kohtaan, ja sisar koetti parhaansa mukaan suojella pikkuveljeään.

Kirsti koki velvollisuudekseen myös ratkaista vanhempiensa parisuhdeongelmia. Hän neuvoi äitiään, miten tämän pitäisi toimia liitossaan. Se oli pienelle tytölle liikaa.

”Yritin luoda perheeseemme turvaa ja yhteyttä. Jouduin kannattelemaan vanhempiani ja siinä asetelmassa katosin itse. En tullut nähdyksi, kuulluksi tai arvostetuksi. En saanut rakkautta tai hoivaa.”

Kirsti oppi pienestä pitäen, että hän pärjää itsekseen. Hän kasvoi yksinäiseksi sudeksi.

Keväällä 1982, kun Kirsti kirjoitti ylioppilaaksi, nuoresta naisesta revittiin väkivalloin irti viimeinenkin luottamus siihen, että elämä kantaa. Kävi selväksi, ettei maailma tosiaankaan ole turvallinen paikka.

KIRSTIN PARAS YSTÄVÄ surmattiin talvisodan päättymisen vuosipäivänä 13. maaliskuuta. Tämän isä oli aikanaan joutunut rintamalle 17-vuotiaana, ja päätyi nyt surmaaamaan tyttärensä ja itsensä.

”En muista ylioppilaskirjoituksista mitään. Meillä oli tiivis ystäväpiiri, mutta emme osanneet auttaa toisiamme. Olimme kollektiivisessa sokissa.”

Kriisiapua ei 1980-luvulla ollut saatavilla. Yksin selviytymisen malli toistui.

Lukion jälkeen Kirsti pakkasi tavaransa ja muutti Lontooseen punkkaripiirien innostamana. Kaupunki imaisi kiltin tytön kuoresta irti pyristelevän Kirstin mukaansa. Hän asui Lontoossa seitsemän vuotta ja suoritti näyttelijänopinnot teatterikoulussa.

”Lontoossa sain ilmaista itseäni ja näyttää villin puoleni.”

Suurkaupunki ja punkkarimaailma antoivat vapauden olla anonyymi ja kokeilla erilaisia asioita. Niinä vuosina valvottiin, käytiin klubeilla ja tavattiin jännittäviä ihmisiä.

Lontoossa Kirsti tapasi myös tulevan aviomiehensä Ismo Alangon. Kirsti oli opiskelun ohella töissä klubeilla, kun yhteinen ystävä kysyi, halusiko Kirsti järjestää keikkoja bändille nimeltä Sielun Veljet. Totta kai hän halusi. Kirsti oli jo kiinnittänyt huomiota bändin karismaattiseen laulusolistiin.

Pari rakastui ja vietti yhdessä lähes kolmekymmentä vuotta. Avioliitosta syntyi kaksi lasta, Onni, 31, ja Alma, 23.

KIRSTI ON NÄYTELLYT televisiossa, elokuvissa ja teatterissa. Hän on edelleen mukana Stella Polaris -improvisaatioryhmässä. Näyttelijäntyön lisäksi itsensä kehittäminen ja ymmärtäminen ovat olleet Kirstille tärkeitä.

Kun hän 38-vuotiaana aloitti psykoterapeutin opinnot, lapsuudentraumat joutuivat suurennuslasin alle. Riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteet ja niistä nouseva häpeä olivat seuranneet Kirstiä lapsuudesta saakka.

”Ymmärsin, että olin hakenut jatkuvaa ulkopuolelta tulevaa todistelua siitä, että riitän sellaisena kuin olen. Halusin näyttelijäksi, jotta tulisin nähdyksi ja saisin kokemuksen, että minäkin olen jotain. Etsin miehiä, jotka ihailivat minua.”

Lapsuudesta saatu äidin malli seurasi Kirstiä pitkälle aikuisikään ja iski vasten kasvoja kolmekymppisenä, kun hänestä itsestään tuli äiti. Olisi pitänyt irrottautua nuoruudesta ja astua äitiyteen, tarjota turvaa ja hoivaa uudelle ihmiselle, mutta miten?

”Olin joutunut selviytymään aiemmin yksin. En ollut saanut kotoa riittävää hoivaamisen mallia. En osannut hoivata edes itseäni, ja yhtäkkiä sylissäni oli pieni käärö, jolle piti tarjota turvaa ja rakkautta.”

Kirsti oli elänyt siihen saakka villiä nuoren aikuisen elämää. Oli vaikea siirtyä bilettävän naisen roolista äitirooliin.

”Hoimme Ismon kanssa, ettei lapsi muuttaisi elämäämme millään tavalla. Eihän se tietenkään pitänyt paikkaansa.”

ESIKOISEN SYNTYMÄN jälkeen Kirsti sairastui raskauden jälkeiseen masennukseen. Ystäväpiirissä ei ollut muita äitejä.

”Toisten naisten tuki puuttui kokonaan. Olin yksin, ja asia jäi käsittelemättä.”

Kirsti avasi tuoreen äitiyden tuomia solmuja vasta vuosia myöhemmin hahmoterapiassa. Vaikka terapia antoi apua ja työkaluja äitiyteen, turvattomuuden tunne jäi.

Ja kävi niin, että lapsuudenkodin turvaton ilmapiiri toistui. Puoliso kärsi alkoholiongelmasta, ja jälleen Kirsti joutui olemaan valppaana ja varpaillaan.

”Ahdistava tilanne nosti käsittelemättömät asiat pintaan. Koin suurta hätää, epävarmuutta ja turvattomuutta.”

Puolison pitkien ja sekavien juopotteluputkien aikana Kirsti kannatteli perhettä.

”Kylmetin itseäni, jotta kestin niitä tilanteita. Avasin ja suljin sydämeni aina uudelleen. Luotin ja sitten luottamus vietiin.”

Pitkässä liitossa oli toki hyviäkin kausia. Ne saattoivat kestää vuosia, mutta lopulta matto vedettiin jälleen jalkojen alta.

Vähitellen kaava alkoi käydä raskaammaksi. Perusturva katosi.

”Olin suhteessamme taistele tai pakene -valmiustilassa, joka on keholle ja mielelle raskas. Se on vastakohta naiseuden rennolle, sensuellille ja nautinnolliselle virtaukselle.”

Pari kipuili kriisien keskellä. Kirsti muutti hetkeksi pois ja palasi takaisin kotiin. Yritettiin vielä kerran ja toisenkin. Lopulta molemmat olivat sitä mieltä, että tämä oli tässä. Tuli vastaan raja.

”Oli päätettävä, miten halusin elää loppuelämäni. Mies tahtoi edelleen rock ’n’ roll -elämää, itse kaipasin henkisempiä arvoja.”

Lopulta pari haki avioeroa vuonna 2015.

ERO AJOITTUI Kirstin vaihdevuosien syvimpään kuoppaan. Alkuun hän yritti sivuuttaa koko asian. Vaihdevuodet tuntuivat kiusalliselta, eikä Kirsti ollut henkisesti valmis uuteen elämänvaiheeseen. Olo oli kaoottinen.

”Pyörin sängyssä kuumissa aalloissa ja oivalsin, että koti, asuinpaikka ja perhe olivat äkkiä poissa. Olin tyhjän päällä. Oli pelottavaa odottaa, mitä siitä nousisi.”

Kirsti oli opiskellut jo aiemmin tantraa, taolaisuutta ja hahmoterapiaa. Eropäätöksen jälkeen hän suuntasi Balille opiskelemaan taotantrisia menetelmiä henkisen ja seksuaalisen hyvinvoinnin kehittämiseksi. Hän halusi selvittää, mikä esti häntä astumasta todelliseen voimaansa ja ymmärtämästä seksuaalisuuttaan.

Kirsti oppi, että vaihdevuosina sisältä nousevat vahvoina esiin keskeneräiset ja käsittelemättömät asiat. Vasta sen jälkeen voimme astua aikuisen naisen viisauteen.

Niin kävi Kirstillekin. Oli pysähdyttävä isojen kysymysten äärelle. Kuka minä olen? Mitä kaipaan ihmissuhteissani, entä työssäni? Minkälaista elämää haluan elää?

Syntyi sisäinen tarve käsitellä pinnan alle jääneitä traumoja. Sitkeä häpeän tunne oli saatava kuriin. Kirsti ymmärsi, ettei hänen tarvinnut enää olla kiltti pikkutyttö, joka sopeutui perheen olosuhteisiin.

Sisäinen lapsi nostaa toisinaan yhä päätään hädän ja häpeän tunteina. Nyt Kirsti osaa kuitenkin lohduttaa tätä, sanoa, että olet turvassa ja rakastettu. Kaikki on hyvin.

VAIHDEVUOSISTA ALKOI lopulta voimaantuminen ja omaksi itseksi kasvaminen. Luottamus ja perusturva ovat versoneet uutta.

”Aloin uskoa itseeni. Luotin vihdoin siihen, että minulla on tarpeeksi tietotaitoa opettaa ihmisiä psykologiassa ja seksuaalisuudessa. Oma voima ja tahto alkoivat nousta esiin ihan uudella tavalla.”

Terapia-asiakkaiden lisäksi Kirsti valmentaa, luennoi ja pitää kursseja naisen seksuaalisen voiman löytämisestä. Aiempi esiintymisjännitys tuntuu enää kutkuttavana.

”Muutoskausi on tuonut itseluottamusta ja voimaa. Uskallan ottaa kontaktia toiseen ja kokea erilaisia tunteita. Kontrollin tarve on kadonnut, sillä olen oppinut, ettei elämää voi kuitenkaan kontrolloida.”

Myös Kirstin itsekritiikki on hiljennyt. Aiemmin keho tuntui vääränlaisilta, mutta nyt on aika nauttia ja ilmaista itseään isosti.

”Pystyn puhumaan haluistani ja asettamaan rajoja. Olen käsitellyt traumani, joten voin mennä kohti minulle tärkeitä asioita.”

Se näkyy myös muuttuneessa käytöksessä.

”Olen opetellut siihen, etten ole kaikkitietävä. En arvostele kumppaniani, vaan kunnioitan häntä. Se on ollut tärkeää myös seksuaalisuuteni löytämisessä, sillä en pysty antautumaan täysin miehelle, jota en syvällä tasolla kunnioita.”

VIIME VUONNA Kirsti täytti kuusikymmentä. Juhlavuosi oli haastava. Ikäkriisi ja hankaluudet astua uuteen elämänvaiheeseen synnyttivät tarpeen kirjoittaa ja pureutua paljon parjattuihin vaihdevuosiin.

Elokuussa ilmestyvässä kirjassaan Hehkuvan naisen voimavuodet Kirsti muistuttaa, että vaihdevuodet ovat naisen runsauden ja kukoistuksen aikakausi.

Kuudenkympin kunniaksi Kirsti matkusti Peruun ja osallistui Amazonilla järjestettyyn šamanistiseen retriittiin. Matkaan mahtui oivalluksia paitsi itsestä myös elämän varrella kohdatuista kumppaneista.

”Kaikki mieheni ovat olleet villejä, haavoittuneen soturin arkkityyppejä. Heillä on ollut lämmin sydän mutta myös riippuvuus tai käytösmalli, josta he eivät ole ottaneet vastuuta.”

Kirsti näkee samanlaista soturitaustaa myös itsessään.

”Etenkin nuorempana olin taiteilija, jolla oli vaikeuksia kantaa asioista vastuuta.”

Vaihdevuosiin liittyy uudelleen syntymisen myötä myös leikkisyys, mikä on tuonut Kirstin elämään nuoria ja jännittäviä rakastajia. Seurustelusuhteita ei vapaudenkaipuisten soturien kanssa ole syntynyt.

Nyt kun vaihdevuosimyllerrys alkaa olla ohi, Kirsti on valmis kutsumaan elämäänsä sielunkumppanin, jonka kanssa tutkia yhteis­eloa syvemmällä tasolla.

”Haluaisin elämääni soturikuninkaan. Miehen, jossa on kypsää viisautta ja joka ottaa vastuuta omasta elämästään.”

Haussa on elinvoimainen mies, joka pystyy kohtaamaan kypsän naisen. Seksuaalisuuden väheneminen vaihdevuosien myötä on nimittäin Kirstin mukaan myytti.

TAOLAISUUDESSA MENOPAUSSIA nimitetään toiseksi kevääksi. Silloin naisella on kaikkien elämänvaiheiden tuoma kokemus: aikuisen naisen viisaus, kypsän naisen villi seksuaalisuus ja nuoren tytön viattomuus ja uteliaisuus.

Naisen elämänvaiheiden arvostaminen on Kirstin mukaan vinoutunut.

”Tulemme kulttuurista, joka ihailee nuoruutta. Elämme kuitenkin aiempaa pidempään emmekä voi jumiutua ihannoimaan aikaa, jolloin naisen keho on tietynlainen.”

Moni nainen kokee seksuaalisen huippunsa viiden- tai kuudenkympin korvilla. Silloin osaa sanoittaa halujaan ja vapauttaa pelkoja esimerkiksi raskaaksi tulemisesta.

Vaihdevuodet ovat Kirstin mukaan lahja elämältä, ja niitä pitää juhlistaa. Hän kannustaa kanssasisariaan lähtemään tutkimusmatkalle omaan seksuaalisuuteensa.

”Koskaan ei ole liian myöhäistä. Traumakerrosten alta voi paljastua pulppuava lähde, joka vain odottaa löytymistään.”

VALMENNUKSISSAAN KIRSI törmää usein tilanteisiin, joissa parisuhteen kipinä on kadoksissa. Hän rohkaisee naisia aistinautintoharjoituksiin. Matkaan, jonka päämääränä on eroottisen elinvoiman vapauttaminen.

”Kehon pitää oppia, että se on rakastettu. Aistillinen sooloseksiharjoitus on minulle yhtä arkinen kuin vaikkapa joogahetki.”

Tärkeää on myös, miten itselleen puhuu.

”Puhun Venuksen muodoista, en makkaroista, ja elämän jäljistä, en rypyistä.”

Kypsän naisen elämänvaihe on inspiroiva.

”Tunnen olevani seksuaalisempi kuin koskaan. Näen peilistä kypsän ja villin naisen, viisaan kuningattaren.”

Juttu on julkaistu Eevassa 7/2023.