”Puhelin oli kädessäni jo ennen kuin avasin silmäni. Ensimmäiseksi katsoin kalenteriani ja aloin tehdä mielessäni päivän to do -listaa: hoida vakuutusasia, soita äidille, muista koiranruoka. Sitten selasin somen. Sieltä tuli lisää tehtäviä listaan: treenaa parempi kroppa, rakastu täydelliseen mieheen, osta upea tyyli, hanki ihanampi elämä.

Pian fitness-kelloni ilmoitti, että sykkeeni on korkea ja tilanteeni stressaava. Enkä ollut vielä edes noussut sängystä.

Kun aamut alkavat tarpeeksi pitkään näin, tulos on helppo kuvitella. Ilo katoaa elämästä, ja siitä tulee suorittamista.

Koska maailmasta eivät tehtävät lopu, päätin palkata apukäsiä.

Ihan ensin vaihdoin kännykän kynään. En katso puhelinta aamulla ennen kuin olen kirjoittanut paperille mielessäni olevat asiat. Teen edelleen to do -listoja, mutta nyt laitan omalle listalleni vain sellaisia asioita, jotka on mahdollista hoitaa päivän aikana. Toisen listan teen ”Pirkolle”.

Pirkko on mielikuvissani se aikaansaava ja fiksu uurastaja, joka tietää firman asioista kaiken. Hän on se luottotyyppi, jonka hoidettavaksi voi antaa kaikki tärkeät ja isot asiat (kuten rakkauselämän parantamisen ja putkiremontin rahoittamisen). Hommat voi delegoida Pirkolle siinä vaiheessa, kun on jo tehnyt voitavansa eikä enää tiedä, miten asiassa pitäisi edetä, ja stressi pukkaa päälle.

Huomasin, että olin murehtinut asioita, joille en sillä hetkellä voinut mitään. Kun lakkasin stressaamasta niistä, asiat alkoivatkin pikkuhiljaa ratketa itsekseen.

Tai ei sentään itsekseen, Pirkkohan se siellä taustalla puurtaa ja antaa minun nykyisin heräillä rauhassa koiraa rapsutellen. Kello kertoo, että sykkeeni on laskenut ja aamuni on jälleen palauttava."

Pääkirjoitus on julkaistu aiemmin Kauneus ja terveys -lehdessä 01/23.