Johanna Rusanen-Kartano, 49, oopperalaulaja, Siuntio

"Kun valmistaudun esitykseen, haluan olla rauhassa. Laittautumisesta ei tule mitään, jos ympärillä pyörii ihmisiä. Riittää, että minulle on varattu joku nurkka, kunhan olisi mielellään luonnonvaloa. Kirkoissa on usein tarjolla vain sakastin pimeä wc-koppi, joten kesäaikana saatan mennä kirkon rappusille meikkaamaan. Kun lopputulos näyttää luonnon­valossa hieman kovalta, se toimii sisävalaistuksessa.

Aloitan esiintymismeikin teon hiuksista. Kiharran, tupeeraan ja kiinnitän hiukseni kruunumaisesti.

Korkea kampaus muuttaa kasvojen painopisteitä. Kun hiukset ovat valmiit, on helpompi arvioida, mihin kohtiin piirrän viivoja ja kaaria.

Teen pohjameikin ennen silmämeikkiä, mikä on monien mielestä väärä järjestys. Esimerkiksi luottomeikkaajani Lalli Savolainen meikkaa aina silmät ensin, jotta poskille karissut väri on helppo putsata. Punakirjava naama ja vahva silmämeikki ovat niin outo yhdistelmä, että hyvä kun kykenen katsomaan itseäni peilistä.

Kävin parikymppisenä legendaarisen oopperalaulaja Tamara Lundin mestarikurssin, jolla hän opetti myös esiintymismeikin tekemistä. Opimme kampaamaan peruukin ja meikkaamaan silmät isoa lavaa varten.

Tamara opasti, että silmiä ei rajata muodon mukaan, vaan rajauksella voi suurentaa silmiä tai jopa muuttaa niiden muotoa. Alaluomelle voi piirtää pieniä ripsiä.

Oopperassa on yleensä maskeeraaja, mutta on hyödyllistä, että laulaja osaa tarvittaessa tehdä meikkinsä itse.

Teen arkimeikin 5–10 minuutissa. En laita luomiväriä enkä tee varjostuksia, mutta satsaan huolelliseen pohjustukseen. Laitan aina ripsiväriä ja meikkaan kulmat, sillä kasvoissa täytyy olla raamit. Kotona maalla en meikkaa lainkaan, jotta iho saa levähtää.

Olen yrittänyt ottaa mallia meikkaajilta, jotka osaavat tehdä kauniit, siipimäiset kulmat. Kädenjälkeni on kuitenkin vähän sinnepäin.

En tykkää lainkaan tummista huulista ja punista vaan naturellista ilmeestä. Väritän huulet luonnollisen sävyisellä huultenrajauskynällä ja lisään päälle kiillon.

Meikkipussini ei ole valtavan suuri, eikä siellä ole mitään ylimääräistä. Siksi onkin todella ärsyttävää, kun jokin suosikkituote lopetetaan.

Anytimella oli 1980-luvulla ihania huulikiiltoja, joita yhä kaipaan. Vieläkin suurempi menetys oli, kun YSL lopetti 24 karaatin kultaa sisältävän huulikiillon valmistamisen. Sen jälkeen Dior ja Chanel ovat valmistaneet samantyyppisiä kiiltoja, mutta nyt nekin on lopetettu. Lentoemäntäystäväni onnistui onneksi haalimaan minulle Chanelia.

Arvostan meikeissä sitä, että hinta ja laatu kohtaavat. Olen joskus keikkamatkalla käynyt hätäpäissäni S-marketissa luomiväriostoksilla. Edullisten meikkien pigmentit eivät kuitenkaan riitä lavameikkiin.

Tykkään laadukkaista tuotteista, mutta ripsiväristä en maksaisi kymmeniä euroja. Kalliin ja halvan ripsarin välillä ei mielestäni ole mitään muuta eroa kuin pakkaus.

En tavoittele sitä, että näyttäisin nuoremmalta. On hukkaan heitettyä aikaa murehtia vanhenemista, sillä se tapahtuu kaikille. Haluan näyttää huolitellulta.

Kannan ylpeänä kaikkia vuosiani. Meikki nostaa silmät, ilmeet ja iloisuuden esiin.”