Eräänä päivänä tajuan, etten ole punannut huuliani moneen viikkoon. Se on kummallista, sillä olen käyttänyt kirkkaanpunaista huulipunaa jo vuosia aina ja kaikkialla.

En ymmärrä syytä muutokseen ennen kuin menen peilin eteen ja tuijotan suutani. Huuleni ovat epäsymmetriset. Muutos on tapahtunut nopeasti enkä ole kiinnittänyt siihen huomiota. Alitajuntani on sen selvästi hoksannut: punainen alue on vasemmalla selvästi leveämpi kuin oikealla. Hymyni on vino.

Päätän korjata asian.

Ensin testaan täyteainetta. Se auttaa jonkin verran, mutta ei väritä huulten rajaa. Kaipaan symmetriaa, kadotettua väriä.

Yhtenä päivänä Instagramissa näen Suvi Tiilikaisen päivityksen, jossa on kuvat hänen meikittömistä huulistaan ennen ja jälkeen pigmentoinnin.

Kestopigmentointi koko huulille! Mahtavaa.

Siihen asti huulten kestopigmentointi on tuonut mieleeni vain ne tussinjälkiä muistuttavat selvästi erottuvat rajat 1990-luvulta. Suvin huulet taas näyttävät jälkeen-kuvassa vain selvärajaisemmilta ja vähän mehevämmiltä kuin ennen-kuvassa. Varaan ajan.

Velvet Töölön ovella törmään Suviin ja kerron hänen inspiroineen minua. Suvi varoittelee, että heti pigmentoinnin jälkeen huulet ovat muutaman päivän todella tummat. Älä säikähdä, ne haalenevat, hän sanoo.

Kauneustoimittajana olen kokeillut kaikenlaista, joten en pelkää kipua tai huonoa lopputulosta. Pigmentoijalle sanon silti heti, etten halua ysäriviivoja. Sini Annala hymyilee ja näyttää kuin olisi kuullut lauseen ennenkin.

Sini on jo havainnut suuni epäsymmetrian. Hän myös huomaa, että huulieni rajat ovat kauttaaltaan hieman haalistuneet.

Sovimme, että huuleni pigmentoidaan kokonaan liukuvärjäyksen tavoin, jolloin huulten rajat ovat selvät ja muoto tulee paremmin esiin. Väri häivytetään huulten sisäosaa kohti ja samalla tasapainotetaan puoli­eroa.

Haluan luonnollisen, meikittömän näköisen sävyn. Toivon pigmenttivärin olevan niin lähellä huulteni omaa sävyä kuin mahdollista. Päädymme vanhaan roosaan.

Huulia ei kannata Sinin mukaan puuduttaa pigmentointia varten, sillä se voi vaikuttaa värin pysyvyyteen. Kulmakarvoja varten puudutus tehdään, ja halutessaan sen saa huulillekin. Kauneus ennen kipua, ajattelen ja päätän kestää toimenpiteen puuduttamatta.

Kadun päätöstäni hiukan heti kun Sini ehtii amorinkaareen. Huulet ovat herkkä alue, ja kestopigmentointi tehdään neuloilla. Väri raavitaan niistä huulten pintakerrokseen, jotta se pysyy.

Työ on hidasta. Huulten läpikäynti kestää yli kaksi tuntia. Välillä Sini pyyhkii väriä pois ja katsoo, mihin se on tarttunut ja mihin sitä tarvitaan lisää.

Makaan hoitopedillä ja puristan peittoa. Sietämättömäksi kipu ei ylly, mutta erittäin ärsyttävää se on.

Kun Sini on valmis, saan peilin. Tuntuu kuin palaisin teinivuosien ruskeiden huulipunien aikaan. Huulet ovat kyllä symmetriset ja tarkkarajaiset, mutta rusehtavan punaiset. Muistan Suvin varoitukset, mutta alan silti pelätä, ettei väri lähde koskaan pois. Onneksi maski piilottaa suun. Pandemian hopeareunus!

Pigmentoinnin jälkeen huuleni ovat turrat eikä ajatus syömisestä innosta. Saan mukaani vaseliinityyppisen rasvan, jota Sini neuvoo levittämään aina kun kiristää. Rasvaan huuliani kymmenen minuutin välein.

Parin päivän päästä iho kuoriutuu ja arkuus häviää. Näen jo lopullista sävyä ja ylimääräinen irtoaa lastuina.

Viiden päivän kuluttua huulet ovat suunnilleen lopullisen väriset, symmetriset, tarkkarajaiset ja juuri sellaiset kuin toivoinkin. Tämän teen uudelleen.