Taiteilija Katariina Lahti asuu yksin 275-neliöisessä kodissa – olohuoneessa voi pulahtaa uima-altaaseen
Katariina Lahden kodissa Paraisilla saaristoluonto ja taide saavat pääosan.
Hessundin salmelta puhaltaa lempeä merituuli Katariina Lahden avaralle terassille. Paraisten saaristoluonto maisemineen on vahvasti läsnä myös kodissa sisällä: seinän kokoisista ikkunoista avautuu näkymä korkeille rantakallioille ja salmelle.
”Aina kun palaan maailmalta kotiin, aistin luonnon voiman”, pitkän, kansainvälisen uran teatteri-, elokuva- ja oopperaohjaajana tehnyt Katariina kertoo.
Kolme paritaloa suunniteltiin 50 vuotta sitten niin, että luonto ja rakennukset muodostavat yhden kokonaisuuden. Taloyhtiön tontti on seitsemän hehtaarin suuruinen.
Katariinan paritalon puolikkaassa on 275 neliötä. Yläkerrassa keittiö, olohuone, ateljee ja uima-allas ovat yhtä avaraa, parinsadan neliön suuruista tilaa. Katariina poistatti osan seinistä ostettuaan asunnon 2009.
Yläkerrassa ovat myös sauna, makuuhuone ja työhuone. Alakerrassa sijaitsevat vierashuone ja tv-huone.
Katariina asuu suuressa kodissaan yksin, mutta siellä käy sukulaisia ja ystäviä. Kyläilijöitä on tullut Beninistä saakka, sillä ohjaaja asuu talvet Länsi-Afrikassa.
”Vieraiden kanssa tykkään kokata, seurustella ja käydä luontoretkillä pitkin kallioita ja rantoja.”
Uteliaisuus, luovuus ja rakkaus draamaan näkyvät kodissa. Uima-altaan reunalla ja ateljeessa on runsaasti Katariinan tekemiä veistoksia. Moni sisustuselementti on syntynyt luovasta oivalluksesta tai päähänpistosta.
”Sisustusfilosofiani on se, että otetaan, mitä on. Minulla on paljon maailmalta mukaan tarttunutta, kuten tuoleja Balilta ja Beirutista, tekstiileitä Afrikasta.”
Katariinan tekemät veistokset, maalaukset ja piirrokset kertovat hänen kokemuksistaan ja intiimeistäkin asioista. Siksi hän ei halunnut myydä ainuttakaan teosta viime vuoden keväänä Kaarina-talossa Kaarinassa pitämässään taidenäyttelyssä.
Kuvataide on Katariinalle tärkeää kirjoittamisen ja näyttämötaiteen ohella.
”Teatterista tutut teemat näkyvät veistoksissani ja kuvissani: ihmisen alastomuus ja haavoittuvuus, rakkauden repivyys ja järjettömyys, huuma, kipu, kaipaus ja ikuinen menettämisen uhka.”
Katariina kuvailee olevansa puuhastelija. Hänellä on kotona aina jokin projekti meneillään.
”Teen joka päivä jotain luovaa: luon taidetta, kirjoitan tai puuhaan jonkin talon korjaushomman kimpussa. Muuten tunnen oloni levottomaksi.”
Katariina istuu usein läppärin kanssa pitkän ruokapöydän ääressä ja katsoo ison ikkunan läpi rantakallioille. Pöydän hän on tuunannut itse. Katariina yhdisti vanhan ruokapöytänsä jalat vesivanerilevyyn, joka suojasi uima-allasta katon maalauksen ajan. Näin hän toteutti haaveensa entistä suuremmasta ruokapöydästä.
Yksi luovuuden purkaus kohdistui ruokapöydän päädyssä olevaan seinään. Katariina repi äkillisen impulssin vallassa seinän tekstiilitapetit irti tarkoituksenaan tehdä uusi päällyste. Tapetin alta paljastui kuitenkin niin kiinnostava pinta, että seinä sai jäädä juuri sellaiseksi: epätasaiseksi ja ikivanhan näköiseksi.
Paraisten-koti on yksi monista paikoista, joissa Katariina viettää vuoden mittaan aikaansa. Se on hänen kiinnekohtansa, muuten hän on vaeltaja.
Katariina on ohjannut freelancerina teatteria ja oopperaa vuosikymmenien ajan eri puolilla Suomea ja Eurooppaa. Osan vuodesta hän viettää Berliinissä, vanhassa opiskelu- ja ystäväkaupungissaan.
Keskikesä on omistettu Savonlinnan- mökille, jonka Katariina peri äidiltään. Äiti asui aikoinaan Nojamaan kartanossa, ja sieltä on peräisen myös tyttären kodin vanhaa esineistöä.
Afrikassa Katariina kirjoittaa. Siellä hän myös luki muutama vuosi sitten uudestaan eteläafrikkalaisen André Brinkin teokset. Romaanista Katson pimeään hän löysi itselleen moton, joka alkaa näin: Minä olen valinnut, olen luopunut pysyvyydestä, turvallisuudesta, noista yhteiselon rauhallisista ja intiimeistä onnen muodoista. Sen sijaan minä olen valinnut teatterin, tänä iltana täällä, huomenna tuolla...
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 8/2025.
