”Ponnistelin kunnes sain infarktin”
Sinikka Viskari, 56, hoiva-avustaja, Hämeenkoski:
”2000-luvun alussa pyöritin omaa kampaamoa Heinolassa. Työteho alkoi vähitellen hiipua. Olin tottunut putsaamaan kammat ja sudit skarpisti heti käytön jälkeen, mutta nyt nurkat täyttyivät likaisista välineistä. Työ, jota rakastin, tuntui ensi kertaa työltä. Ihmettelin, mikä minua vaivasi.
Olin jatkuvasti tolkuttoman väsynyt. Elin kuin hidastetussa filmissä. Hommat eivät luistaneet kotonakaan, askareiden teko kesti ikuisuuden. Kun luin kirjaa, en muistanut tekstistä mitään jälkikäteen. Käsiin ja hiuspohjaan ilmestyi rakkuloita, ja vatsa oli usein kipeä.
Kärsin myös selkävaivoista ja rannekanavaoireyhtymästä. Ne aiheuttivat kipuja, jotka vaikeuttivat työntekoa.
Ponnistelin jatkuvasti voimieni äärirajoilla. Pääsin tuki- ja liikuntaelinsairauksien tutkimukseen ja sain osatyökyvyttömyyseläkkeen.
Jatkoin töitä osa-aikaisesti. Se ei auttanut. Olin yhä väsynyt ja kivuissani.
Kipu käsissäni yltyi yhtäkkiä sietämättömäksi. Menin lääkäriin, mutta syytä julmettuun särkyyn ei löydetty. Kului pari viikkoa ja vasta kolmannella käynnillä päätettiin tehdä rasitustesti. En ehtinyt polkea pyörää. Levossa otettu sydänfilmi paljasti kipujeni syyn: minulla oli sydänkohtaus.
Infarkti oli edennyt totaalitukokseksi. Se olisi voinut viedä minulta hengen. Olin vasta 43-vuotias.
Minut kiidätettiin ambulanssilla pallolaajennukseen Helsinkiin.
Onneksi kohtaus ei jättänyt sydämeen vammoja. Pallolaajennuksen jälkeen selviteltiin, mistä kohtaus johtui. Kolesteroli oli koholla, mikä saattoi olla yksi syy. Verikokeissa ei näkynyt muuta poikkeavaa.
Kilpirauhasarvoni olivat viitearvojen ylärajalla, mutta kuitenkin niiden sisällä, joten lääkitystä ei päätetty aloittaa.
Olo ei kohentunut. Elin yhä sumussa. Puoli vuotta kohtauksen jälkeen sydänkuntoutuksessa kiinnitettiin huomiota väsymykseeni. Kilpirauhaskokeet uusittiin. Nyt arvot olivat huonontuneet selvästi. Sain tyroksiinilääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan.
Lääke paransi arvojani, mutta olooni se ei vaikuttanut. Jouduin edelleen nukkumaan päivisin. Olin niin väsynyt.
Lääkärini tuijotti testituloksiani ja vähätteli väsymystäni. Hän arveli, että unen tarpeeni johtui siitä, että olin vain tottunut nukkumaan päivisin. Ajattelin, että jos tämä lääkäri ei usko minua, apua täytyy lähteä etsimään muualta.
Otin yhteyttä Päijät-Hämeen kilpirauhasyhdistykseen. Sain sieltä vertaistukea ja tietoa eri hoitomuodoista.
Varasin ajan endokrinologille, joka hoitaa hormoneja tuottavien elinten sairauksia. Lääkäri ehdotti väsymykseeni ensin mielialalääkitystä, mutta minulla oli niistä huonoja kokemuksia. Kokeilin masennuslääkkeitä selkäkipuihini sydänkohtauksen jälkeen, mutta ne tekivät oloni humalaiseksi.
Lääkäri määräsi minulle tyroksiinin lisäksi kiistanalaista eläinperäistä T3-hormonia. Tyroksiinin sisältämä T4-hormoni muuntuu normaalisti kehossa T3-hormoniksi. Nyt kokeilin ottaa T3-hormonia suoraan purkista. Annostelu vaatii tarkkaavaisuutta, sillä lääkkeeseen liittyy liikatoiminnan, kuten sydänoireiden, riski. Siksi kaikki lääkärit eivät määrää sitä.
Elämäni kirkastui, kun käytin lääkettä pari viikkoa. En tarvinnut enää päiväunia, jaksoin käydä uimassa ja lukea pitkiä tekstejä. Vajaassa vuodessa lähti 15 kiloa, kuin itsestään.
Lääkäri totesi, ettei kehoni kykene kudostasolla muuttamaan T4-hormonia T3-hormoniksi riittävästi. Siksi tyroksiini ei parantanut oloa. Olin todella helpottunut. Olin taas elossa!
Sitten mietin elämääni taaksepäin ja kirosin. Miten tämä oli voinutkin mennä näin? Silloin todella ymmärsin, missä sumussa olin tarponut kuusi vuotta. Miksen saanut apua ennen?
Kysyin kardiologilta, johtuiko sydänkohtaukseni kilpirauhasesta. Se oli hänen mukaansa yksi syy. Kärsin kroonisesta kivusta ja stressistä, hoitamattomasta kilpirauhasen vajaatoiminnasta sekä ylipainosta, jota oli kertynyt kaikkien ongelmieni seurauksena.
Kilpirauhasen vajaatoiminta on saattanut olla yksi syy myös rannekanavaoireyhtymääni, jota pidettiin työperäisenä sairautena. Vajaatoiminta voi aiheuttaa kudosnesteen kertymistä ja jännejäykkyyttä, mikä altistaa ongelmille.
Ranteeni leikattiin 2004. Miksei kilpirauhasarvojani tarkistettu tuolloin? Kilpirauhasen sukurasitetta meillä ei ollut.
Söin eläinperäistä T3-hormonia ja kävin verikokeissa ensin parin kuukauden välein, sitten harvemmin.
Luovuin kampaamostani 12 vuotta sitten. Käteni ja selkäni eivät kestäneet sitä työtä. Kouluttauduin hoiva-avustajaksi, mutta en kremppojeni takia pysty tekemään sitäkään kokoaikaisesti. Tällä hetkellä en pysty tekemään keikkoja ollenkaan.
T3-lääkkeestä ei saa Kela-korvausta, ja hinta nousee koko ajan. Purkki maksaa 150 euroa. Se on iso raha nyt, kun on tiukkaa.
Kun opiskelin, käytin halvempaa, synteettistä T3-hormonia. Se ei toiminut yhtä tehokkaasti. Oireet palasivat, tosin lievempinä. Jos tein hoivakeikan, seuraava päivä piti levätä.
Aloitin taas äskettäin eläinperäisen T3-lääkkeen. Syön sitä tyroksiinin rinnalla. Haluan olla oma itseni. Maksoi, mitä maksoi.”
”Lattiakaivo täyttyi irronneista hiuksista”
Heidi Pulkkinen, 33, yrityslainojen tuotepäällikkö, Helsinki:
”Kädet vapisivat, sydän hakkasi, hikoilutti ja heikotti. Istuin lattialla peilikaapin edessä ja yritin laittaa ripsaria. Olin lähdössä töihin, vaikka pysyin tuskin pystyssä.
Oli kevättalvi 2013 enkä voinut käsittää, mikä minua vaivasi.
Olin jo muutaman vuoden kärsinyt sekalaisista oireista. Vatsa oli usein löysällä, irtoilevat hiukset tukkivat suihkun lattiakaivon, laihduin ja kainaloissa olivat aina hikiläikät.
En kuitenkaan ajatellut, että olisin sairas. Olin niin tottunut epämukaviin vaivoihini.
Mutta tuo aamu oli käänteentekevä. Olo oli niin karsea. Olin vastikään palannut lomalta Gambiasta. Olinko saanut jonkun pöpön? Aiheuttiko malarianestolääkitys oireeni?
Lääkärissä poissuljettiin eksoottiset taudit sekä tutkittiin muita oireita. Muutama viikko kului, ja kuntoni heikkeni yhä. Leposyke kiihtyi entisestään. Jo jääkaapille kävely toi hengenahdistuksen. Itkin illat pahaa oloani.
Seuraavaksi lääkäri epäili keuhkoemboliaa. Oireet täsmäsivät. Olin ollut pitkällä lennolla ja söin e-pillereitä. Menin päivystykseen.
Keuhkoistani ei löytynyt veritulppaa. Sen sijaan vanhempi naislääkäri kyseli tarkemmin oireistani. Olenko laihtunut? Kyllä. Lähteekö hiuksia? Kyllä. Vapisevatko kädet? Kyllä. Onko syke nopeutunut? Kyllä. Hikoilenko enemmän? Kyllä. Olenko usein ärtynyt? Todellakin.
Lääkäri yhdisti oireeni kilpirauhasen liikatoimintaan. Kilpirauhanen käy ylikierroksilla ja saa hikoilemaan ja sydämen hakkaamaan.
Verikoe vahvisti, että minulla oli Basedowin tauti. Se on kilpirauhasen autoimmuunisairaus, jossa rauhanen tuottaa liikaa tyroksiinia.
Sairaus oli pitkällä. Hormoniarvot olivat tapissa eikä asteikko riittänyt mittaamaan niitä.
Olin aivan ihmeissäni. En ollut juuri kuullutkaan kilpirauhasesta saati sen ongelmista. Sain lääkkeen, joilla kilpirauhasen toimintaa voitiin hillitä. Beetasalpaajat auttoivat hengenahdistukseen ja kiihtyneeseen sykkeeseen.
Vaikka kilpirauhasarvot paranivat, olo ei kohentunut. Sisätautipoliklinikan lääkäri antoi kaksi vaihtoehtoa: leikata kilpirauhaseni tai vähentää kilpirauhaskudosta radiojodilla.
Ne tuntuivat nuorelle liian radikaaleilta ratkaisuilta. Jos rauhanen poistettaisiin tai sitä tuhoutuisi radiojodilla liikaa, olisin loppuelämäni riippuvainen tyroksiinipillereistä.
Halusin jatkaa karbimatsoli-lääkkeellä. Tuntui, ettei lääkäri halunnut huomioida toiveitani. Oikeaa lääkeannostustusta ei löytynyt.
Puolen vuoden taistelun jälkeen itkin asiaa työterveyslääkärille. Hän kertoi, että voisin käydä yksityisklinikalla työnantajan piikkiin.
Se oli ihmeellinen käynti. Endokrinologi näki heti ilman testejäkin ongelmani.
Sain liikatoimintalääkkeen rinnalle tyroksiinia, ja oloni koheni nopeasti. Karbimatsolin annostus oli nostettu niin suureksi, että kilpirauhaseni toiminta lakkasi miltei kokonaan. Siksi tarvitsin tyroksiinia purkista.
Lue myös: Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito
Yksityislääkärin tapaaminen kannusti minua kysymään, voisinko vaihtaa omalääkäriäni sisätautien poliklinikalla. Se onnistui. En ymmärrä, miksi en ollut tehnyt tätä aiemmin. Olin purskahtanut itkuun joka kerta, kun olin puhunut entisen lääkärini kanssa.
Sain uuden poliklinikkalääkärin ja uusien lääkkeiden avulla tasapainon. Jaksoin taas pyörittää normaalia arkea ja liikkuakin.
Kun diagnoosista oli kulunut puolitoista vuotta, pääsin lääkkeistä eroon täysin. Basedowin vasta-aineitakaan ei enää ollut veressä.
Elin vihdoin normaalia elämää.
Aloin treenata puolimaratoniin juoksukoulussa loppuvuodesta 2015. Ihmettelin, kun sykemittarini näytti suurempia lukemia kuin muilla. Lenkkien välissä syke ei tahtonut palautua normaaliksi. Reidet olivat usein hapoilla.
Raudanpuute vaikuttaa palautumiseen, joten työterveyslääkäri tarkistutti arvoni. Rautavarastoja mittaa ferritiiniarvot. Ne olivat lähes nollassa, vaikka hemoglobiini oli normaali.
Minulla havaittiin myös Hashimoton tyreoidiitti -kilpirauhastulehdus, joka voi edetä vajaatoiminnaksi. Sain rautaa raudanpuuteanemiaan ja kilpirauhaskontrollin myöhemmäksi.
Rautatableteista tuli pahoja vatsavaivoja. Päädyin tankkaamaan rautaa suoraan suoneen yksityisklinikalla. Painoa kertyi, olin turvonnut ja tuntui raskaalta. Elin aivosumussa.
Kilpirauhasarvoni olivat muutamassa kuukaudessa heilahtaneet vajaatoiminnaksi. Sain lääkekokeiluun tyroksiinia. Oloni helpottui asteittain, ja nousin taas elävien kirjoihin.
Tulehdus surkastuttaa kilpirauhastani, joka erittää hormonia entistä vähemmän. Tämän vuoksi käyn verikokeissa 4–6 kuukauden välein. Tyroksiinin annostusta on välillä lisätty. Nyt tarve on tasoittunut.
Jälkeenpäin olen ihmetellyt, miksei kukaan varoitellut, että liikatoiminnasta voi seurata vajaatoiminta, jopa ilman leikkausta tai radiojodihoitoa. Vasta-aineet aktivoivat toisiaan.
Tänä päivänä voin onneksi hyvin. Jaksan käydä töissä ja lenkkeillä koirani kanssa. En saa kuitenkaan pudotettua painoa entiselleen. Lihoin kymmenisen kiloa, kun kilpirauhasen toiminta surkastui. Onneksi jaksan taas harrastaa hikiliikuntaa, joten ehkä pääsen kiloistani vielä eroon.
Harmittaa, ettei kilpirauhaspotilaita osata aina kohdata yksilöinä. Jokainen potilas on erilainen. Tuntui todella hyvältä, kun löysin lääkärin, joka osasi hoitaa minua. Potilaita pitäisi kuunnella herkemmällä korvalla eikä ainoastaan tuijottaa arvoja.”
6 faktaa kilpirauhasesta
1. Sairaudet yleistyvät
Kilpirauhassairaudet ovat yleistyneet, kuten autoimmuunisairaudet ylipäänsä. Länsimaissa on yhä enemmän astmaa, reumaa ja tyypin 1 diabetesta. Syitä etsitään kiivaasti.
Kilpirauhassairauksista tiedetään enemmän. Se voi lisätä diagnooseja.
Kilpirauhasen sairauksista vajaatoiminta on yleisin. Se on noin 300 000 suomalaisella. Lisäksi moni sairastaa tietämättään.
Vajaatoiminta on siis huomattavasti yleisempi kuin tyypin 1 diabetes, joka on noin 50 000 suomalaisella.
Yleisin syy kilpirauhasen vajaatoimintaan on autoimmuunitulehdus. Siinä kehon puolustusjärjestelmä alkaa tuhota kilpirauhaskudosta, jolloin hormonituotanto vähenee.
Vajaatoiminta oirehtii tyypillisesti väsymyksenä, saamattomuutena, painonnousuna, ihon kuivumisena, muistihäiriöinä ja viluisuutena.
Hoitona on tyroksiini. Se on hormoni, jota kilpirauhanen erittää.
Liikatoiminta taas saa kehon käymään ylikierroksilla. Sitä sairastaa noin prosentti suomalaisista. Sydän saattaa tykytellä, hiki nousta pintaan ja kädet vapista. Sairautta yritetään hillitä karbimatsolilla.
Liikatoiminnan yleisin syy on Basedowin tauti, joka saa rauhasen tuottamaan liikaa tyroksiinia.
2. Sekoittuu muihin sairauksiin
Kilpirauhashormonia tarvitaan joka solun toimintaan. Jos sitä erittyy liian vähän tai liian paljon, solujen toiminta häiriintyy. Tämä voi johtaa moniin terveysongelmiin.
Kilpirauhasvaivat sekoitetaan muihin sairauksiin. Vajaatoiminta oireilee kuten masennus, raudanpuuteanemia ja D-vitamiininpuutos.
Jos vajaatoimintaa sairastava potilas saa masennuslääkkeet, juurisyy jää hoitamatta. Masennuslääke voi myös stressata elimistöä niin, että kilpirauhasoireet pahenevat. Siksi kaikilta masentuneilta tulisi tutkia kilpirauhasarvot ennen kuin masennuslääkitys aloitetaan.
Oireiltaan samankaltaista raudanpuutetta hoidetaan rautalisällä.
Vajaatoiminnan oireet saattavat tulla vähitellen. Ihminen voi tottua siihen, että väsyttää ja viluttaa.
Kilpirauhasen liikatoiminta on yleensä helpompi tunnistaa. Sen voi tosin havaita verikokeissa vasta jonkin ajan päästä ensioireista.
Joskus potilaalla on rajuja liikatoiminnan oireita, sydämen tykytystä, hikoilua ja unettomuutta, mutta kilpirauhasen vasta-aineita ei näy veressä. Kyseessä voi olla suhteellisen yleinen ja alidiagnosoitu kilpirauhastulehdus, subakuutti tyreoidiitti. Oletetaan, että virus vaurioittaa kilpirauhassoluja ja saa hormonin valumaan rauhasesta verenkiertoon.
Potilaat saattavat hyppiä seinille, kun syytä rajuihin oireisiin ei tahdo löytyä. Lääkäri saattaa määrätä antibiootit, koska oireet, kurkkukipu ja kuume, muistuttavat angiinaa.
Oireita lievitetään kortisonitableteilla, joskus viikkoja. Beetasalpaajat hillitsevät sydämen tykytystä. Tulehdus muuttuu ajan kanssa vajaatoiminnaksi, johon osa tarvitsee tyroksiinia. Valtaosa toipuu täysin.
3. Pelkkä tyroksiini ei aina auta
Osa vajaatoimintapotilaista voi huonosti lääkkeestä huolimatta, vaikka arvot olisivat lähes normaalit.
Tyroksiini ei aina muutu riittävästi kehon kaipaamaksi T3-hormoniksi.
Osa saa avun synteettisestä tai eläinperäisestä T3-hormonista. Eläinperäinen T3 on kiistanalainen lääke. Kaikki lääkärit eivät määrää sitä sydänoireiden riskin takia.
4. Ruokavaliolla on vaikutus
Kilpirauhanen tarvitsee seleeniä ja jodia. Valtaosa suomalaisista saa näitä riittävästi. Muiden yksittäisten ruoka-aineiden hyödyistä kilpirauhaselle ei juuri ole näyttöä.
Seleenin päälähteitä ovat liha, maitotuotteet ja täysjyvävilja. Lisästä voi olla hyötyä, jos potilaalla on selkeä kilpirauhasen vajaatoiminta.
Seleeniä suositellaan 50–100 µg päivässä puolen vuoden kuurina. Se voi vähentää vasta-aineita jopa puoleen ja lievittää tulehdusta. Jos seleenilisän lopettaa, oireet voivat palata. Lisää suositellaan vain puoleksi vuodeksi kerrallaan, sillä seleeni voi varastoitua kehoon.
Liikatoimintapotilaille suositellaan seleeniä 100 µg päivässä kuuden kuukauden ajan. Lisä pienentää riskiä saada silmien pullistuma. Jos liikatoimintapotilaalla havaitaan verikokeissa alttius pullistumalle, annoksen voi tuplata. Seleeni voi jopa parantaa lievät silmäoireet.
Suomalaisten jodinsaanti on vähentynyt. Kotiruokaa syödään yhä vähemmän, eikä teollinen ruoka aina sisällä jodia. Sitä saadaan jodioidusta suolasta, kalasta, lihasta, munista, maitotuotteista ja viljasta.
Kilpirauhanen tarvitsee jodia kilpirauhashormonien tuotantoon. Suomessa päivittäinen jodin saantisuositus on aikuisella 150 µg, odottavilla äideillä 175 µg ja imettävillä 200 µg. Suositusrajojen ylittämisestä ja jodilisän aloittamisesta kannattaa neuvotella lääkärin kanssa.
5. Heikentää hedelmällisyyttä
Vajaatoiminta voi aiheuttaa naiselle kierto- ja ovulaatiohäiriöitä ja vaikeuttaa raskaaksi tuloa. Kilpirauhasarvot testataan aina, jos nainen hakee apua lapsettomuuteen.
Lievästi poikkeavat arvot ovat yleisiä. Tällöin on mietittävä tarkkaan, aloitetaanko pysyvä lääkitys vai seurataanko tilannetta.
Miehillä kilpirauhassairauksien vaikutusta hedelmällisyyteen ei ole juuri tutkittu. Selkeä vajaatoiminta vaikuttaa kivesten toimintaan, mutta niiden toiminta palautuu normaaliksi lääkityksellä.
Lievä vajaatoiminta tuskin vaikuttaa siittiöihin.
6. Voi aiheuttaa keskenmenon
Raskaana olevat ja raskautta suunnittelevat saavat tyroksiinilääkityksen herkästi, koska kilpirauhashormoni on elintärkeä sikiölle.
Äidin hoitamaton vajaatoiminta voi aiheuttaa keskenmenoriskin, sikiön pienipainoisuutta sekä myöhemmin kognitiivisia häiriöitä. Tyroksiinin tarve kasvaa heti raskauden alussa, jolloin sikiö on riippuvainen äidin kilpirauhashormoneista. Äidin tulee tietää, kuinka paljon annostusta nostetaan omatoimisesti raskauden alussa. Hormonin määrää tarkkaillaan raskauden aikana neljän viikon välein.
Myös kilpirauhasen liikatoiminta voi vaikuttaa sikiön vointiin. Kilpirauhasen toimintaa kiihdyttäviä vasta-aineita voi kulkeutua äidin verestä istukan kautta sikiöön. Ne voivat nopeuttaa muun muassa sikiön sydämen sykettä. Sikiön sykettä seurataan tehostetusti.
Synnytyksen jälkeen vajaatoiminnasta kärsivälle äidille voi kehittyä postpartaalinen tyreoidiitti eli synnytyksen jälkeinen kilpirauhastulehdus. Kilpirauhasen toimintahäiriö väsyttää äitiä. Yleensä neuvolassa osataan tunnistaa oireet ja ohjata verikokeisiin. Tulehdus paranee vuoden kuluessa. Oireita hoidetaan tarvittaessa lääkityksellä: vajaatoiminnassa tyroksiinilla, liikatoiminnassa beetasalpaajilla.
Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 13/2018.
