Eeva

250 hehtaaria maata ja yhtä monta Hereford-nautaa! Historioitsija Riikka-Maria Rosenbergin 300-neliöisessä viikonloppukodissa puuhasteltava ei lopu

250 hehtaaria maata ja yhtä monta Hereford-nautaa! Historioitsija Riikka-Maria Rosenbergin 300-neliöisessä viikonloppukodissa puuhasteltava ei lopu
Kirjailija ja historioitsija Riikka-Maria Rosenbergin toinen koti on Hakoisten kartanon mailla. Sisustuslöytöjä hän tekee niin nettikirpputorilta kuin antiikkihuutokaupasta.
Teksti |
Kuvat |
Julkaistu: 7.11.2022

Seitsemän vuotta sitten Riikka-Maria Rosenberg astui ensimmäisen kerran tulevan kotinsa ovesta. Hakoisten kartanon alue hurmasi historiaa rakastavan kirjailijan, ja 1920-luvulla rakennettu tilanhoitajan talo ihastutti valoisuudellaan ja kauniilla vanhoilla yksityiskohdillaan.

”Ainoastaan kirkkaankeltaiset tapetit pistivät silmään”, Riikka-Maria sanoo ja virnistää.

”Ystävät tulevat mielellään kyläilemään, toisaalta on kiva viettää viikonloput kolmisinkin, koska asumme tyttäreni kanssa arkisin Helsingissä”, Riikka-Maria Rosenberg sanoo.

Vähän aiemmin Riikka-Maria oli alkanut seurustella Hakoisten kartanon isännän Max Rosenbergin kanssa. Max huolehtii tilan töistä, ja työtä todella riittää. Peltohehtaareja ja Hereford-nautoja on yhtä paljon: noin 250 kappaletta molempia.

Hakoisten kartanon mailla

Hakoisissa Janakkalassa on viljelty maata 1200-luvulta alkaen, ja moni kartanon muinaisista omistajista toimi käskynhaltijana Hämeenlinnassa. Kartanon päärakennus valmistui vuonna 1810.

Perheen kahdella koiralla on tilaa leikkiä kartanon maihin rajautuvalla isolla pihalla.

Täydellisempää miljöötä ei voisi kuvitella historioitsijalle, joka keväällä julkaisi toisen historiallisen romaaninsa, kehutun Hakoisten Annan. Päähenkilö Anna Lilliebrun on oikeasti elänyt näissä samoissa maisemissa 1700-luvulla.

”Arvostan kaikkea vanhaa, jota on säilytetty ja kunnostettu. Tästä paikassa huokuu se, että rakastetaan vanhaa eikä haluta purkaa ja rakentaa uutta päälle. Korjataan ja pidetään yllä – se on hyvin viehättävää.”

”Arvostan kaikkea vanhaa, jota on säilytetty ja kunnostettu.”
Kirjailija ja historioitsija Riikka-Maria Rosenberg

Riikka-Marian ja Maxin perheeseen kuuluu nyt myös nelivuotias Alexandra. Mäntylankut narisevat jalkojen alla, kun kipuamme portaita yläkertaan: Alexandra haluaa esitellä oman huoneensa.

Parikymmentä vuotta sitten tilanhoitajan talossa tehtiin remontti ja poistettiin 1950–80-lukujen ratkaisuja. Muovi- ja korkkimatto saivat tehdä tilaa mäntylankuille.
Alexandran oma huone on yläkerrassa. Prinsessasänky löytyi kartanon vanhasta vaunuvajasta.
Nelivuotias Alexandra leikkii omassa huoneessaan isolla nukkekodilla.

Hempeitä sävyjä, iso nukkekoti, tapetissa lintuja tammenoksilla. Päästävedettävä sänky löytyi vanhasta vaunuvajasta ja se kunnostettiin Alexandralle.

Viikonloppukoti

Oman vintin lisäksi Riikka-Maria tekee löytöretkiä kartanon konttorirakennuksen ”romuhuoneeseen”. Se on entinen miestentupa, jonne on varastoitu käytöstä poistettuja tavaroita. Muun muassa yläkerran aulan lipastot ja kirjoituspöytä ovat peräisin sieltä.

Historioitsija-kirjailijalla on paljon kirjoja, uusia ja vanhoja.

Riikka-Maria on jo aloittanut Hakoisten naisista kertovan trilogian toista osaa, mutta näiden jykevien kirjoituspöytien ääressä hän ei sitä kirjoita.

Arkipäivät Riikka ja Alexandra viettävät yleensä Helsingissä kerrostalokodissaan. Viikonlopuiksi he tulevat Hakoisiin. Silloin vietetään aikaa perheen kesken tai tehdään tilan töitä.

Makuuhuoneessa on ripaus sinistä rauhoittamassa. Lastenkirjapino yöpöydällä kertoo, että Alexandra ei vielä nuku omassa sängyssään ihan joka yö.

”Molemmat paikat ovat minulle koteja. Olen tottunut asumaan sekä ahtaasti että tilavasti: opiskeluaikana Pariisissa asuin 18 neliön yksiössä, täällä on noin 300 neliötä. Siihen aikaan, kun tämä talo valmistui, ei tarkkoja mittoja tai neliömääriä kirjattu.”

Salonki on kodin lempipaikka

Salonki on Riikka- Marian lempihuone. Nurkassa oleva nojatuoli on peräisin puolison isoisoäidiltä.
Suku on tärkeä. Maxin äidin isovanhemmat toivat lipaston hevoskyydillä Sortavalasta. Se oli ainut huonekalu, joka mahtui mukaan evakkomatkalle.

Kun taloon astuu sisään, lasiverannan ja eteishallin jälkeen saapuu salonkiin. Siellä Riikka-Maria istuisi, jos ehtisi. Ihastelisi puusepän tekemää kattolaudoitusta ja etelään avautuvista ikkunoista hehkuvaa valoa. Antaisi katseen levätä Jean-Louis Sauvat’n hevoskuvassa. Ranskalaistaiteilijan tyyli miellyttää sekä Riikka-Mariaa että Maxia.

”Tilalla on aina niin paljon puuhasteltavaa, että ei täällä juuri istuta valkoviinilasi kädessä”, Riikka-Maria sanoo ja hymyilee.

Salongin kaakeliuuni on uustuotantoa. Riikka-Maria suree, että talon alkuperäiset uunit purettiin 1960-luvulla.

Kesäisin perhe kattaa kuitenkin toisinaan illallisen salongin takana olevalle terassille. Naudat laiduntavat melkein vieressä, ja maalaisidylli hipoo täydellisyyttä.

”Tilalla on aina niin paljon puuhasteltavaa, että ei täällä juuri istuta valkoviinilasi kädessä.”

Kaikki harmoniassa

Riikka-Maria Rosenberg on esteetikko: värien ja materiaalien pitää sopia yhteen.

”Harmonia tekee kodin, mutta ennen kaikkea kodin tunteen luovat tietysti perhe ja kaksi koiraamme, Gilda ja Frida.”

Klassista pystyraitatapettia talossa on leveämpänä ja kapeampana raitana, beigenä ja sinisenä. Pystyraitaa on myös ruokasalin kustavilaistuolien verhoilussa.

Huonekalujen paikkojen vaihtaminen on hyvä keino uudistaa sisustusta. Välillä talosta lähtee huonekaluja Helsingin-asuntoon ja päin vastoin.

Huonekalujen paikkojen vaihtaminen on hyvä keino uudistaa sisustusta.

Torittajaksi itseään kutsuva Riikka on löytänyt nettikirpputoreilta huonekaluja ja muun muassa Arabian Maisema-astiastoa.

Löytöjä Riikka-Maria ja Max tekevät myös Bukowskin huutokaupasta. Sieltä on peräisin hallin iso, kaunis lasilamppu.

Ruokasalin pöytä katetaan, kun talossa on vieraita. Takaseinustalla olevat kustavilaistuolit ovat talon vanhimmat huonekalut.

Pariskunnan sisustusmaut osuvat melko hyvin yksiin. Max pitäisi vähän värikkäämmästä, mutta Riikka-Maria on hillitymmän ystävä. Kirkkaankeltaisia tapetteja ei talossa enää näe.

Selkein makuero on helppo nimetä.

”Maxin mielestä meillä on liikaa koristetyynyjä.”

Viime vuosina Riikka-Maria Rosenberg on viilannut sisustusta vanhan tyylin mukaiseksi. Riikka-Marialle seuraa pitää labradorinnoutaja Gilda.

Artikkeli on julkaistu Eevassa 7/2022.

Kommentoi +