Eeva

Kikka!-elokuvan ohjaaja Anna Paavilainen: ”Kikan energia on edelleen poikkeuksellinen – ihan tukka lähtee päästä!”

Kikka!-elokuvan ohjaaja Anna Paavilainen: ”Kikan energia on edelleen poikkeuksellinen – ihan tukka lähtee päästä!”
Kikka!-elokuvan ohjaaja Anna Paavilainen muistaa laulaja Kikan energiset esiintymisen ja vastaansanomattoman seksuaalienergian jo lapsuudestaan. Lue myös Annan kulttuurivinkit!
Teksti |
Kuvat |
Julkaistu: 13.10.2022

Ohjaaja Anna Paavilaisen ensimmäinen pitkä elokuva Kikka! tuli ensi-iltaan 12.10.2022. Elokuva kertoo iskelmälaulaja Kikan, oikealta nimeltään Kirsi Hannele Sirénin, (1964–2005) tarinan. Eeva haastatteli Anna Paavilaista elokuvan ensi-illan kynnyksellä.

Anna Paavilainen, mitä muistoja Kikka sinussa herättää?

”Mieleen tulee oma lapsuuteni ja se, mitä televisiosta tuli 1980–90-lukujen taitteessa. Oli Kikka ja Megavisa. Elokuvan materiaalia tutkiessani ajattelin, että Kikan energia on edelleen poikkeuksellinen – ihan tukka lähtee päästä! Kikan esiintyminen aiheuttaa minussa hepulin. Se tarttui lapsena ja tarttuu yhä. Myös hänen seksuaalienergiansa on vastaansanomatonta.”

Mitä Kikka sinulle edustaa?

”En ole halunnut lukita tai vangita Kikkaa tietynlaiseksi. Tein elokuvan sen vuoksi, että jokainen näkee hänessä, mitä näkee. Voisiko Kikkaa katsoa uteliaisuudella eikä määritellen? Olla mukana osana Kikan energiapiiriä.”

Olet monipuolinen tekijä: Sibelius-lukion käynyt viulisti, joka myös säveltää. Kerro siitä lisää.

”Kävin lukioaikana sävellystunneilla. Sävelsin viululle ja tein runolauluja, esimerkiksi Edith Södergranin Tähdet. Olin silloin nainen ja piano, mutta haluaisin olla nainen ja kitara. Ostin juuri kitaran, mutten osaa soittaa sitä. Lauluja laulan yhä.”

Olet palannut juuri äitiyslomalta. Mitä on tulossa?

”Ensi keväänä ohjaan nuortensarjaa Ylelle. Itse käsittelin norjalaista Skam-sarjaa katsoessani ensimmäistä kertaa asioita, joita elin lukioiässä. Tajusin, kuinka intensiivistä elämä oli sen ikäisenä. Se tuntui merkitykselliseltä ja mehukkaalta. Suosittelen Skamia muillekin kuin nuorille tai nuorten vanhemmille.”

Mistä muusta haaveilet?

”Jos pitäisi elää toinen elämä, kääntäminen kiinnostaisi. Siinä pureudutaan syvällisesti alkutekstiin ja kieleen. Yksi sana voi avata isoja maailmoja, muistoja ja keskusteluja. Olen kääntänyt ruotsista podcasteja, jotta voisin puhua niistä kavereideni kanssa. Lisäksi olen kääntänyt laulun sanoja.”

Anna Paavilaisen lokakuun 2022 kulttuurivinkit

Teatteri: Vaarallisia suhteita, Helsingin kaupunginteatteri. ”Mitä tahansa Leea Klemola tekee, se kiinnostaa.”

Musiikki: Malla Malmivaara: Malla (Solina Records). ”Kurssikaverini on tehnyt aina kunnianhimoisia ja musiikkia rakastavia projekteja.”

Tanssi: Marianna Henriksson ja Anna Mustonen: Eros, Tanssin talo 6.–13.10.2022. ”Eros on poikkeuksellisen kaunis teos. Siinä yhdistetään varhaisbarokkimusiikkia ja nykytanssia.”

Kirja: Tarja Roinila: Samat Sanat. Kirjoituksia kääntäjän elämästä (Teos). ”Postuumi kirja. Kirjassa on syvällisiä tekstejä kääntämisestä ja kielestä. Ihailen ja arvostan kääntäjien työtä.”

Taideyhteisö: Antirasistinen ja feministinen Urban Apa. Sonya Lindforsin työ luo rakenteita ei-valkoiselle Suomelle. Hän saa aikaan muutosta ja uudenlaista ajattelua.”

Elokuva: Guled & Nasra. Ensimmäinen somalinkielinen suomalaiselokuva. Kaunis ja vaikuttava.”

Juttu on julkaistu Eevassa 10/2022.

Kommentoi +