Linnunlaulun kirjailijatalossa Villa Kivessä on hipihiljaista. Vanhan puuhuvilan huoneet on numeroitu. Kati Tervo, 63, avaa oven omaan työtilaansa.
”Jari ei ole koskaan käynyt täällä. Kalle on käynyt kerran”, Kati sanoo esitellessään omaa kirjoituskammiotaan Helsingin sydämessä.
Se on hänen oma tilansa. Paikka, jonne voi vetäytyä hiljaisuuteen ja omaan mielikuvitusmaailmaan kirjoittamaan.
”Täällä on ihmeen hyvä keskittyä. Olen ihmisherkkä ja työskennellessäni parhaimmillani yksinäisyydessä. En pystyisi kirjoittamaan kahvilassa”, Kati sanoo.
Purevana pakkaspäivänä huoneesta tulvahtaa vastaan lämpö. Kirjoituspöydän vieressä on sohva, nojatuolinurkkaus ja kaakeliuuni. Ikkunoista suurten vaahteroiden takaa näkyvät Töölönlahti ja oopperatalo.
”Ellen Thesleff asui Lallukan taiteilijakodissa Töölössä. Kun kirjoitin Iltalaulajaa, meillä oli Ellenin kanssa melkein näköyhteys”, Kati sanoo.
Taiteilija Ellenin vuonna 1945 viettämästä kesästä Ruoveden Murolen huvilalla ja häntä ihailevasta nuoresta Taimista kertova romaani ilmestyi elokuussa.
Eri rytmin kirjailijat
Mutta siirrytäänpä Katajanokalle. Siellä on Tervojen koti, ja siellä on syntynyt useita kirjoa. Parhaillaankin Jari Tervolla, 58, on meneillään uuden romaanin kirjoitusvaihe. Kirjan tapahtumat sijoittuvat nykyajan Helsinkiin ja yhteen ainoaan päivään.
”Tarinasta ei tule läkähdyttävän pitkää. Olen päättänyt, että sen on mahduttava kolmeensataan sivuun”, Jari sanoo.
Edellisessä, Matriarkassa, sivuja oli lähemmäs viisisataa.
Kirjailijoina pari elää juuri nyt eri rytmiä.
Jari haluaa pysytellä omissa oloissaan kotona kirjoittamassa. Katilla puolestaan on sosiaalinen vaiheensa. Iltalaulajan ilmestymisen jälkeen Katilla on ollut runsaasti menoja, tapaamisia ja haastatteluja.
”Jari ei aina suhtaudu hymyillen siihen, että menen ja tulen ja höpötän omia juttujani”, Kati arvelee.
”Minä olen mietteissäni ja erittäin hyvällä tuulella siitä, että sinulla on menoja. Minulla on kirja kesken!” Jari muistuttaa.
”Niin, et välttämättä murjota minulle”, Kati myötäilee.
Viime keväänä Jari Tervo jättäytyi yhdeksäntoista vuoden jälkeen pois Uutisvuodosta, mutta televisiossa hänet nähdään taas pian.
”Kati tietää, että kun töitä on paljon, olen tyytyväinen. Vielä ei ole tullut sellaista aamua, että olisin voinut jäädä sänkyyn velttoilemaan”, Jari sanoo.
“Kekkonen vei kesälomamme”
Vuodenvaihteessa TV1:ssä nähtiin Urho Kekkosesta kertova kahdeksanosainen dokumenttisarja. Jari Tervo oli mukana laatimassa käsikirjoitusta ja haastatteli Kekkosen ajan poliitikkoja ja presidentin sukulaisia. Ohjelmassa oli runsaasti kuvamateriaalia Yleisradion arkistoista.
”Historiantutkijoilla on samat aineistot käytössään, mutta silti he kiistelevät siitä, oliko Kekkonen konna vai kettu.”
Kun Kremlin arkistot aikanaan avautuvat, kuva Kekkosesta ja hänen idänsuhteistaan täydentynee.
Kekkosen aikaa Jari Tervo käsitteli jo vuonna 2004 ilmestyneessä Myyrä-romaanissaan. Mikä entisessä presidentissä niin kiinnostaa?
”Suurmiehissä minua kiehtoo heidän pienuutensa”, Jari sanoo.
Epäilen, että kiihkeimpien työvaiheiden aikaan Tervojen kotiin on muuttanut niin Urho Kekkonen kuin Ellen Thesleffkin.
”Kekkonen vei kesälomamme. Tai ainakin pari kuukautta kesästä”, Kati huomauttaa.
Nainen, josta kannattaa pitää kiinni
Tervot tapasivat toisensa 1980-luvun lopulla. Jari oli Ilta-Sanomien toimittaja ja julkaissut jo kaksi runokirjaa. Kati työskenteli kirjastonhoitajana. Loppuillasta he päätyivät ravintola Kosmoksessa samaan seurueeseen.
”Kati oli kaunis, ja vieläpä suomalaiseksi harvinaisella tavalla. Hääkuvassammekin hän näyttää aivan espanjalaiselta.”
Sen lisäksi tämä tuntui ymmärtävän myös kirjallisuudesta ja taiteesta.
”Kati oli olemukseltaan hämmästyttävän tyyni. Ajattelin, että tässähän on nainen, jonka poninhännästä kannattaa pitää kiinni.”
Kati kutsui Jarin kylään ja tarjosi tonnikalaspagettia.
”Kati tuli keittokomerosta kummastellen, minne purkinavaaja oli kadonnut. Hetki sittenhän hän oli avannut monta purkkia ja nyt avaajaa ei ole missään. Se löytyi minun annoksestani!”
“Aivot ovat ihmisen seksikkäin elin”
Nuoruudessaan Jarilla oli tapana huudahdella ravintoloissa pikkutunneilla ”Olen Jari Tervo. Olen nero.” Silläkö hän valloitti?
”Olin tottunut kovaäänisiin miehiin, joten huuteluillaan hän ei hurmannut, vaan valoisalla persoonallaan. Valoisa hän on edelleen.”
Olihan silläkin vaikutusta, että Jari on kirjallisesti lahjakas.
”Olit suustasikin aika mainio. Joidenkin mukaan aivot ovat ihmisen seksikkäin elin. Olen samaa mieltä”, Kati sanoo.
Kati liittää Jariin kodikkuuden.
”Vaikka mies oli samassa huoneessa, hän ei pistänyt päätäni niin sekaisin, ettenkö olisi pystynyt ajattelemaan myös omia ajatuksiani.”
Pikkuhiljaa muovikassi kerrallaan Jari muutti Katin luo yksiöön.
”Ei niitä monta ollut. Kati onkin aina korostanut, että olin köyhä runoilija.”
Pieneen kotiin hankittiin palanen lundiaa, jotta Jari sai paikan, jossa kirjoittaa. Mutta tapahtuiko se kirjoituskoneella vai tietokoneella – siitä muistikuvat ovat jo vähän sumeita.
”Kati teki minusta prosaistin. Hänen mukanaan elämääni tuli suunta ja päämäärä, jota romaanikirjailija tarvitsee.”
Retkellä olohuoneessa
Tervot menivät naimisiin vuonna 1991, ja Jarin esikoisromaani Pohjan hovi ilmestyi seuraavana vuonna. Kun pieni yksiö vaihtui noin 60 neliön kaksioon, koti tuntui isolta.
”Se vaikutti niin valtavalta, että mietimme pari ensimmäistä päivää, uskallammeko lähteä retkelle olohuoneeseen”, Jari sanoo.
Tervot ovat asuneet yhdessä pian lähes kolmekymmentä vuotta. Kotona Kati nousee aamuisin seitsemältä ja varmistaa, että abiturientti Kalle herää kouluun.
”Kalle on sanonut ja minä olen sanonut, ettei hänen tarvitsisi sitä tehdä, mutta hän haluaa”, Jari huomauttaa.
”Minulla on vielä viimeiset kuukaudet mahdollista olla koululaisen äiti”, Kati puolustautuu.
Kun Kalle on lähtenyt kouluun, Katilla on rauhalliset hetkensä sanomalehden äärellä. Jari heräilee viimeistään yhdeksältä.
”Tykkään viipyilevistä aamuista. Voi näyttää siltä, että olisin joutilas ja etten tekisi mitään, mutta pääni sisällä kuhisee. Pohdiskelen kirjoittamisiani hitaasti. Jari on meistä kahdesta paljon ryhtyväisempi.”
Aamiaisen jälkeen Jari vetäytyy kotona työhuoneeseensa, Kati lähtee kirjoituspäivinä Villa Kiveen.
”Jos olen oikein hyvä vaimo, olen tehnyt sopan edellisiltana valmiiksi meille molemmille, minulle työhuoneelle ja Jarille kotiin.”
“Kallella on perheen paras luonne”
Tervot ovat myös toistensa tekstien hovikriitikoita. Aiemmin Jari epäili, että se saattaisi olla polku avioeroon, muttei ollut.
”Luemme kaikki toistemme tekstit. Joskus Kati huomauttaa minulle, että ’kannattaako nyt näin isolla kirousryöpyllä siihen seurakunnan lehteen’ ”, Jari sanoo nauraen.
Jollei puoliso ole kotosalla, lukijana toimii poika.
”Kallestakin on tullut oikein hyvä kriitikko. Hän osaa samalla hienosti rohkaista ja kehaista”, Kati kiittelee.
Siis myös valoisa ihminen?
”Kallella on perheen paras luonne”, Jari sanoo.
Kilpailijoina Tervot eivät toisiaan pidä, ja Linnunlaulun-työhuone on antanut entistä selkeämmän oman tilan molemmille. Välillä toinen vetäytyy yksin Tampereen lähellä Teiskossa olevalle mökille kirjoittamaan.
”Marraskuusta helmikuuhun siellä on saatanallisen pimeää. Silloin tulee mieleen, että yksisilmäinen renki tahkoaa kirvestään ulkona pimeydessä”, Jari sanoo.
”Siis sinua pelottaa siellä”, Kati tarkistaa.
Pimeys ja yksinäisyys pistävät mielikuvituksen liikkeelle, toisaalta kirjoittamisrauha on taattu.
”Sieltä puuttuvat kaikki tekosyyt lähteä jonnekin, kun kauppa on kaukana. Roskapussiakaan ei voi lähteä viemään.”
Täydellinen aihe
Kati Tervo haaveili nuorempana taiteilijan ammatista. Luova työ oli aina kiehtonut. Keraamikon ja käsityöläisen ammatit oli unohdettava, kun ihotautilääkäri kehotti vaihtamaan alaa.
Kallen syntymän jälkeen Kati alkoi kirjoittaa ensin kolumneja, sitten pidempää tekstiä. Esikoinen, proosateos Kesäpäiväkirja ilmestyi 2008.
Uusimmassa, Ellen Thesleffin maailmaan sukeltavassa Iltalaulajassa, yhdistyi niin kiinnostus taiteisiin kuin kirjoittamiseenkin.
”Se oli sen vuoksi täydellinen aihe. Sain olla romaania kirjoittaessani samalla hetken maalarina.”
Aiheen pariin Kati Tervon johdatti taiteilijan tiestä haaveillut, mutta skitsofreniaan sairastunut täti, joka ihaili yli kaiken Thesleffin taidetta.
”Mietin, jaksanko kertoa kirjan syntyyn vaikuttaneen tätini tarinaa. Halusin kuitenkin kertoa siitä avoimesti, ja samalla kunnioittaa romaanilla edesmennyttä tätiäni.”
“Lapsi tekee pojasta miehen”
Kati Tervon elämässä monet käänteentekevät tapahtumat ovat ajoittuneet keski-ikään. Hänestä tuli äiti 44-vuotiaana ja kirjailija yli viisikymppisenä.
Pojan syntymää edelsi vuosien huoli lapsettomuudesta.
”Kati oli hormonipilvessä monta vuotta”, Jari sanoo.
”Sitäkin. Oli yksi tuulimunaraskaus ja pieniä keskenmenojakin ihan riittävän monta. Olo oli niiden jälkeen synkkä ja surullinen”, Kati jatkaa.
Tervot haaveilivat kiinalaisesta tyttärestä ja olivat jo varanneet ajan adoptioneuvontaan, kun Kalle ilmoitti viimein tulostaan. Aika peruttiin. Adoptiota suunniteltiin vielä myöhemmin uudelleen.
”Olisimme halunneet antaa kodin vielä toisellekin lapselle, mutta järjestö ei enää pitänyt sitä suositeltavana.”
Perheessä oli jo yksi lapsi.
”Kalle oli onnen täyttymys. Oli valtavan ihana kulttuurisokki saada tulla vanhemmaksi siinä iässä”, Kati sanoo.
”Lapsi tekee pojasta miehen. Kalle teki minusta kunnon ihmisen”, Jari lisää.
Poika on saanut vanhemmiltaan roiman annoksen rakkautta.
”Perheessämme on halauskulttuuri. Vieläkin Kalle, sähkökitaraa soittava kahdeksantoistavuotias rastatukka, käy kouluun lähtiessä ja saapuessa halaamassa meitä”, Kati sanoo.
”Ja nukkumaan mennessä”, Jari lisää.
Terveys koetuksella
Jari Tervo oli kaksi vuotta sitten Uutisvuodon nauhoituksissa, kun hänelle tuli outo olo ja hikoilutti valtavasti. Sairauskohtaus ja sydämen rytmihäiriöt yllättivät kesken kaiken.
Niin Jarin kuin Katinkin terveys on ollut vuosien varrella kertaalleen koetuksella. Jonkinlaisiksi käännekohdiksi niitäkin voisi sanoa.
”En olekaan kuolematon. Oli korkea aika ymmärtää se kuuttakymppiä lähestyessä”, Jari Tervo sanoo.
Oli Uutisvuodon 600. lähetys, ja huomio ohjelman ympärillä oli tavallista isompi.
”Suihkusin hikeä”, Jari kuvailee oloaan.
Stan Saanila usutti kollegaa hakeutumaan saman tien ambulanssilla lääkäriin, mutta Jari lähti kotiin. Kotona sohvalla maaten hän valitti vaimolleen valtavaa väsymystä. Kati syytti Matriarkkaa.
”Se oli niin iso kirjoitusurakka, että epäilin Jarin pulssin sitä tehdessä kiihtyneen”, Kati sanoo.
Sairaalassa Jarilla todettiin vakava rytmihäiriö. Sydän saatiin sähkösokin avulla oikeaan rytmiinsä pujottamalla katetri nivusten kautta sydämeen.
”Sanoin sen jälkeen Katille, että tie miehen sydämeen käy munien kautta.”
Ruokaremonttia perheessä oli tehty jo paljon aiemmin, mutta elintapoja tarkistettiin taas entisestään. Aterioilla on tarjolla paljon kalaa ja kasviksia.
”Syön fiksusti, en rieku kaupungilla. Tai no, joskus. Käyn kuntosalilla ja poljen kuntopyörää. Olen paremmassa fyysisessä kunnossa nyt 58-vuotiaana kuin tavatessani Katin 28-vuotiaana.”
“Jari ei jättänyt minua yksin”
Katin sairastuminen pysäytti jo aiemmin, kuutisen vuotta sitten, kun mammografiasta löytyi rintasyöpä. Ennuste oli hyvä, mutta häntä huolestutti, miten syöpä hoitoineen vaikuttaisi kirjoitustöihin ja parisuhteeseen.
”Kuukausia kestävät hoidot olivat raskaita. Tiesin, että tulisin olemaan kauan kipeä ja kosketusarka. Mietin, miten Jari kestää väsyneen olemukseni ja sen, että vetäydyn kuoreeni.”
Hyvin kesti, vaikka työsti samaan aikaan kurditytöstä kertovaa Layla-romaaniaan.
”Jari ei jättänyt minua pahimpina aikoina koskaan yksin. Kumppanilta vaaditaan ymmärrystä ja myös kärsivällisyyttä odottaa sitä, että toinen palaa taas sairastumisen jälkeen normaaliin elämään.”
Kati kuvailee sitä avioliiton testiksi.
”Tiedän suhteita, joissa on puolison sairastumisen vuoksi käyty lähellä eroakin.”
Toipuminen antoi uutta vauhtia tekemisiin.
”Kun selvisin ja voimani alkoivat palautua, ajattelin, että minun on ryhdyttävä heti tekemään sitä, mitä elämässäni haluan ja mistä unelmoin.”
Yhteinen riippuvuus
Kirjoittaminen on molemmille intohimo.
”Se on myös ehdoton riippuvuus. Olisi kauhistuttava ajatus, etten pystyisi joskus kirjoittamaan”, Jari Tervo sanoo.
”Siitä tulee riippuvuus, kun sille tielle lähtee”, Kati tietää neljän teoksen jälkeen.
”En ole ollut mustasukkainen siitä, että Jari luo tarinoita muille. Joskus hän tosin omistautuu enemmän tarinoilleen kuin perheelleen.”
Haastattelun jälkeen Jarilla on kiire uuden romaanin pariin. Päivittäisenä tavoitteena on viisi liuskaa tekstiä.
Kirjaan siitä voi tosin lopulta jäädä vaikka vain kaksi.
”Kalle Päätalo merkitsi omaan kalenteriinsa desimaalien tarkkuudella päivän saavutukseksi 4,2 tai 5,1 liuskaa. Minäkin merkitsen, paljonko kirjoitan päivittäin. Viime aikoina on syntynyt neljä”, Jari Tervo kertoo.
Katilla uudet aiheet risteilevät mielessä. Oikeastaan ne ovat risteilleet jo pari vuotta. Tyhjän päälle ei tarvitse mätkähtää. Olo on turvallisempi niin.
”Tuntuu kuin aiheet valitsisivat minut.”
Juttu on julkaistu Eevan numerossa 12/2017.
