Kärsitkö pitkittyneestä kivusta? Neurokeskuksen ylilääkäri kertoo, kuinka muutama muutos elämässäsi voi nostaa kipukynnystäsi
Särkee, sattuu, jomottaa – pitkittynyt kipu vaikuttaa kaikkeen. Sen kanssa voi kuitenkin opetella pikkuhiljaa pärjäämään. Kun tutustut tuntemuksen voimakkuuteen vaikuttaviin syihin, kipukynnystä on mahdollista nostaa.
1. Kipu on todellakin korvien välissä
Yksi ärsyyntyy pienestäkin kivusta, toinen kestää kivuliaita vaivoja. Ylilääkäri ja kivunhoidon linjajohtaja Katri Hamusen mukaan kokemus kivusta on yksilöllinen.
”Ihmiset kertovat, että heillä on korkea tai matala kipukynnys. Kipukynnys ei kuitenkaan ole yhdelläkään ihmisellä staattinen eli sellaisenaan samanlaisena pysyvä asia.”
Sanonnan mukaan kipu on vain korvien välissä. Se pitää paikkansa, sillä tuntemus on aivojen tuottama kokemus, joka syntyy esimerkiksi kudosten tuottaman vaurioviestin perusteella. Kun kudos saa haavan tai muun vamman, kipu ei synny vauriossa vaan aivoissa.
Aivojen osuus ei vähennä tuntemuksen vakavuutta, oikeastaan päinvastoin.
”Ihminen piilottaa kivun toiselta – ja samalla tavallaan itseltäänkin.”
2. Tuntemus on monen asian summa
Särky tai kolotus voi voimistua jo siksi, että samalla sinua pelottaa. Vastaavasti kokemus turvassaolosta lievittää kipuasi.
Aivojen tulkintaan kivun voimakkuudesta ja sen pitkittymiseen vaikuttavat esimerkiksi geenit. Ne voivat voimistaa kipua tai lisätä kivun pitkittymisen riskiä.
Tietyt yksittäiset geenimutaatiot voivat tehdä ihmisestä käytännössä kykenemättömän kokemaan kipua. Geenit eivät kuitenkaan yksinään tee kenestäkään kivun voimakkaasti tuntevaa.
Kivun kokemiseen vaikuttavat myös sairaudet, mieliala, odotus kivun voimakkuudesta, huomion suuntaaminen, kyky rauhoittaa itsensä, menneisyyden traumat – jopa sosiaaliset roolit.
Jos esimerkiksi ensitreffeillä kolautat lonkkasi kipeästi pöydänkulmaan, sinusta voisi tuntua nololta myöntää uudelle tuttavuudelle, että nytpä kirpaisi kunnolla.
”Ihminen piilottaa kivun toiselta – ja samalla tavallaan itseltäänkin”, Katri Hamunen sanoo.
Sivuutettu kipu ei välttämättä tunnu fyysisesti samalta kuin huomion keskipisteeseen päässyt kolaus. Siksi satunnainen, huomiotta jäänyt kolaus ei ehkä satu niin paljon.
Hyvän ystävän seurassa manaisit kömpelyyttäsi varmasti ääneen. Kun annat törmäykselle täyden huomiosi, se herkästi myös kirpaisee kunnolla.
Vastaavasti muutkin vaikeat kokemukset, kuten kaltoinkohtelu lapsuudessa tai kiusatuksi joutuminen nuoruudessa, saattavat virittää aivot havaitsemaan kehon miedotkin kipuviestit voimakkaina tuntemuksina. Viestejä voivat voimistaa myös erilaiset perussairaudet.
Mikäli aivot odottavat kovaa kipua, ne kokevat sellaista herkemmin. Kipukynnys on silloin matala. Siksi on hyvä, että suuntaat tietoisesti huomiosi toisaalle esimerkiksi lääketieteellisten tutkimusten aikana.
”Kaikki tällaiset tekijät yhdessä määrittävät, miten ihminen kipunsa kanssa pärjää.”
3. Kipukynnystä on mahdollista nostaa
Hamunen puhuu pärjäämisestä kivun kanssa – ei kivun poistamisesta tai edes sen sietämisestä. Ihminen pärjää kivun kanssa silloin, kun pystyy elämään mahdollisimman hyvää ja monipuolista elämää kivusta huolimatta.
Pärjäämiseen vaikuttaa paljon jo se, tietääkö ihminen kipunsa syyn tai ei.
Jos syy on tiedossa, kivulle saa selityksen. Silloin aivot eivät paisuttele asiaa turhaan pohtimalla huonointa mahdollista vaihtoehtoa. Tästä syystä epämiellyttävä ja kivulias toimenpide voi olla helpompi kestää kuin mysteerikipu.
”Tieto syystä tarjoaa myös mahdollisuuden saada apua, kuten oikeanlaisen lääkityksen. Ehkä myös erityistä tukea, vaikka vertaistukea samanlaisen kivun kokeneelta”, Hamunen sanoo.
Mieltä ja siten myös kehoa rauhoittavat keinot auttavat pärjäämään.
”Kyky rentouttaa itsensä on erityisen tärkeä kipupotilaille. Se ei vie kipua pois, mutta tuo hallinnan tunnetta.”
Kipuun turtuminen tai tottuminen voi olla kehittynyttä hallinnantunnetta. Eräs potilas kertoi Hamuselle, että hänen saamansa hoito kipuun ei vienyt sitä pois mutta muutti elämää ratkaisevasti.
”Hän kirjoitti, että kipu ei enää hallitse minua – vaan minä hallitsen kipua. Silloin kipu ei ole todennäköisesti niin häiritsevää kuin aiemmin. Kivussa kärsimystä tuottavat itse tuntemus ja lisäksi sen häiritsevyys, kuten pelko sen syystä tai toivottomuuden tunne.”
Samasta syystä itselleen mieluisia asioita on tärkeätä vaalia kivunkin keskellä.
”Se tuottaa mielihyvää. Ilman tärkeitä juttuja elämästä kivun kanssa tulee herkästi kapeneva spiraali, jossa arki kiertyy tiukasti kivun ympärille.”
4. Oikeat keinot auttavat tuntemukseen
Mieluisiin asioihin keskittyminen ei kuitenkaan tarkoita kivun peittelyä itseltä tai toisilta. Hamunen päinvastoin kehottaa kertomaan siitä läheisille paitsi avoimesti myös mahdollisimman konkreettisesti. Kivusta kertominen tarjoaa mahdollisuuden kokea empatiaa ja lohdutusta, mikä puolestaan auttaa tuntemukseen.
Kroonisesta eli pitkäaikaisesta kivusta kärsivät kertovat usein, ettei jatkuvasta kivusta ole välttämättä helppoa kertoa edes läheisille. He kokevat herkästi yksinäisyyttä kivun kanssa, mikä taas voi voimistaa tuntemusta. Lääkäri tapaa kysyä kipua tuntevalta potilaalta, kuinka voimakas kipu on asteikolla nollasta kymmeneen.
Läheisille on parempi puhua kivusta kertomalla, mihin kaikkeen tällä hetkellä pystyy ja mihin et.
”On hyvä kertoa, millaiset omat voimavarat ovat juuri tänään kivun vuoksi tai mitä sen keskellä nyt tarvitsee. Numerot eivät välttämättä kerro, miten kipu täsmällisesti vaikuttaa olemiseen juuri nyt.”
Hamunen huomauttaa, että kymmenportainen asteikko ei ole lääkärissäkään käytössä kipujen vertailuun. Lääkäri ei siis kysy kipusi astetta voidakseen keskittyä kahdeksikon potilaisiin kolmosten sijasta.
”Astetta kysymällä lääkäri tahtoo varmistua antamansa hoidon tehosta. Jos siis potilaalla on vastaanotolle tullessaan kahdeksikon arvoinen kipu, mutta lääkkeiden jälkeen kipu on vaikkapa kolmosen luokkaa, lääkäri tietää suunnan olevan oikea.”
Miten ottaa kipu puheeksi lääkärissä?
- Varaa erityinen kipuaika. Toistuvaan kipuun on syytä paneutua kunnolla, ja oikeanlaisen avun selvittäminen voi viedä aikaa. Jos aika vastaanotolla tuntuu kuluvan muiden oireiden tai sairauksien käsittelyyn, pyydä kipua varten erillinen, uusi vastaanottoaika.
- Älä vähättele kipuasi. Kivulla on tarkoituksensa: se on ihmislajin kehityksen tuottama suojamekanismi, joka auttaa välttämään vaaroja ja ohjaa lepuuttamaan kivuliasta kehonosaa. Toisaalta kipuun ei tarvitse suhtautua toksisen myönteisesti. Vaikka kivun syy ei olisi selvillä, siihen on hoitoja – mutta ensin pitää avata suunsa.
- Ole selkeä. Kerro lääkärille, miten kipu vaikuttaa elämääsi, mitä voit tehdä ja mitä et voi tehdä kivun vuoksi. Läheisille kivusta kertoessasi voit käyttää apuna esimerkiksi helminauhavertausta: kerro, kuinka monta helmeä kipu vie päivittäin käytössäsi olevasta täydestä 20 helmen helminauhasta.
Katri Hamunen on ylilääkäri, dosentti ja kivunhoidon linjajohtaja HUSin Neurokeskuksessa.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 10/2025.
