John F. Kennedy Junior oli mies, jonka oli vaikea istua aloillaan. Hän oli jatkuvassa liikkeessä: nosteli painoja, ui, surffasi, hiihti, snorklasi, heitteli frisbeetä tai pelasi amerikkalaista jalkapalloa New Yorkin Keskuspuistossa.

Myös laskuvarjohyppy ja pienkoneilla lentäminen kuuluivat miehen harrastuksiin. Mitä vaarallisempi laji, sitä enemmän se Johnia houkutteli.

Kun ystävä ihmetteli miehen intohimoista paneutumista fyysisiin harrastuksiin, tämä vastasi:

”Jos pysähdyn ja alan miettiä elämääni, lamaannun ja hajoan.”

John Junior kuului Kennedyjen klaaniin, jonka kantaisä oli hänen isoisänsä Joseph P. Kennedy. Joeksi kutsuttu mies oli luonut miljoonaomaisuuden pörssialalla ja elokuvabisneksessä.

Isoisä käytti varallisuuttaan luodakseen poliittisen dynastian, ja hänen haaveensa oli nousta Yhdysvaltojen presidentiksi. Joen poliittinen ura kuitenkin lopahti, ja toiseksi vanhimman pojan, John F. Kennedyn, tehtäväksi tuli toteuttaa isänsä unelma.

Samana vuonna, kun JFK voitti Yhdysvaltojen presidentinvaalit, hän sai pojan. John Fitzgerald Kennedy Junior syntyi syksyllä 1960.

Äiti, Jacqueline Kennedy, halusi nimetä pojan tämän isän mukaan. Jackien kerrotaan katuneen nimivalintaansa myöhemmin. Nimi lisäsi pojan paineita toteuttaa odotuksia, joita tämän isään oli kohdistettu.

JFK ehti toimia presidenttinä vain kolme vuotta. Hänen elämänsä päättyi marraskuussa 1963 salamurhaan, Dallasissa ammuttuihin laukauksiin. Isä haudattiin poikansa kolmevuotispäivänä.

Kansakunnan muistiin painautui kuva pienestä John Juniorista tekemässä kunniaa isänsä arkulle. Ikoninen kuva symboloi viattomuuden ajan loppua mutta myös uutta toivoa.

JFK:stä kasvoi legenda, jonka tarinaa media kertoo yhä uudelleen. Hänen poikansa oli aikuisena vaikea erottaa, mitkä olivat hänen omia muistojaan ja mikä televisiosta nähtyä.

JFK:n kuoleman jälkeen tämän veljestä Robert ”Bobby” Kennedystä tuli Johnin isähahmo. John oli energinen lapsi, josta tuli tragedian jälkeen yhä villimpi.

Jackie vei hyperaktiivisen poikansa tapaamaan lääkäriä, joka määräsi Johnille lääkityksen. Bobby jaksoi leikkiä veljenpoikansa kanssa, ja tämä jumaloi setäänsä.

Sitten pieni John joutui kokemaan elämänsä toisen trauman, kun Robert Kennedy murhattiin vuonna 1968. John oli silloin kahdeksanvuotias.

Kuinka paljon lapsuuden traumat muokkasivat Johnin persoonallisuutta? Yksiselitteisiä vastauksia ei ole, mutta hänen lapsuutensa oli poikkeuksellinen.

Johnista on kirjoitettu lukuisia lehtiartikkeleita ja useita kirjoja. Niistä tuoreimman, viime vuonna julkaistun America’s Reluctant Prince -elämäkerran, on kirjoittanut historioitsija ja Johnin ystävä Steven M. Gillon.

John oppi jo nuorena, kuinka elämä voi päättyä hetkenä minä hyvänsä. Elämä oli elettävä täysillä niin kauan kuin sitä kesti. Täysillä eläminen tarkoitti Johnille riskien ottamista ja vaarallisuuden tunteen kanssa leikkimistä. Ahdistuksensa hän piilotti.

”Opin suvussamme sen, että kuolemaan ei jäädä rypemään. Asiat pidetään sisällä, ja mennään vain eteenpäin”, John kertoi ystävälleen myöhemmin.

Salaisen palvelun turvamiehet olivat osa Johnin ja hänen isosiskonsa Carolinen elämää. Vaikka turvamiehet takasivat lasten turvallisuuden, he muistuttivat läsnäolollaan myös ympäristön vaarallisuudesta. Vuosien aikana Johniin kohdistuikin useita kidnappausuhkauksia.

Pian Bobby Kennedyn kuoleman jälkeen Jackie nai miljardööri, laivanvarustaja Aristoteles Onassiksen. Onassis täytti tyhjiön Johnin elämässä, ja poika lumoutui uudesta isäpuolestaan.

Kun Onassis kuoli vuonna 1975, John menetti viisitoistavuotiaana jo kolmannen isähahmonsa.

Toisin kuin isänsä ja isoisänsä John ei opiskellut Harvardin yliopistossa, vaan hän halusi etsiä omaa polkuaan. Hän valitsi historian opinnot Brownin yliopistossa.

Opiskelijana John oli keskinkertainen, ja hänellä oli usein keskittymisvaikeuksia. Hän oli huolimaton ja huoleton.

John saattoi lainata ystäviltään tavaroita ja vaatteita eikä koskaan palauttanut niitä. Mutta koska hän oli Kennedy, hän sai usein kaiken anteeksi.

John viihtyi yliopiston teatterissa, sillä siellä hän sai olla yksi muiden joukossa. Hän ei saanut rooleja sukutaustansa vuoksi vaan siksi, että hän sopi tiettyihin osiin. Johnia pidettiin lahjakkaana näyttelijänä.

Jackie kävi katsomassa poikansa jokaisen näytelmän, mutta kerrotaan, että hän esti tämän näyttelijähaaveet. Näytteleminen oli Jackien mielestä Johnin arvon alapuolella. Äiti odotti, että poika opiskelisi lakia kuten sisarensa, tekisi uran politiikassa ja käyttäisi Kennedyjen nimeä hyväkseen.

”Sinulle on annettu loistavat mahdollisuudet. Sinun täytyy tehdä jotain arvokasta”, Jackie sanoi.

Poika ei kuitenkaan halunnut politiikkaan. Johnin mielestä suvun poliittinen perheyritys ei ole ollut kovinkaan menestynyt, eikä se luvannut pitkäikäisyyttä. Hän halusi tehdä jotain aivan muuta, mutta hän ei tiennyt, mitä se voisi olla.

Kaikki odottivat, että Johnista tulisi ”suurmies”, mutta hän oli pettynyt sankareihin. John sanoi haluavansa tulla pikemminkin hyväksi ihmiseksi.

”Olen lukenut suurmiesten elämäkertoja, ja vaikuttaa siltä, että he kaikki, isäni mukaan lukien, ovat olleet paskiaisia kotona. Jopa Gandhi hakkasi vaimoaan.”

Äitinsä toiveen mukaisesti John kuitenkin valmistui lopulta lakimieheksi ja työskenteli jonkin aikaa juristina. Se ura ei kuitenkaan kiinnostanut häntä.

Media kiinnitti herkeämättä huomiota nuoreen Kennedyyn ja hänen komeaan ulkonäköönsä. Hän näytti filmitähdeltä ja hehkui sukunsa karismaa.

Lehdet julkaisivat kuvia Johnista yläruumis paljaana aina, kun siihen tuli mahdollisuus. Eikä mies pahastunut lainkaan seksikkäistä kuvista, päinvastoin.

John oli kehittänyt kahtalaisen suhtautumisen mediaan. Hän valitti kuvaajien tunkeutuvan yksityiselämäänsä, mutta samalla hän seurasi uteliaana kaikkea, mitä lehdet julkaisivat hänestä.

Oman kehon muokkaaminen oli yksi niistä harvoista asioista, jotka olivat miehen omissa käsissä. Aikaa ja rahaa ulkonäöstä huolehtimiseen kuluikin paljon.

John rakasti New Yorkia, ja kaupunki rakasti häntä. Minne tahansa hän meni, ovimiehet kumartelivat ja ohjasivat hänet jonojen ohi. John tunsi kaupungin parhaat yökerhot ja hienoimmat ravintolat.

Herkullisia juoruja lehdistölle tarjosi miehen vilkas sosiaalinen elämä. Hän seurusteli vähän aikaa muun muassa näyttelijä Sarah Jessica Parkerin ja poptähti Madonnan kanssa.

Näyttelijät vetivät Johnia puoleensa. Yksi hänen pitkäaikaisimmista tyttöystävistään oli näyttelijä Daryl Hannah, jonka kanssa Johnilla oli räiskyvä viisivuotinen suhde.

Vuonna 1988 People-lehti nimesi Johnin maailman seksikkäimmäksi mieheksi. Jackie oli huolissaan, että se haittaisi pojan uraa eikä tätä otettaisi vakavasti. John itse nautti huomiosta ja oli ylpeä tittelistään.

Äiti toi myös selkeästi julki, ettei hän pitänyt poikansa tyttöystävistä. Erityisen epäluuloisesti hän suhtautui Daryliin. Kerrotaan, että Johnin ja Darylin suhde oli alusta saakka ongelmallinen.

Kumpikin oli tottunut olemaan tähti, eikä kumpikaan suostunut tukijan rooliin. Darylia on kuvattu itsekeskeiseksi ja neuroottiseksi, mutta John oli rakastunut ja hän antoi usein periksi tyttöystävänsä vaatimuksille.

Jackie Kennedy menehtyi syöpään vuonna 1994. John menetti rakkaan äitinsä, mutta samalla hän vaikutti vapautuvan. Suuria muutoksia tapahtui nopeasti.

John osti itselleen uuden kodin ja jätti taakseen äidin sisustaman asunnon. Hän alkoi seurustella tulevan vaimonsa, Carolyn Bessetten, kanssa.

Carolyn oli töissä Calvin Kleinin liikkeessä Manhattanilla, mutta hän jätti työnsä parin mentyä naimisiin. John oli hurmioitunut Carolynistä. Nainen ei ollut sokaistunut Johnin kuuluisuudesta.

Carolyn oli itsenäinen nainen, joka sanoi mielipiteensä ääneen. Suhteesta muodostui myrskyisä äkillisine riitoineen ja yhtä nopeasti tehtyine sovintoineen. Eräs ystävä kuvaili paria, että he rakastivat toisiaan mutta saivat toisensa myös hulluuden partaalle.

Carolyn joutui kovan kritiikin kohteeksi, olihan hän vienyt Amerikalta sen tavoitelluimman poikamiehen. Jotkut pitivät naista laskelmoivana teeskentelijänä. Carolyn saattoi olla toisinaan varautunut ja hillitty, toisinaan taas villi ja käyttäytyä järjettömästi.

Mentyään naimisiin John toivoi, että median kiinnostus rauhoittuisi. Toisin kävi. Paparazzit alkoivat piirittää paria entistä ahkerammin.

Carolyn ahdistui ja vietti päivänsä yhä useammin neljän seinän sisällä. Puoliso yritti houkutella vaimoaan käymään ulkona useammin, mutta Carolyn ei ollut tottunut valokuvaajien ja toimittajien tunkeilevaan asenteeseen kuten miehensä.

Carolyn pakeni ahdistusta myös huumeisiin. Kerrotaan, että hän käytti erityisesti kokaiinia. Carolyn alkoi muuttua vainoharhaiseksi. Hän epäili kaikkien käyttävän Johnia hyväkseen ja pyrki erottamaan miehensä jopa tämän ystävistä.

John halusi lapsia, Carolyn ei, mikä aiheutti avioliitossa riitoja. Carolyn ei ymmärtänyt, kuinka hän olisi voinut kasvattaa lasta sellaisissa olosuhteissa, joissa he joutuivat elämään.

Myöhemmin on paljastunut, että Carolyn tapaili avioliittonsa aikana aiempaa poikaystäväänsä, Michael Berginiä, joka oli Calvin Kleinin alusvaatemalli.

Vuosi äitinsä kuoleman jälkeen John lanseerasi aikakauslehden, Georgen, jossa yhdistyi kaksi areenaa, jotka hän tunsi hyvin: julkkismaailma ja politiikka.

”Jos et voi voittaa heitä, liity heihin”, John sanoi viitaten toimittajiin, jotka olivat jahdanneet häntä hänen koko elämänsä ajan.

Lehteen palkattiin ammattitoimittajia, mutta John oli sen keulakuva ja tähti. Aluksi lehti menestyi hyvin, sillä monet olivat uteliaita näkemään, kuinka Kennedy pärjäisi toimittajana. John sai suhteidensa ansiosta huippuluokan haastatteluja, ja Hollywoodin tähdet poseerasivat lehden kansikuvissa.

Tosin aivan kaikki eivät suostuneet Johnin ideoihin. Esimerkiksi Hillary Clinton kieltäytyi kansikuvahaastattelusta ja Madonna torjui ajatuksen, että hänet olisi puettu lehden kuviin Jacqueline Kennedyksi.

Samaan aikaan lehteä tarkkailtiin hyvin kriittisin silmin. Monet suorastaan toivoivat sen epäonnistuvan.

Ongelmat alkoivat kasaantua Johnin harteille. Alun menestyksen jälkeen George-lehden tulevaisuus oli vaakalaudalla. Myös avioliitto Carolynin kanssa rakoili.

John pakeni tapansa mukaan vaarallisiin harrastuksiin. Nyt hän kokeili ultrakevyttä moottoroitua varjoliidintä. Huteran nousun jälkeen liidin syöksyi maahan, ja miehen nilkka murtui.

Heinäkuussa 1999 Kennedyjen suku oli kokoontumassa Johnin serkun häihin Martha’s Vineyardille. John halusi lentää paikalle omalla pienlentokoneellaan, vaikka ei ollut vielä kovin kokenut lentäjä.

Carolyn ei olisi halunnut lähteä mukaan, mutta hänet saatiin taivuteltua. Mukana oli myös Carolynin sisar Lauren Bessette.

Kohtalokkaana iltana tapahtui monta pientä virhettä, jotka aiheuttivat kolmen nuoren kuoleman. Johnilla meni töissä myöhään, ja hän oli väsynyt. New Yorkin ruuhkat viivästyttivät matkantekoa, ja oli jo hämärää, kun seurue saapui lentokentälle.

Kolmikko nousi pienlentokoneeseen, nilkkansa murtanut John kulki yhä kainalosauvoilla. Sääennuste oli huono, mutta he päättivät lähteä silti lentämään.

Matkan aikana näkyvyys heikkeni niin, ettei John voinut nähdä sakean sumun läpi horisonttia, tähtiä, merta tai maata. Ilman visuaalisia vihjeitä lentäjä menettää helposti suuntavaistonsa ja kadottaa jopa tajun siitä, missä on taivas ja missä maa.

Lentokone alkoi menettää korkeuttaan, ja John teki voimakkaan käännöksen vasemmalle. Sitten hän nosti konetta voimakkaasti ylöspäin. Äkkinäisten liikkeiden seurauksena kone alkoi syöksyä kohti merta.

Viisi päivää myöhemmin Johnin, Carolynin ja Laurenin ruumiit löydettiin merestä. Jostain syystä John ei ollut laittanut automaattiohjausta päälle. Se olisi voinut pelastaa heidän henkensä.

Koko Amerikka järkyttyi jälleen uudesta Kennedyjä kohdanneesta tragediasta. Johnin setä Edward Kennedy piti hautajaisissa puheen, joka ilmaisi kansakunnan yhteisiä tuntoja:

”John ei kuulunut vain meidän sukuumme, hän kuului koko Amerikalle. Maailma tiesi hänen nimensä, ennen kuin hän itse tiesi sen. Me kaikki toivoimme, että tämä John Kennedy eläisi niin pitkään, että hän saisi harjata harmaita hiuksiaan Carolyn vierellään. Mutta kuten isänsä hän sai elämältä kaikki lahjat paitsi vuosien määrän.”

Jos Ted-sedän toive olisi toteutunut, John F. Kennedy Junior olisi juhlinut tämän vuoden marraskuussa 60-vuotispäiväänsä Carolyn rinnallaan. ●